Englantiin muuttaminen oli minulle pienestä asti unelma. Toteutin tuon unelman hieman yli kymmenen vuotta sitten lähtemällä ammattikorkeakoulusta vaihtoon ja monen mutkan kautta päädyin asumaan täällä pysyvästi. Ruusuista täällä asuminen ei ole aina ollut, esimerkiksi Brexitin ja sen tuomien vaikeuksien vuoksi, mutta täällä olen edelleen. Tein viime blogivuorollani listaa niistä asioista,…
Kysyin pari viikkoa sitten, mistä aiheista haluaisitte kuulla lisää ja sain kysymyksiä Englannissa ja Suomessa asumisen eroista. En ole asunut Suomessa opiskeluajan jälkeen, joten olen huono vertaamaan aikuisen elämää näiden kahden maan välillä. Keräsin tähän kuitenkin asioita, joita kaipaan Suomesta monen vuoden Englannissa asumisen jälkeen – nimenomaan siis siitä Suomesta, jonka…
Vieraskynäilijä Jenni kertoo yhdestä elämänsä jännittävimmästä vaiheesta uudessa kotimaassaan Englannissa: raskausajasta ja lapsen syntymästä.
Syksystä on tullut suosikki vuodenaikani Englannissa asuessani. Ehkä se johtuu siitä, ettei paikallinen sateinen sää harmita yhtä paljon kuin kesäisin, vaan sen sijaan sateiset pimeät illat ovat hyvinkin tunnelmallisia. Englannin ja Iso-Britannian syksystä tuleekin itselleni vahvasti mieleen Harry Potter, mutaiset kumisaappaat, pitkät päiväkävelyt, lämpöiset villaneuleet ja pubilounaat. Haluankin nyt jakaa…
Kalenterissani on elokuun lopun tienoilla ympyröitynä erityinen päivä. Sieltä kurkistaa hääpäivämme ja mielessä pyörivätkin nyt muistot kahden vuoden takaa, kun vasta valmistauduimme ”suureen päivään” ja hioimme viimeisiä yksityiskohtia jännityksellä. Mieheni on englantilainen, minä suomalainen, joten päivästä oli väistämättä tulossa kulttuurien kohtaaminen – mutta me päätimme toisin. Hääsuunnittelun mutkien kautta päädyimme…
Jos sattuu mielessä pyörimään, että minnekäs sitä tänä kesänä lähtisi viikonloppureissulle, ehdotan kaupunkikohteena Mansea. Ei, en tarkoita nyt Tamperetta, vaan sitä alkuperäistä Manchesteria. Vaikka onhan Tamperekin ihana kesällä. Manchester oli minulle koti monen vuoden ajan ja koenkin edelleen sellaista sydämellistä raivoa kaupunkia kohtaan. Siis sitä sellaista, kun itse keksii vain…
Muistan selvästi sen päivän, jona jätin vaihto-opintohakemukseni ammattikorkeani hakemuslaatikkoon ja yritin vakuuttaa itselleni, ettei neljä kuukautta ulkomailla ole mitään muuta kuin silmänräpäys. Saisin siitä muiston itselleni, jota voin sitten vanhana kerrata. Voisin kertoa kaikille kuinka silloin lähdin, koin ja elin. Ja vaikka en pitäisi ulkomailla asumisesta, neljä kuukautta on pian…