Huh, olipahan vuosi ja loppuihan se viimeinkin. Laitoimme jo bloggaaja kollegoiden kanssa vuoden pakettiin tässä postauksessa, mutta palattakoon vielä kerran tähän kauhujen ja ilojen vuoteen kuvien merkeissä Muuttolintu – blogin kuvahaasteen kera.
Tämän vuoden tammikuussa, kun koronaviruksesta ei ollut vielä tietoakaan, kirjoitin henkilökohtaiseen blogiini 12 tavoitetta vuodelle 2020 – little did I know minkä käänteen tämä vuosi vielä ottaisi ja heittäisi häränpyllyä kaikille tavoitteilleni ja suunnitelmilleni. Tuona päivänä en olisi ikinä voinut aavistaa, että esimerkiksi matkustaminen ei olisi mahdollista enkä näkisi perhettäni…
Vuosi 2020 lähenee loppuaan ja on aika tehdä katsaus menneeseen. Mitä meidän Muu maa mandariini -blogin kirjoittajien vuoteen 2020 siis on kuulunut?
Korona on sotkenut monet suunnitelmat, mutta jotain hyvääkin siitä on seurannut. Olen saanut viettää jo kuusi ylimääräistä kuukautta Macaussa, mikä on sopinut paremmin kuin hyvin. Tuskin olen ikinä oikeasti valmis sanomaan hyvästit tälle kaupungille, mutta en todellakaan olisi ollut valmis lähtemään vielä.
Matkoilla sattuu ja tapahtuu, oli reissussa sitten yksin tai porukalla. Näitä reissukommelluksia ja kohtaamisia maailmalla muistelen lämmöllä, nauraen – tai jopa kauhulla. Tietyt tapahtumat tai ihmiset ovat jääneet mieleen ja niitä onkin aika muistella sitten kiikkustuolissa, tai nyt kun matkustelu on muuten pannassa.
Suomessa puhutaan paljon sisäilmaongelmista. Portugalissa taas ei, vaikka home on täällä todennäköisesti yleisempää kuin Suomessa. Itselleni on muutaman vuoden aikana käynyt selväksi, että homeettoman asunnon löytäminen ei aina ole helppoa, jos ei halua asua kerrostalossa. Viime aikoina asuntojen kosteusongelmat ovat olleet lähestyvän muuton takia enemmän mielessä.
Suomeen paluusta on kulunut jo hieman yli kolme kuukautta. Aika juoksee, minä en – vai juoksenko sittenkin? Meksikolainen rento elämäntyyli on pikkuhiljaa muuttunut salakavalasti suomalaiseen suorittajuuteen.
Minulla on kaksi vakiopaikkaa lähiseudulla, mihin menen kävelylle, kun on huono päivä. Pupupuisto ja hautausmaa.
Kirjoitin alkukesästä blogiin siitä, miten päädyin Portugaliin asumaan. Tämä postaus on eräänlainen jatko-osa tuolle tarinalle, sillä nyt kerron, kuinka olen sattunut rantautumaan juuri tänne Azoreille, Terceiran saarelle, missä olen asunut jo reilun vuoden ajan.
Syksy on saapunut kaupunkiin. Calgaryssa paistaa aurinko ja päivisin lämpötila kohoaa vielä 20 asteen paremmalle puolen. Syksy on omalla tavallaan tunnelmallista aikaa. Illat pimenevät -kesäbileet ja auringon perässä juoksentelut jäävät. Tekee mieli olla enemmän kotona.