Jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut minulle, että Keski-Aasiasta tulisi yksi lempialueistani maailmassa, en olisi uskonut. Olin kyllä nähnyt kuvia Samarkandin sinisistä moskeijoista ja Kirgisian vuorista, mutta muuten alue oli minulle melkoinen mysteeri.
”Sisäoppilaitos” tuo monelle mieleen Tylypahkan tai Sveitsin omaisuuden maksavat eliittikoulut: koulupukuja, vanhoja linnamaisia luokkahuoneita ja tiukkoja nukkumaanmenoaikoja. Tanskassa sisäoppilaitoksessa opiskelu ei oikein vastaa tätä mielikuvaa – niin hyvässä kuin pahassa.
(eli minne veisin ystäväni kun toimin “turistioppaana” Pariisissa)
Olen tätä kirjoittaessa yhtä lukukautta vaille valmis yhteiskuntatieteiden maisteri pariisilaisesta yliopistosta. Tuntuu aika hurjalta, mutta samaan aikaan tämä on ehkä paras hetki pysähtyä muistelemaan opiskeluvuosiani ulkomailla.
En tiedä tarkkaan, mistä haave ulkomailla asumisesta sai alkunsa, mutta viimeistään yläkoulussa tiesin, että jonain päivänä haluan muuttaa pois Suomesta. Keski-Suomessa vietetyn nuoruuden jälkeen kaipasin uutta ympäristöä ja arkea toisenlaisessa kulttuurissa, eikä sillä ollut juuri väliä, mihin maahan päätyisin. Ensimmäinen pysähdykseni oli Tanska, jonne lähdin lukioon 17-vuotiaana. Siitä alkoi matka,…