Kaipaan Suomen kesästä erityisesti mökkeilyä. Kaipaan sitä niin paljon, että olen viime vuosina yrittänyt luoda mökkilomakokemuksia täällä Iso-Britanniassa, koska täältä löytyy vuokrattavaksi valtava määrä erilaisia loma-asuntoja eri puolilta saarivaltiota. Englannin, Walesin ja Skotlannin luonto tarjoaa mitä kauneimmat puitteet suomalaistyyliselle mökkilomalle, johon mielestäni kuuluu keskelle ”ei mitän” katoaminen ja ”ei minkään” tekeminen, niin että ajalla ei ole väliä ja kiirettä ei ole olemassa. Eivät ne Suomea korvaa, mutta kesäinen iltahämärä järvenrannalla Skotlannissa, linnunlaulun säestämät aamukahvit englantilaisessa ruusutarhassa tai päiväkävely pubiin lammaslaituminen kautta ovat myös mielestäni hyväksyttävä tapa mökkeillä. Kerron tässä julkaisussa kesän kunniaksi viimevuosien mökkikokemuksista: mitä, missä, milloin ja minkä kirjan pakkasin mukaan lomalukemiseksi kullekin reissulle.
Mökkeilyllä on (mielestäni) suuri rooli suomalaisuudessa. Omalla perheelläni oli maatila Pohjanmaalla, jossa vietin lapsuuden ja nuoruuden kesät, vaikka kyseessä ei perinteinen mökki ollutkaan. Ajatus ja tunnelma oli silti sama: päivät täyttyivät joutilaisuudesta ja vain tarpeellisesta työstä, kuten halonhakkuusta, saunan lämmityksestä ja pyykinpesusta, sekä seikkailuista, kuten pyöräretkistä, suokävelyistä, joenvarrella onkimisesta ja mansikoiden syömisestä nurmella. Kaikki viikonpäivät tuntuivat samalta ja kesä tuntui ikuiselta.
Kun muutin Englantiin vähän päälle kaksikymppisenä, en arvanut kuinka valtavasti tulisin kaipaamaan Suomen kesää ja mökkielämää, ja erityisesti niitä ihmisiä, jotka mökkeilystä ja kesästä tekivät niin taianomaisen. Samanlaista joutilaisuutta ja kiirettömyyttä ei Englannista löydy. Täällä ei tunneta pitkiä pakollisia kesälomia, vaan töitä painetaan kesäkuukausien läpi satoi tai paahtoi. Lomia toki saa pitää kesäisin, mutta ei viikkokaupalla, ja usein englantilaiset käyttävät lomansa ulkomaanmatkoihin. Täällä ei tunneta ajatusta kesälomista tai mökkeilystä, sen sijaan ihmiset ottavat halpalentoja varman auringon maihin ja jättävät Englannin kesän huomiotta. Tai vaihtoehtoisesti paikalliset viettävät kesäpäivänsä omissa puutarhoissaan tai paikallisen pubin beer gardenissa sään suosiessa.
Mökkireissuja Iso-Britanniassa
Näin maahanmuuttajan silmin haluan väittää, että Iso-Britannia on hurmaava kesäkohde! Vuosien varrella olen alkanut yhdistää Englannin kesää suomalaiseen mökkikulttuuriin parhaani mukaan. Omaan loma-asuntoon ei tietenkään ole varaa, mutta etsin meille ainakin kerran kesässä paikallisen ”mökin” vuokralle ja pidämme näin mini-mökkiloman jossakin puolella saarta. Englantilainen mieheni on päässyt kokemaan muutaman perinteisen mökkiloman Suomessa ja vaikka puu-wc onkin aiheuttanut hänelle traumoja loppuiäksi, hänkin rakastaa Suomen kesää ja mökkeilyä, joten ymmärtää miten tärkeää minulle on päästä 1) keskelle ei mitään 2) tekemään ei yhtään mitään ainakin kerran kesässä.
Mukaan paikallisille mökkireissuille, kuten myös Suomen mökkireissuille, pakkaan aina ”harrastuskassin”, eli kasan tavaraa, jota tarvitsen, jotta voin tehdä mitä haluan, kun en ”tee mitään”. Kassista löytyy järjestelmäkamera, luonnoskirja, kirjoitusvihko, kyniä ja maaleja, pelikortit, kirja, minikukkaprässi sekä jokin hauska peli, kuten Dobble. Mökille saapuessa iskee aina stressi siitä, mitä hauskaa haluan tehdä ensin. Mieheni nauraa ja kysyy, onko vaihtoehtona mitään aikuisille sopivaa. No ei ole, sanon ja kaivan yleensä piirustusvehkeet esiin. Minulle mökkeilyn ensimmäinen sääntö on se, että aikuisuus saa jäädä paussille.
Olen kuitenkin erittäin onnekas ja onnellinen siitä, että mieheni lempiharrastus, se mitä hän tekee, kun ei tarvitse ”tehdä mitään”, on ruuanlaitto. Kuolisin luultavasti nälkään näillä mökkireissuilla, jos mieheni ei innostuisi haasteista, joita mökkikokkaus tuo mukanaan, kuten ruuanlaitto avotulella tai sellaisessa keittiössä, jonne naapurin kana tunkeutuu väkisin (viimeisin mökkireissutilanne).
Sepän paja Shropshiressa, Walesin rajalla
Tarkoitus oli lähteä tänä vuonna Skotlantiin ”mökkireissulle”, mutta huomasin tarjouksen tästä vanhasta 1800-luvun sepän pajasta, jota olen silmäillyt ennenkin, ja varasin sen hetken mielijohteesta, vaikka Shropshire onkin kunta Manchesterin eteläpuolella eli vastakkaisessa suunnassa Skotlannista. Sepän paja oli noin tunnin ajomatkan päässä Shropshiren puolella, todella lähellä Walesin rajaa. Wales on minulle melko tuntematon, vaikka onkin vain lyhyen ajomatkan päässä Manchesterista. Skotlanti vetää minua aina puoleensa, mutta haluan tutkia myös Walesia enemmän, joten ajattelin tämän olevan hyvä sijainti päiväreissulle Walesin puolelle.
Kyseessä siis tosiaan oli pieni kivitalo valtavalla tulisijalla, pienellä keittiöllä ja parvisängyllä. Sisustus oli kotoisa, mutta tilaa ei ollut paljon, minkä tosin tiesin jo etukäteen. Kylpyhuoneeseen kuljettiin erillisen ulko-oven kautta. Kaipaan aina näillä ”mökkireissuilla” saunaa, mutta tässä kohteessa sen korvasi ihana kylpyamme suuren ikkunan edessä. En ole innokas kylpijä, mutta tässä ammeessa kylpy oli erityisen rentouttava.
Erityisen herkullisen minilomakohteen tästä ”mökistä” teki sen puutarha, jossa vietin suurimman osan ajastani. Pajan ikkunat olivat kohti valtavaa walled gardenia, eli tiiliseinin reunustettua englantilaista puutarhaa, jonka ulkoseinällä oli ihana rönsyilevä ruusutarha ja villiintynyt keittiöpuutarha. Ruusutarhasta tupsahti esiin myös minilomamme päätähti eli kana, joka ilmeisesti pesi keittiöpuutarhassa ja oli melkoinen persoona. Kana, jonka nimesin Beatrixiksi Beatrix Potterin mukaan, ei jättänyt meitä rauhaan ja ryntäsi aina kohti, kun astuimme pajan ulkopuolelle. Kysyin kohteen omistajalta, onko kana luvan kanssa seuranamme. Oli se, jos vain halusimme, mutta jos se ärsytti meitä, joku voisi hakea sen pois. Eihän tuo meitä haitanut alkuunkaan, mieskin kun kasvoi kanojen kanssa, joten tämä oli vain nostalginen yllätys hänellekin. Ainoa tilanne, jossa Beatrix koetteli hermoja oli se, kun se kakkasi ruokapöydälle kesken iltapalan.
Pajan ulkopuolella oli Beatrixin lisäksi paljon muutakin elämää, kuten fasaaneja ja kaneja kaikkien pikkulintujen lisäksi. Rakastin tässä paikassa sitä hiljaisuutta, jonka rikkoo vain lintujen laulu, tuulen humina ja lehtipuiden kahina sekä mehiläisten pörinä ruusutarhassa. Ja Beatrixin ajoittainen kotkotus. Tällä kertaa mukaanottamani kirja oli Natalie Hyenisin Pandora´s Jar: Women in the Greek Myths.
Tämä ei ollut ensimmäinen kesäreissu Sopshireen, josta itseasiassa pidän todella paljon alueena. Muutama vuosi sitten mökkeilimme täällä konttimökissä lammaslaitumella, jossa siis kanojen sijaan hätistelimme lampaita keittiöstä. Tämänkin mökkikokemus oli täysin yksityinen, kontille ei nähnyt kukaan lampaiden lisäksi, mutta me saimme ihailla auringonnousua valtavavista ikkunoista ja kylpeä ulkokylpyammeessa auringon laskiessa.
Sepän pajalta saimme tehtyä minireissun Walesin puolelle Llangollenin kylään, jossa aika seisoo paikallaan. Kylän läpi kulkee koski, jonka äärellä ihmiset käyvät viilentymässä ja laittamassa jalkoja veteen ja vanhanaikaiselta rautatieasemalta lähtee muutaman kerran päivässä höyryjuna maisemakierrokselle. Pysähdyimme leipomossa ostamassa muutaman welsh caken mukaan, ja kävimme myös antikvariaatissa. Minulla on tapana ostaa matkoilta matkamuistoksi kirja, mieluiten jokin vanha teos, joten kävin läpi valtavan antikvariaatin hyllyjä ja löysin yllättäen suomenkielisen kuvakirjan Hyvinkäästä, Suomen kotikaupungistani, jonka Hyvinkään kaupunki oli julkaissut ilmeisesti 70-luvulla. Tämä oli ainoa Suomesta kertova ”matkailukirja”, joka antikvariaatista löytyi ja sehän oli pakko ostaa.
Syksyinen mökkireissu Walesissa
Kävin ensimmäistä kertaa Walesissa viime vuoden syksyllä. Lisäsin tämän kokemuksen listaan, vaikka kyseessä ei kesäreissu ollutkaan, koska kyseinen mökki oli mitä perinteisin walesilainen mökki. Vanha maatila, jossa oli mitä kotoisin tunnelma, takkatuli ja kauniit tekstiilit, narisevat puulattiat sekä lammaslaidun ikkunan takana, jonka erotti mökin pihasta puro, jonka solinaan oli mitä ihaninta herätä.
Sää oli syksyinen eli sateinen, joten vietimme suurimman osan ajasta sisällä takkatulen ääressä pelejä pelaten ja DVD:itä katsoen. Tällä reissulla meillä oli mukana ystäväpariskunta, joten tunnelma oli rento. Harrastuskassi oli täälläkin mukana, kirjana mukana Peter S Beaglen The Last Unicorn, vaikka Wales onkin lohikäärmemaa.
Kävimme myös patikoimassa tämän mökkiloman aikana, sillä patikointi ja kävely kuuluu täällä mökkeilyyn oleellisesti. Löysimme lähimetsästä upean vesiputouksen.
Paimenmökki Pohjois-Englannin pellolla
Paimenmökit ovat Englannissa ehkäpä edullisin vaihtoehto, jos mökkilomailu kiinnostaa. Koska ne ovat helppo siirtää, ne usein sijaitsevat kaukana kaikesta, joten ne ovat yleensä täysin yksityisiä ja luonnon keskellä. Tämä kyseinen mökki sijaitsi järvialueen ja Yorkshiren välisellä maalaisalueella, ja oli vanhan maatilan takana pellolla. Paimenmökit ovat kuin puisia asuntovaunuja, eli tila on kortilla, mutta kylpyhuone oli tässä kohteessa iso ja moderni. Lämmitys hoitui kamiinan avulla, mutta me kaupunkihiiret emme sitä hallinneet alkuunkaan eli vietimme yömme aivan liian kuumassa mökissä.
Paimenmökin ulkopuolella levittäytyi loputon lammasten laidunmaa, jonka läpi kävimme kävelemässä lähikylään. Piipahdimme pubissa aluella ja siiderillä ja kuljimme takaisin kumpuilevan maaston läpi aurinoisessa säässä. Englantilaiset kävely- ja patikointipolut kulkevat usein eläinten laidunmaiden läpi, mikä aiheutti minulle suurta hämmennystä tänne muutettuani. Miten niin minun pitää siirtää lampaat tieltäni, jotta pääsen portista läpi?
Kirjana mukana oli Iida Turpeisen Elolliset.
Vuoristomökki Skyen saarella
Skyen saari on ehkä suosikkikohteeni tällä saarivaltiolla. Vuokrasimme hyvin skandi-tyylisen mökin vuoristosolasta, joka oli lähellä saaren keskiosaa. Halusimme päästä helposti kulkemaan saaren eri osiin, joten sijainti oli täydellinen. Maisemat mökin kirkkoikkunasta olivat hulppeat, synkät terävät vuoret kohosivat horistontissa.
Yövyime tässä mökissä appivanhempieni kanssa ja he olivat hyvä esimerkki siitä, kuinka mökkeily ei ole briteille kovinkaan helppoa. Keittiön käyttäminen ei sopinut heille, koska olimme lomalla, eikä lomalla sovi kokata itse. Kävimme siis lähinnä ulkona syömässä, mikä oli melko hankalaa sijainnin takia. Myöskin mäkäräisten määrä ärsytti ja TV ei ollut tarpeeksi iso. Tämä ei kuitenkaan ollut tavallinen mökkireissu, sillä kukaan ei viettänyt kovinkaan paljon aikaa mökillä iltoja lukuunottamatta. Päivät täyttyivät seikkailuista, sillä yritimme saada mahdollisimman paljon irti Skyen saaresta, joten kiipesimme päivät vuorille rankkasateessa ja tulimme mökille vain kuumaan suihkuun.
Kuinka ihana olisikaan ollut päästä saunaan noiden Skyen seikkailupäivien jälkeen!
Kirjana mukana Gabrielle Zevinin Tomorrow and Tomorrow and Tomorrow.
Järvimökki Skotlannissa
Vuokrasin erääksi heinäkuun viikonlopuksi skandi- ja japanityyliin sisustetun konttimökin järven rannalta Skotlannista. Paikka on meidän vierailun jälkeen voittanut vaikka kuinka monta matkailupalkintoa, joten emme selvästi olleet ainoat, jotka ihastuivat moderniin ja kauniiseen sisustukseen ja järvimaisemaan. Täällä ei tarvinnut huolehtia lampaiden tai kanojen tunkeutumisesta keittiöön, mutta rannalla kävi hylkeitä.
Jälleen kerran mökin kruunasi yksityisyys luonnon keskellä, tuli kamiinassa illan viiletessä sekä auringonlasku järvimaiseman yllä. Melkein suomalaisen mökin veroinen kohde! Siksi paikan nykyinen ylistys naurattaakin minua.
Harrastuskassi jälleen mukana, ja vietinin aamut ja iltapäivät järvenrannan kivillä luonnostelemassa. Kirjana mukana matkalta mukaan ostettu The Anthology of Scottish Folk Tales ja kahvit juotiin suomalaisista kuksista.
Kävimme Skotlannissa myös mökkilomalla glamping pod-tyylisessä mökissä yksityisen järven rannalla. Mökin sisätilat olivat pienet, mutta mukavat, ja ulkona riitti ihmeteltävää, sillä alueella liikkui peuroja, mäyriä, haukkoja ja muita Skotlannin luonnossa villinä eläviä olentoja. Yksityisellä järvellä pääsin ensikertaa kunnolla SUP-lautailemaan ilman, että kukaan oli näkemässä kaatuiluani.
Molemmat Skotlannin järvimökit olivat niin kaukana ”sivistyksestä”, pitkien ja vaikeakulkuisten metsäteiden päissä, että emme lähteneet mökeiltä ennen lähtöpäivää kertaakaan.
Lähtisitkö silloin kanssani järvelle…
Mökkeily on minulle rauhaa ja hetkestä nauttimista. Sitä kun luonnon äänet, oli se sitten puiden lehtiä havisteleva tuuli, järven veden liplatus tai lintujen laulu, ovat ainoa taustaääni, kun makaan maassa picnic-peiton päällä ja luen kauan kirjahyllyssäni istunutta kiinnostavaa kirjaa, enkä ajattele työasioita tai mitään muutakaan arkipäiväistä. Ruokaa syödään silloin, kun se valmista ja kukaan ei hötkyile. Ei Suomen kesää tai mökkielämää korvaa mikään, mutta koen, että olen näillä reissuilla saanut luotua itselleni suomalaista kesää täällä.
Varaan yleensä mökkini Airbnb:stä tai mökkisivustolta. Paikallisissa vuokramökeissä ja loma-asunnoissa on aina lakanat, pyyhkeet, keittiövälineet, vessapaperit ynnä muu tarpeellinen, eli niitä ei koskaan tarvitse tuoda mukana. Kilpailu matkailualalla on niin kovaa, että tekstiilien ja välineiden laadukkuudesta voi olla suht varma – kukaan ei nimittäin halua huonoa arvostelua yksityiskohtien puutteellisuuden takia. Samasta syystä minulla ei ole koskaan ollut ongelmia yhdenkään vuokramökin kanssa, jos sijaintia ei oteta lukuun. Jotkin kohteet ovat nimittäin melko hankalan matkan takana.
Oletko sinä koskaan mökkeillyt Suomen ulkopuolella? Osataanko mielestäsi jossain muualla myös mökkeilyn jalo taito vai kuuluuko se vain Suomelle?
Ihanaa kesää!
xxx
Pohjois-Englannin pikkukylässä asuva matkailusta ja valokuvauksesta syttyvä vaeltaja. Aina jahtaamassa parasta näköalaa tai auringonlaskua, kahvi termarissa, kamera kourassa ja hiukset takussa.
