Jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut minulle, että Keski-Aasiasta tulisi yksi lempialueistani maailmassa, en olisi uskonut. Olin kyllä nähnyt kuvia Samarkandin sinisistä moskeijoista ja Kirgisian vuorista, mutta muuten alue oli minulle melkoinen mysteeri.
Viime vuosina alue on kuitenkin alkanut nousta yhä useamman matkailijan tutkalle, eikä kyllä syyttä. Lähdin Keski-Aasiaan yksin reppureissaamaan kolmeksi viikoksi, ja sain ennen matkaa jatkuvasti samoja kysymyksiä: ”Miksi ihmeessä olet menossa johonkin Staneihin? Eikö siellä ole vaarallista? Mitä nähtävää siellä edes on?” Onneksi en antanut ennakkoluulojen vaikuttaa, sillä alueesta tuli heittämällä lempimatkakohteeni, jossa olen koskaan käynyt. Siksi suosittelen Keski-Aasiaa nykyään lähes jokaiselle ja toivon, että tämän postauksen jälkeen se päätyy myös teidän matkahaavelistallenne.
1. Historiaa ja kulttuurien sulatusuuni
Keski-Aasia oli vuosisatojen ajan Silkkitien sydän. Etenkin Uzbekistanin historialliset kaupungit, kuten Samarkand, Buhara ja Khiva, ovat historianörttien unelmakohteita. Silkkitien aikaiset vanhat kaupungit sinisine kupolirakennuksineen ovat ehdoton must-see, enkä itse ainakaan ole nähnyt yhtä kaunista arkkitehtuuria missään muualla. Buharan vanhoilla kujilla kävellessä oli helppo kuvitella itsensä satojen vuosien taakse Silkkitien kulta-aikaan, jolloin karavaanit kulkivat kaupungin halki idän ja lännen välillä.
Vanhat moskeijat, madrassat ja mausoleumit ovat säilyneet hämmästyttävän hyvin ja niitä on kunnostettu huolellisesti vuosien varrella, ja niissä vieraillessa historia tuntuu oikeasti olevan läsnä. Vaikka en yleensä jaksa viettää tuntikausia museoissa, näissä kaupungeissa pelkkä vanhoilla kujilla käveleminen oli jo elämys.
Varsinkin Samarkandin Registan oli yksi vaikuttavimmista aukioista, joita olen koskaan nähnyt. Olin katsellut kuvia paikasta pienestä asti, joten sen näkeminen omin silmin oli yksi matkan kohokohdista.
2. Koskematonta luontoa
Uzbekistanista matkani jatkui Kazakstaniin ja Kirgisiaan, ja kontrasti maiden välillä oli valtava. Siinä missä Uzbekistan on unelmakohde historiaa ja arkkitehtuuria rakastavalle, ovat Kazakstan ja Kirgisia täydellisiä kohteita luonnon ystäville.
Etenkin Kirgisian syrjäiset vuoristomaisemat jäivät mieleeni, enkä ole varmaan missään muualla maailmassa nähnyt yhtä kaunista luontoa. Vuorten juurella voi yöpyä paikallisissa jurtissa, ja vaellusreiteillä vastaan tulee villihevosia, lehmälaumoja ja loputtomia alppiniittyjä.
Kazakstanissa puolestaan erityisesti Charynin kanjoni sekä Kolsai- ja Kaindy-järvet ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Ne ovat jo alkaneet löytää tiensä kansainvälisten matkailijoiden kartoille, mutta ainakin omalla matkallani niissä riitti edelleen hyvin tilaa nauttia luonnosta ilman suuria turistimassoja.
Keski-Aasiasta löytyykin luontoa lähes jokaisen makuun: lumihuippuisia vuoria, turkooseja alppijärviä, aavikoita, kanjoneita, jokia ja loputtomia aroja.
3. Maailmanluokan vaelluksia ilman ihmismassoja
Matkani kohokohtia olivat kolmen päivän vaellukset Ala-Kolin ja Song-Kulin järville Kirgisiassa, joista jälkimmäinen taittui hevosen selässä, vaikken ole aikaisemmin koskaan ratsastanut! Ne olivat elämäni ensimmäiset useamman päivän vaellukset, eikä parempaa paikkaa olisi voinut toivoa.
Parasta oli kuitenkin se, ettei reiteillä juuri ollut muita, ja siellä saattoikin kävellä koko päivän kohtaamatta kuin muutaman muun retkeilijän. Uskon kyllä, että muutaman vuoden päästä Kirgisiassa liikkuu enemmän väkeä, sillä alue kasvattaa suosiotaan nopeasti esimerkiksi Instagramin ansiosta, mutta ainakaan tänä kesänä ei voitu mistään ruuhkista vielä puhua, mikä tekikin reissusta niin ainutlaatuisen.
Vaelluksille ei kuitenkaan tarvitse lähteä useaksi päiväksi. Myös Kazakstanin Almatysta pääsee helposti upeille päivävaelluksille, joten samalla matkalla voi yhdistää kaupunkiloman ja vuoristoseikkailun. Maisemat vetävät mielestäni täysin vertoja Alpeille mutta kustannukset ovat vain murto-osa siitä, mitä vastaavanlaisesta matkasta Keski-Euroopassa maksaisi. Kazakstanin puolella suurimman vaikutuksen teki Big Almaty Lake – vaellus, joka alkaa aivan Almatyn suurkaupungin kupeesta.
4. Matkailijan lompakko kiittää
Keski-Aasia on edelleen yksi edullisimmista alueista, joilla olen matkustanut.
Hyvän hotellin sai usein muutamalla kympillä, hostellihuoneen sitäkin halvemmalla, ravintolassa söi vatsansa täyteen alle kymmenellä eurolla ja junamatkat maksoivat vain murto-osan siitä, mihin Euroopassa on tottunut (muun muassa 18-tunnin junamatka Uzbekistanista Kazakstaniin maksoi n. 40€ punkkapedin kanssa!). Budjettimatkailijalle alue tarjoaa todella paljon vastinetta rahalle ilman että tarvitsee tinkiä mukavuudesta.
Tässä esimerkkihintoja, jotka voi ottaa huomioon päiväbudjettia suunnitellessa:
- Yö hostellissa: 10€
- Pääruoka paikallisessa ravintolassa: 3-7€ (Kazakstanin Almaty oli huomattavasti kalliimpi kuin Kirgisia tai Uzbekistan!)
- 30min taksimatka: 1-4€ (Kazakstan tässäkin huomattavasti muita maita kalliimpi)
- Jurttamajoitus vuorten keskellä (sisältäen aamupalan ja illallisen): 20-30€ (näissä majoituin tosin vain Kirgisiassa)
5. Liikkuminen on paljon helpompaa kuin luulisi
Ennen matkaa kuvittelin, että Keski-Aasiassa paikasta toiseen siirtyminen olisi hankalaa. Todellisuudessa yllätyin täysin. Uzbekistanissa nopeat junat yhdistävät tärkeimmät kaupungit helposti, ja esimerkiksi Samarkandista pääsee Buharaan vain muutamassa tunnissa. Yllätyin myös siitä, kuinka helppoa ja mukavaa junalla matkustaminen siellä oli. Esimerkiksi yöjunissa jokainen matkustaja sai tyynyt ja lakanat, ja tarjolla oli aina kuumaa vettä teetä varten. Eli maata pitkin matkustaminen Keski-Aasiassa menee ehdottomasti jatkoon!
Kirgisiassa taas jaetut taksit kulkevat lähes kaikkialle edullisin hinnoin, eikä niiden käyttäminen ollut lainkaan niin vaikeaa kuin olin etukäteen pelännyt. Toimiva tapa oli kävellä kaupungin keskustassa ja kysellä takseilta, mihin päin he olivat menossa, ja Google Kääntäjän kanssa löysin aina lopulta oikean taksin. Liftaaminenkin on kuulemma alueella suosittua, mutta en uskaltanut yksin ja venäjää puhumattomana lähteä sitä testaamaan tällä kertaa.
6. Ruoka yllätti positiivisesti
Myönnän, etten lähtenyt Keski-Aasiaan ruoan takia. Silti yllätyin positiivisesti. Uzbekistanissa söin ehkä elämäni parhaat samsat, tuoretta tandyr-leipää löytyi lähes joka kulmasta ja paikalliset grilliruoat olivat jatkuvasti hyviä. Kirgisiassa taas pääsin ensimmäistä kertaa maistamaan käynyttä hevosenmaitoa, mutta sitä en ole ehkä ensimmäisenä uudestaan maistamassa 😀
Etenkin jurttamajoituksissa pitää kuitenkin olla valmis syömään vaikka mitä “mysteerilihoja”, mutta itse pidin kyllä kaikista ruuista, joita siellä tarjottiin. Hieman nirsomman reissaajan on kuitenkin hyvä pitää tämä mielessä, ja ehkä valmistautua reissuun omat eväät mukanaan.
Omiksi suosikeikseni nousivat erityisesti lagman, plov ja beshbarmak, joita tulikin syötyä matkan aikana useampaan otteeseen kaikissa käymissäni maissa.
7. Paikalliset ihmiset
Pidin kovasti myös paikallisista, joihin tutustuin matkan varrella! Minulta kysyttiin jatkuvasti, mistä olen kotoisin, ja minut toivotettiin tervetulleeksi kaikkialla (varsinkin sen jälkeen kun kuulivat, että olin Suomesta – Suomi tuntui olevan paikallisten suosiossa varsinkin Kazakstanissa!). Englantia ei puhuttu kaikkialla, mutta hymy, elekieli ja Google Kääntäjä riittivät pitkälle.
Junamatkoilla pääsin myös tutustumaan moniin paikallisiin, joista osa jopa kutsuivat minut koteihinsa vierailemaan, mikä kertoo paljon alueen vieraanvaraisuudesta. Harvoin missään olen kokenut, että ihmiset ovat aidosti niin iloisia siitä, että joku on tullut tutustumaan heidän kotimaahansa.
Myös hostelleissa oli poikkeuksellisen helppo tutustua muihin reppureissaajiin. Koska matkailijoita ei vielä ole valtavasti, törmäsin samoihin ihmisiin useaan kertaan eri maissa – esimerkiksi yhteen kanadalaiseen matkailijaan törmäsin ensin Uzbekistanissa ja muutamaa viikkoa myöhemmin Kirgisian vuorilla. Vaelluksista ja jatkosuunnitelmista olikin helppo sopia uusien tuttavuuksien kanssa.
8. Ei turistirysiä ainakaan vielä
Vaikka Keski-Aasian suosio kasvaa vuosi vuodelta, alueella ei ainakaan vielä tarvitse jonottaa nähtävyyksille samaan tapaan kuin monissa Euroopan suosikkikohteissa.
Uzbekistanin historialliset kaupungit ovat alueen turistisimpia kohteita, mutta nekin tuntuvat rauhallisilta verrattuna esimerkiksi Roomaan tai Pariisiin. Kirgisiassa matkailubuumi näkyy jo erityisesti sosiaalisen median ansiosta, ja huomasin maassa olevan paljon uutta turisti-infrastruktuuria rakenteilla, mutta ainakin omalla matkallani sai edelleen kulkea lähes omassa rauhassa.
9. Täydellinen yhdistelmä kaupunkia ja luontoa
Harvassa kohteessa voi saman matkan aikana ihailla maailmanluokan historiallisia kaupunkeja ja muutamaa päivää myöhemmin nukkua jurtassa keskellä vuoristoa.
Pidin erityisesti omasta reitistäni: aloitin Uzbekistanin historiallisista kaupungeista, jatkoin Kazakstanin Almatyyn, jossa moderni suurkaupunki kohtaa vuoret, ja päätin matkani Kirgisiaan, jonka luonto oli ehkä kauneinta, mitä olen koskaan nähnyt.
Juuri tämä monipuolisuus teki matkasta niin erityisen. Voit yhdistää samalla matkalla kaupunkiloman, kulttuurin, vaellukset ja aidon seikkailun, eikä matka tuntunut missään vaiheessa toistavan itseään.
10. Kohde, joka ylitti kaikki odotukseni
Ehkä suurin syy matkustaa Keski-Aasiaan on kuitenkin se, että lähes kaikki ennakkokäsitykseni osoittautuivat vääriksi. Odotin hankalaa ja hieman vaikeasti lähestyttävää matkakohdetta. Löysin turvallisia kaupunkeja, uskomattoman kaunista luontoa, ystävällisiä ihmisiä, hyvää ruokaa ja historiaa, joka näkyi kaikkialla.
Keski-Aasia ei ehkä ole maailman tunnetuin matkakohde, mutta juuri siksi se tuntuukin niin erityiseltä. Jos etsit paikkaa, jossa voit vielä aidosti yllättyä, suosittelen lämpimästi antamaan tälle alueelle mahdollisuuden. Itse ainakin tiedän palaavani vielä takaisin. Seuraavana haaveissa olisi ajaa kuuluisa Pamir Highway Kirgisiasta Tadžikistaniin, tai jatkaa matkaa vielä Kiinan halki Mongoliaan asti!
