Kun muutin Australiaan, en osannut arvata, kuinka moni arkinen asia täällä tulisi yllättämään minut. Yli kymmenen vuoden jälkeen monet Australian erikoisuudet ovat jo niin tuttuja, etten enää edes huomaa niitä, mutta ensimmäisistä ihmetyksen aiheista osa on jäänyt hyvin mieleen. Esimerkiksi se, miltä mansikat täällä maistuvat… 🍓
Tässä kymmenen asiaa, jotka yllättivät minut Australiassa.
1. Välimatkat
Monelle tulee yllätyksenä, että Australia on kooltaan noin kolme neljäsosaa Euroopasta. Sydneyyn lomailemaan saapuva ei siis niin vain lähde käymään Suurella valliriutalla, jonka eteläisimpään osaan, Bundabergiin, on Sydneystä vähintään 1 200 kilometriä ajomatkaa. Pohjoisempana sijaitseviin Cairnsiin tai Port Douglasiin on matkaa jopa 2 400 kilometriä.
Kun itse matkustin reppumatkailijana Australian itärannikkoa ylöspäin, olin alun perin suunnitellut käyväni myös Keski-Australian aavikolla sijaitsevassa Ulurussa. En tajunnut välimatkojen valtavuutta ollenkaan. Esimerkiksi Brisbanesta Uluruun kestää lentäen noin 3,5 tuntia. Autolla matkaa kertyy noin 3 600 kilometriä, eli edessä olisi ollut usean päivän ajomatka.
Australian-matkaa suunnitellessa kannattaa siis selvittää tarkkaan eri kohteiden väliset etäisyydet. Jos aikaa on rajatusti ja haluat nähdä, mitä eri osavaltioilla on tarjota, voi olla järkevintä lentää paikasta toiseen.
2. Monikulttuurisuus
Australiassa pääsee todella näkemään, mitä monikulttuurisuus tarkoittaa arjessa. Lähes joka kolmas Australian asukas on syntynyt ulkomailla, joten tänne on muuttanut ihmisiä ympäri maailmaa. Kaduilla ja kaupoissa kuulee lukuisia eri kieliä, näkee erilaisia pukeutumistyylejä turbaanista sareihin ja ravintoloissa voi maistella ruokia lähes joka kolkasta maailmaa.
Monikulttuurisuus ei kuitenkaan tarkoita vain muualta muuttaneita ihmisiä. Australia on Aboriginal- ja Torres Strait Islander -kansojen perinteinen maa, ja heidän kulttuurinsa ovat maailman vanhimpia edelleen eläviä kulttuureja. Ne näkyvät esimerkiksi taiteessa, musiikissa ja paikannimissä. Myös alkuperäiskansojen liput liehuvat monissa paikoissa Australian lipun rinnalla.
Suomikin on nykyään monikulttuurisempi kuin ennen, mutta Australiassa eri kulttuurit ovat näkyvä osa yhteiskuntaa tavalla, johon Suomessa törmää harvemmin. Juuri tämä moninaisuus on yksi niistä asioista, joista pidän Australiassa eniten. On kiinnostavaa tavata ihmisiä erilaisista taustoista ja kuulla heidän elämästään ja perinteistään. Se tekee elämästä rikkaampaa ja kiinnostavampaa sekä avartaa omaa ymmärrystäni erilaisista kulttuureista.
3. Asiakaspalvelun kohteliaisuus
Australiassa asiakaspalvelu otetaan tosissaan. Jos soitat esimerkiksi verotoimistoon, virkailija käyttää nimeäsi ja on todella ystävällinen. Kaupoissa ollaan kohteliaita. Australiassa on itse asiassa jopa hiukan epäkohteliasta, jos et muista käyttää toisen nimeä sen jälkeen, kun hän on kertonut sen sinulle.
Täällä on myös tavallista käyttää teitittelyä muistuttavia puhuttelumuotoja, kuten Madam ja Sir. Esimerkiksi opettajia tai ystävän vanhempia tavatessa heitä puhutellaan usein nimillä Mister ja Mrs. Muistan, miten oudolta tuntui, kun parikymppisenä opiskelijana tilasin hampurilaisravintolassa ruokaa ja työntekijä kutsui minua nimellä “Ma’am”. En ollut tottunut siihen, että minua puhutellaan näin kohteliaasti, tai jopa hieman juhlallisesti.
Asiakaspalvelun yltiöystävällisyys on kuitenkin osa työtä, eikä se välttämättä ole aitoa. Tajusin tämän aika nopeasti, kun aloin vastata rehellisesti kaupan myyjän kysymykseen siitä, mitä minulle kuuluu. Myyjän hämmentyneestä ilmeestä ymmärsin, että “How are you?” ei ollutkaan todellinen kysymys. Siihen kuuluu vastata “Good, thank you. How about you?”, ei kertoa, mitä oikeasti kuuluu.
4. Ihmisten välittömyys ja ystävällisyys
Suomalaisena olen tottunut tiettyyn pidättyväisyyteen ja siihen, ettei tuntemattomiin yleensä oteta kovin helposti kontaktia. Australiassa sen sijaan on paljon tavallisempaa pohjoismaalaisten usein välttelemä small talk, tuntemattomille jutteleminen ja jopa vastaantulijoiden tervehtiminen kadulla.
Vaihto-oppilaana sain yllätyksekseni ja ilokseni huomata, miten helposti australialaiset ottivat minut mukaan. Monet uudet opiskelutoverini tulivat jo ensimmäisenä päivänä esittelemään itsensä, pyytämään mukaan lounaalle tai kahville ja tarjoutumaan näyttämään paikkoja. Se tuntui hyvältä ja sai Australian tuntumaan heti hieman kotoisammalta.
Australialaiset ovat ainakin oman kokemukseni perusteella rentoja, lämpimiä ja avoimia ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita muista. Tämän huomasi myös siitä, kuinka usein minulta kysyttiin aksentistani. Yksi kysytyimmistä kysymyksistä, johon sain välillä vastata kyllästymiseen asti, oli se, mistä aksenttini oli peräisin ja olinko puhunut englantia jo ennen Australiaan saapumistani. 😀
5. Karkkien rajattu valikoima ruokakaupassa
Suomessa makeisvalikoimat ovat valtavat, joten siihen verrattuna Australian tarjonta tuntuu suorastaan minimaaliselta. Valmistajia ei ole kovinkaan montaa, ja monet niistäkin tekevät samoja karkkityyppejä omilla resepteillään.
Australialaisissa supermarketeissa, kuten Colesissa, Woolworthsissa ja IGAssa, karkkihyllyllä ei mene kauaakaan, ennen kuin valikoima on nähty. Hyllytila jakautuu suklaan, karkkien, perhepakkauksien ja patukoiden kesken.
Tavallisia karkkeja ovat esimerkiksi Snakesit eli hedelmäkäärmeet ja Strawberries and Cream -mansikkavaahtokumikarkit sekä musk sticks, minusta aivan hajuvedeltä haisevat ja maistuvat vaaleanpunaiset makeistikut. Suklaapuolella yksi suurimmista valmistajista on Cadbury, jonka valikoimaan kuuluvat muun muassa Caramello Koala sekä erilaiset suklaalevyt ja -patukat.
Lakritsaa Australiasta sentään saa, mutta suomalaisen salmiakin ystävälle tilanne on hankalampi. Salmiakkia saattaa löytyä silloin tällöin Aldista, kun kaupassa on hollantilaisiin elintarvikkeisiin keskittyvä erikoisteema, mutta tavallisesta karkkihyllystä sitä on turha etsiä.
Irtokarkit ovat Australiassa harvinaisia, ja niitä kävin aikoinaan koti-ikävään hakemassa Ikeasta. Valitettavasti pandemian aikana irtokarkkilaarit katosivat, enkä ole niitä sen jälkeen nähnyt.
Jos suomalainen karkkipäivä on sinulle pyhä asia, pakkaa siis omat namit mukaan, niitä voi täällä tulla ikävä nopeammin kuin uskoisikaan.
6. Talojen rakennusstandardit
Australiassa, etenkin Queenslandin lämpimässä ilmastossa, on aivan tavallista, ettei vanhemmissa taloissa ole lainkaan eristeitä. Myös lattialankkujen välissä saattaa olla rakoja, joista näkee suoraan ulos. Ulko-ovesta astutaan usein suoraan olohuoneeseen, ja monissa kodeissa lattioita peittävät kokolattiamatot. Hämmennystäni lisäsi se, että kenkiä saatetaan pitää jalassa myös sisällä; kyllä, jopa kokolattiamatolla.
Erikoisia rakennusratkaisuja näkee myös kylmemmillä alueilla, kuten Melbournessa. Vuokrakodissamme Victorian osavaltion pääkaupungissa vessan ikkunassa oli nimittäin pelkkä verkko, ei lasia lainkaan.
Kun ulkolämpötila saattoi talviöisin laskea lähelle nollaa, vessassa asiointi tarjosi siis varsin virkistävän annoksen raitista talvi-ilmaa. Siinä tuli samalla selväksi, ettei australialaisessa rakentamisessa ole aina lähtökohtana kylmyyden torjuminen.
7. Vihannesten ja hedelmien laatu supermarketeissa
Kun maistoin Australiassa mansikkaa ensimmäistä kertaa, olin todella pettynyt. Suomalaisiin, makeisiin ja syvänpunaisiin mansikoihin tottuneena australialaiset mansikat tuntuivat täysin mauttomilta, happamilta ja jopa raaoilta. Mansikat ovat täällä usein sisältäkin puoliksi valkoisia, eivätkä ne maistu juuri miltään.
Ilmeisesti mansikoita poimitaan usein melko raakoina, jotta ne kestäisivät pitkät kuljetusmatkat tiloilta kauppoihin. Toisin kuin moni muu hedelmä, mansikka ei kuitenkaan juuri kypsy enää poimimisen jälkeen. Sama ongelma koskee esimerkiksi tomaatteja, jotka ovat täällä usein kalpeita ja mauttomia. Kirsikkatomaatit ovat onneksi poikkeus – ne ovat Australiassa usein todella hyviä.
Kaupoissa myydään myös välillä niin raakoja hedelmiä, etteivät ne tunnu kypsyvän edes viikkojen odottelun jälkeen. Olenkin oppinut katsomaan hedelmät tarkkaan ja ostamaan vain selvästi kypsiä yksilöitä. Olen nimittäin joutunut useamman kerran toteamaan, että esimerkiksi persikka ei kypsy koskaan, vaan ehtii mädäntyä ennen sitä.
Onneksi vaihtoehtoja löytyy. Hedelmä- ja vihanneskaupat ovat Australiassa edelleen tavallisia, ja niiden sekä torien valikoimista löytyy usein paljon laadukkaampia ja myös edullisempia tuotteita kuin supermarketeista.
Eikä australialaisia hedelmiä tietenkään voi tuomita muutaman pettymyksen perusteella. Päinvastoin: kun täällä osuu kohdalle täydellisen kypsä, sesongissa oleva hedelmä, kokemus voi olla aivan toinen. Australia on täynnä ihania, trooppisia hedelmiä. Kesällä tarjolla on esimerkiksi auringossa kypsyneitä, huumaavan tuoksuisia mangoja ja ihanan mehukkaita nektariineja. Australian kesäkuukausina, etenkin joulu-, tammi- ja helmikuussa, ne ovat parhaimmillaan.
Suomessa ostetut mangot kalpenevat näiden rinnalla. Täydellisen kypsä australialainen mango on nimittäin aivan oma kokemuksensa.
8. Bussissa, junassa ja ratikassa lippu pitää lukea myös pois lähtiessä
Jos matkustat Australiassa julkisilla liikennevälineillä, on hyvä tietää, että lippu pitää yleensä lukea sekä matkan alussa että lopussa. Koska Suomessa lippu luetaan tavallisesti vain matkan alkaessa, australialainen tapa voi helposti unohtua.
Australiassa sisään- ja uloskirjautuminen tarvitaan, jotta matkan hinnaksi voidaan laskea oikea summa. Juna- ja ratikka-asemilla lukijat sijaitsevat yleensä laiturilla eivätkä kulkuneuvon sisällä. Busseissa lukijalaitteet ovat puolestaan sekä etu- että takaovilla. Lippu, olipa kyseessä lähimaksu pankkikortilla tai virallinen matkakortti, pitää siis muistaa lukea myös liikennevälineestä poistuttaessa.
Ratikasta ja junasta poistuttaessa kortti luetaan aseman lukulaitteessa. Jos uloskirjautuminen unohtuu, matkasta voidaan veloittaa huomattavasti normaalia suurempi summa, ikään kuin rangaistuksena siitä, ettei järjestelmä tiedä, missä jäit pois. Jos näin käy vahingossa, kannattaa asiasta valittaa aseman asiakaspalvelussa tai soittaa liikennöitsijälle. Veloitus voidaan usein korjata ja ylimääräiset rahat saa takaisin.
Tämä on yksi niistä pienistä asioista, jotka Australiassa matkustaessa kannattaa opetella heti: Muista lukea kortti myös matkan lopussa!
9. Jalkakäytävien kesken kaiken loppuminen, tai niiden kokonaan puuttuminen
Pitkien välimatkojen vuoksi Australia on vahvasti autoiluun suunniteltu maa, eikä infrastruktuuria ole kaikkialla rakennettu jalankulkijoiden ehdoilla. Kaupunkien keskustoista jalkakäytävät toki löytyvät, mutta lähiöissä jalkakäytäviä ja pyöräteitä saa monilla paikkakunnilla suorastaan etsiä.
Jalkakäytävät ovat usein kapeita, hädin tuskin yhden ihmisen levyisiä, ja ne saattavat loppua yhtäkkiä kokonaan tai jatkua tien toisella puolella. Monikaistaisen tien ylittäminen voikin olla oma seikkailunsa, sillä suojateitä on usein yllättävän harvassa. Esimerkiksi omalla lähitiellämme, jolla kulkee paljon autoja, suojateitä on noin 500 metrin välein. Olen itsekin joutunut odottamaan sateessa pahimmillaan viisi minuuttia, ennen kuin olen päässyt ylittämään tien turvallisesti.
Välillä bussipysäkiltä työpaikalle on puolestaan joutunut kävelemään maantien vieressä kasvavassa heinikossa, koska tien reunassa ei ole turvallista kävellä autojen vuoksi. Suomessa hyviin ja kattaviin kävely- ja pyöräteihin tottuneena tämä tuntuu edelleen oudolta ja turhauttavalta.
Autoilun ehdoilla rakennettu ympäristö tekee lyhyistäkin matkoista helposti turhan hankalia ilman autoa. Toivonkin, että Australiassa panostetaan tulevaisuudessa enemmän kävelyyn ja pyöräilyyn ja tehdään myös hyötyliikkumisesta todellinen vaihtoehto autoilulle.
10. Australian aamupalakulttuuri
Australiassa aamupalan syöminen ulkona on suosittua viikonloppuohjelmaa. Itsekin rakastan lähteä viikonloppuaamuna ystävien tai puolison kanssa johonkin kivaan paikalliseen kahvilaan syömään ja seurustelemaan. Aamupalalle ei täällä välttämättä lähdetä vain siksi, että pitäisi saada jotain syötävää, vaan siitä on tullut monelle mukava viikonloppurutiini. Kahvilassa istutaan rauhassa, juodaan hyvää kahvia tai matchaa ja vaihdetaan kuulumisia.
Aamupala on kuitenkin Australian ravintolahintatasoon nähden melko kallis. Tavallisesta aamupala-annoksesta saa usein maksaa lähes 30 Australian dollaria eli noin 18 euroa. Kahvi ei yleensä kuulu hintaan, toisin kuin monissa suomalaisissa aamiaisissa, vaan siitä saa maksaa tällä hetkellä noin 7 dollaria kupilta. Filtterikahvi ei täällä ole kovin tavallista, vaan kahvit ovat yleensä latteja, flat whiteja, cappuccinoja ja muita baristakahveja. Vertailun vuoksi esimerkiksi täällä Gold Coastilla lounaan saa yleensä noin 15–20 dollarilla ja päivällisen 18–40 dollarilla ravintolasta ja annoksesta riippuen.
Aamupala-annokset voivat sisältää esimerkiksi kananmunia, pekonia, leipää ja avokadoa tai jotain makeaa, kuten vohveleita tai pannukakkuja. Monissa kahviloissa annokset ovat myös näyttäviä: lautaselle kasataan värikkäitä aineksia, ja ruoan ulkonäkö on tärkeä osa kokemusta. Annoksia kuvataan innokkaasti Instagramiin, joten kahvilat saavat asiakkailtaan kaupan päälle vielä ilmaista mainosta.
Vaikka australialainen aamupala saattaa suomalaisesta tuntua kalliilta, ymmärrän hyvin, miksi siitä on tullut niin suosittu viikonloppuperinne. Täällä aamupalalle ei mennä vain syömään, vaan viettämään aikaa. Kun kahvilassa vietään laatuaikaa ystävien tai puolison kanssa, hyvä ruoka, kahvi ja seura muodostavat yhdessä pienen viikonloppuelämyksen, ja siitä ollaan valmiita maksamaan.
Siinä olivat minun kymmenen asiaa, joita en osannut odottaa Australiassa. Vuosien varrella niitä on kertynyt varmasti paljon enemmänkin, joten nyt kiinnostaa kuulla teidän kokemuksianne: mikä Australiassa on yllättänyt sinut eniten? Tai jäikö listastani puuttumaan jokin asia, joka olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana? Kerro kommenteissa! 🙂
