Viime vuosina yksi kysymys on ollut yllättävän vaikea: Missä sinä asut?
Kahdeksan vuotta sitten lähdin Sri Lankalle kolmen viikon lomalle ja joogaretriitille. Siitä alkoi odottamatta elämä ulkomailla, joka on jatkunut tähän päivään asti ja vienyt minut maasta toiseen. Matkan varrella olen ehtinyt kutsua monia paikkoja kodiksi.
Joogaretriitti, jolta en palannut
Sri Lankalle lähteminen ei tuntunut suurelta elämänmuutokselta. Olin juuri remontoinut vuokra-asunnon Helsingissä, meillä oli tuotantoyritys Suomessa ja paluulentokin oli varattuna. Tarkoitus oli hengähtää kolme viikkoa ja palata sitten omaan elämääni, jota en edes kuvitellut voivani jättää taakse.
Sitten tapahtui raskaana oleva katukoira.
Peruin paluulentoni epäröimättä ja päädyin kasvattamaan kahdeksan koiranpentua. Kun pennut löysivät kodit ja viisumini umpeutui, lensin Intiaan opiskelemaan joogaa. Elämä muuttui kertaheitolla ja pitkään haaveilemani pysyvä ulkomailla asuminen tuntui viimein mahdolliselta. Nyt piti vain löytää se oikea paikka.
Ensimmäinen yritykseni oli palata pysyvästi Australiaan, jossa olin asunut aiemmin kaksi vuotta. Muutaman kuukauden jälkeen Sydney ei kuitenkaan tuntunut oikealta paikalta, joten päädyin Balille. Ajattelin viipyväni kuukauden ja miettiväni sitten, minne mennä seuraavaksi.
Näin se on usein mennyt. En välttämättä päättänyt aloittaa uutta elämää toisessa maassa, vain tein seuraavan päätöksen sen mukaan mikä tuntui oikealta, ja huomasin jossain vaiheessa rakentavani arkea taas alusta.
Bambi ja pennut, jotka muuttivat suunnitelmani.
Koti, johon luulin palaavani
Kuukauden mittaiseksi suunnittelemani vierailu Balilla venyi neljäksi vuodeksi. Muutin vuosien varrella guest housesta ja villahuoneesta toiseen, kunnes sopiva talo viimein löytyi. Vuokrasin sen kolmeksi vuodeksi ja remontoin kokonaan kodikseni. Lopulta ehdin asua siellä vain muutaman kuukauden.
Sitten lähdin Eurooppaan ja Sri Lankalle ajatellen, että palaisin vielä. Jatkoin vuokran maksamista, koska olihan minulla Balilla koti. Oli helpompaa ajatella lähtöä väliaikaisena kuin myöntää, ettei minulla ollut aavistustakaan, mihin elämä oli seuraavaksi menossa.
Lopulta en koskaan palannut Balille asumaan.
Ehkä siinä oli jotain ristiriitaista. Olin käyttänyt vuosia siihen, että rakensin itselleni kodin Balille, mutta kun se viimein oli valmis, elämä veikin muualle. Onneksi se vei.
Bali, jossa kuukaudesta tuli neljä vuotta.
Väliaikaisia koteja ja uusia alkuja
Balivuosien jälkeen vietin aikaa Firenzessä, jonne äitini muutti. Siitä tuli minulle uusi koti: paikka, johon voin aina palata ja jossa voin jopa säilyttää tavaroita, mikä on iso helpotus, kun elää matkalaukusta. En kuitenkaan nähnyt itseäni asumassa siellä pysyvästi, ja kun Portugalista avautui uusi mahdollisuus, päätin tarttua siihen.
Portugalissa vietetyn kauden jälkeen palasin taas Sri Lankalle, koska tuntui, etten ollut vielä kokenut kaikkea mitä halusin, tai minun oli tarkoitus. Vuokrasin maan ja talon sekä perustin yrityksen. Vähitellen paikan ympärille alkoi rakentua arkea: tuttuja ihmisiä, rutiineja ja saarella elämisen todellisuus.
Yritin kausi toisensa jälkeen saada asioita toimimaan, mutta moni asia meni päinvastoin kuin olin suunnitellut. Välillä tuntui, että etenin askelen eteenpäin ja kaksi taakse. Lopulta jouduin kysymään itseltäni, oliko aika jatkaa yrittämistä vai päästää irti suunnitelmasta.
Ulkomailla asuminen ei ole pelkkää vapautta, auringonlaskuja ja uusia alkuja. Siihen kuuluvat viisumit, monimutkainen byrokratia ja käytännön asiat ilman tukiverkkoa, jonka joskus joutuu rakentamaan uudelleen juuri silloin, kun ei oikein jaksaisi. Arki seuraa mukana kaikkialle. Se, että juot aamukahvisi palmujen alla, ei tarkoita, etteikö sinulla olisi tiskivuoroa, laskuja tai huonoja päiviä.
En sano tätä siksi, että katuisin valintojani, mutta en myöskään halua esittää, että elämä ulkomailla olisi automaattisesti parempaa tai helpompaa. Usein jaamme siitä vain kiiltokuvaversion ja luomme mielessämme paratiisin.
Portugali, josta tuli yksi monista väliaikaisista kodeista.
Kun omat toiveet alkavat muuttua
Pitkään ajattelin, etten halua asettua aloilleni. Halusin pitää vaihtoehdot auki ja voida lähteä, jos jokin muu paikka alkaisi kiinnostaa enemmän. En halunnut tehdä liian lopullisia päätöksiä ja pitää kiinni vapaudesta.
Tänä vuonna luovuin neljän kuukauden aikana useista vuokra-asunnoista eri puolilla maailmaa. Se oli melkoinen urakka, mutta samalla huomasin, että jokin oli muuttunut. En ollut lakannut rakastamasta matkustamista. En vain enää halunnut, että koko elämäni olisi jatkuvasti väliaikaista.
Olen alkanut haaveilemaan tavallisista asioista: omasta pesukoneesta, itse valitsemastani sängystä ja vaatekaapista, johon voin jättää vaatteni. Siitä, että voisin maalata seinät miettimättä onko se järkevää jos lähden taas muutaman kuukauden päästä.
Olen myös tavannut ihmisen, jonka kanssa haluan rakentaa yhteisen elämän. Kumppanini on espanjalainen, ja yhdessä suunnittelemme seuraavaa muuttoa Valenciaan. Hänkin on viettänyt vuosia ulkomailla, joten edessä on uudenlainen vaihe meille molemmille.
Seuraavaksi Valencia, jossa opettelen jäämään.
Seuraava seikkailu onkin kodin rakentaminen
Olen nyt Sri Lankalla järjestelemässä asioita ja valmistautumassa muuttoon. Valenciassa edessä on remontti, paperityöt, espanjan kielen opiskelu ja aivan uusi arki rakennettavana. Aasiassa vietettyjen vuosien jälkeen arjen rytmi ja elämäntapa vaatii hieman tottumista., mutta odotan kuitenkin innolla sitä että sähköt toimii ja suihkusta tulee kuumaa vettä!
En tiedä, asunko siellä loppuelämäni. Mutta ensimmäistä kertaa haaveilen pysyvyydestä enemmän kuin seuraavasta lähdöstä.
Kun 18-vuotiaana lähdin maailmalle, ajattelin matkustavani niin kauan ja kauas, että löytäisin sen paikan johon kuulun. Mitä enemmän paikkoja on nähnyt ja niissä elänyt, sitä vaikeammalta yhden valitseminen tuntuu. Yhdessä on aurinko ja meri, toisessa vuodenajat ja tutut kadut. Yhdessä on vapaus, toisessa tunne siitä, että kuuluu johonkin.
Ehkä seuraava seikkailuni onkin se, että opettelen jäämään vähän pidemmäksi aikaa.
Oletteko te löytäneet oman paikkanne, vai houkutteleeko maailma edelleen muualle?
Kirjoitin viimeksi blogiin siitä, millaista arki Sri Lankalla on. Jos aihe kiinnostaa, voit lukea kirjoituksen täältä.
Kiitos kun luit! 🌼 Meidän kaikkien mandariinien ulkomaanseikkailuja voi seurata Instagramissa täällä. Omia kuulumisiani, valokuviani ja pieniä hetkiä elämästä maailmalla jaan myös omassa Instagramissani täällä.
Jessica on valokuvaaja, joka lähti Suomesta vuosia sitten ja on sittemmin kutsunut monia paikkoja kodikseen. Hän kirjoittaa elämästä ulkomailla, uusiin paikkoihin juurtumisesta ja siitä, mitä tapahtuu, kun maailmasta tulee koti.
