Ja silmänräpäyksessä muutosta olikin jo vuosi aikaa. Vuosi sitten saavuin Barcelonaan ja aloin rakentamaan pysyvämpää elämää jatkuvan maasta -ja maanosasta- toiseen muuttelun jälkeen. Täällä on tarkoitus rakentaa pysyvämpää arkea. Onko tämä ”hitaampi” elämä sitten tuntunut hyvältä, vai onko muuttojalka alkanut vipattamaan taas? Entä miten ylipäätään Barcelonaan sopeutuminen on sujunut? Tässä havaintoja elämästäni Kataloniassa ja lopussa vastaus siihen, olenko Barcelonassa pysyvästi.
Perheen lähellä
Barcelona on ensimmäinen paikka, jonne olen muuttanut yhdessä jonkun kanssa. Vaikka asuimmekin yhdessä Alankomaissa poikaystäväni W:n kanssa, muutin sinne ensin töiden takia. W oli itse asiassa maassa vain n. 9kk (ja muutimme tänä aikana 2 kertaa) kun taas itse vietin siellä 18kk. Barcelonassa olemme asuneet yhdessä alusta asti ja meillä on oikeasti yhteinen koti. Kumppanin kanssa asuminen ankkuroi kohteeseen jotenkin syvemmin, kun ei tunnu siltä, että voi lähteä minne vain milloin vain, mikäli siltä tuntuu 😀
Meillä on myös perhettä muutenkin Barcelonassa, sillä W:n täti ja setä lapsineen asuvat täällä ja vieläpä aivan meidän lähellä. Heidän kauttaan pääsemme oikeasti osaksi barcelonalaista yhteiskuntaa. Olen jopa osallistunut katalaaniksi järjestettävälle improvisaatiotunnille hahah. Tämä siis koska W:n serkku kutsui meidän katsomaan teatteriesitystään ja yllättäen se olikin tunnin kestävä improtunti. W:n täti on myös meidän molempien omalääkäri, mikä on hyvin kätevää, sillä ei tarvitse lähteä jonottamaan terveysasemalle vaan häneltä voi suoraan kysyä kaiken.
Tietysti myös oma perheeni on lähellä Aasiaan verrattuna. He ovatkin jo käyneet kylässä ja varmasti tulevat uudestaankin ja minäkin olen päässyt Suomeen helposti mm. kaverin häiden takia. Itse asiassa lentojen hinnat Barcelonasta ovat toistaiseksi olleet edullisempia kuin Amsterdamista!
Elämää ilman kielimuuria
Barcelonassa puhutaan katalaania ja espanjaa. W puhuu molempia äidinkielenään, minä opettelen espanjaa ja haaveilen katalaanin osaamisesta, vaikkakin toki jotkut sanat ja fraasit ovat jo tarttuneet. On levollista asua paikassa, jossa ei ole kielimuuria. Asiat vain hoituvat paljon helpommin ja on helpompi olla ”paikallinen”. Vaikka minä blondina tietystikin näytän hyvin selvästi ulkomaalaiselta ja espanjani on kaukana sujuvasta, koen olevani enemmän paikallinen kuin esim. Alankomaissa. Hoidan kaikki arjen asiat espanjaksi ja töissä käytän espanjaa päivittäin, vaikkakin toki puhun monille kolleegoille englantia.
Tavoitteeni oli puhua espanjaa sujuvasti vuodessa, mutta tämä ehkä oli hieman turhan kunnianhimoista. Kuten sanottu, pystyn kuitenkin ilmaisemaan itseäni melkein missä vain tilanteessa espanjaksi. Joskus lunttaan jonkun sanan kääntäjästä etukäteen, mutta muuten pärjään. Ymmärrän lähes kaiken. Haluaisin mennä oikeille espanjan tunneille, sillä kieliopissani on paljon kehityksen varaa. Työaikatauluni on kuitenkin hieman monimutkainen, joten saa nähdä pääsenkö ihan kielikouluun vai joudunko turvautua online-tunteihin.
Espanjan kieli on noussut vuodessa kolmanneksi vahvimmaksi kielekseni. Huomaan sen jo olevan minulle läheinen kieli ja muistan esimerkiksi Suomen lomilta palattaessa, että kaipasin espanjaa. Joskus saamme W:n kanssa kummastelevia katseita ravintoloissa yms, missä tarjoilijat kuulevat meidän puhuvan keskenään englantia, mutta sitten kumpikin puhuu espanjaa ilman ongelmia heille.
Onko ystäviä helpompi tehdä Kiinassa vai Espanjassa?
Koska olen muutellut ympäriinsä, on minulla ystäviä ympäri maailmaa. Usein minulta kysytään, oliko esim Kiinassa vaikea tehdä ystäviä ja oletetaan, että sosiaalisessa kulttuurissa, kuten Espanjassa tai Portugalissa ystäviä saa helposti. Mielestäni ystävien tekemiseen vaikuttaa paljon tuuri – sattuuko olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja sattuuko ympärille samanhenkisiä ihmisiä, jotka ovat avoimia uusille ystävyyssuhteille. Paikallisiin on yleensä vaikein tutustua, sillä heillä on jo omat läheiset ystävät ja he eivät välttämättä halua puhua englantia jatkuvasti. Ja mikäli pääsee paikallisen porukan piiriin, kääntyy kieli helposti paikalliseen kieleen, jota ei itse välttämättä vielä osaa, ainakaan sujuvasti.
Minun tapauksessani sain helpoiten paikallisia kavereita Macaussa. Tähän kuitenkin vaikuttaa paljon se, että kävin siellä koulua. Tosin, niin kävin Portugalissakin, enkä saanut yhtään paikallista kaveria, sillä he viihtyivät keskenään. Kuten sanottu, ystävien tekemiseen liittyy paljon tuuri. Niin Alankomaissa kuin täällä Barcelonassakin on minulla vain yksi oikeasti läheinen paikallinen kaveri, mutta on sekin jotain.
Työni on supersosiaalista ja täynnä suunnilleen saman ikäisiä ihmisiä, joten työpäivinä sosiaaliset tarpeeni täyttyvät täysin. Monet ystävät pysyvät kuitenkin työpaikalla, eivätkä siirry vapaa-ajalle. Ulkomaisia kavereita minulla oli reilusti Amsterdamissa, mutta pakko kyllä myöntää, että Barcelonassa etsin vielä porukkaani. Tämä etsintä on kuitenkin huomattavasti pienempää kuin ennen. Koska töissä saan kasuaalin seurustelun tehtyä ja asun kumppanini kanssa, en samalla tavalla kaipaa seuraa.
Mutta haluisin kyllä nyt toisena vuotenani saada enemmän ihan oikeita kavereita. Olen käynyt kahdesti kaveritapaamisissa – kerran ennen Kiinassa asuneiden kanssa (erään influensserin kautta) ja viime viikolla ”dinner with strangers” -konseptissa. Olen myös silmäillyt erästä tyttöjen hiking-ryhmää ja yhtä toista ryhmää, joten saa nähdä. Ehkäpä vihdoin aktivoidun. Jos pääsen osallistumaan espanjan tunneille, voisi tämä myös olla hyvä mahdollisuus tavata uusia ihmisiä. Onnekseni se ainoa oikea hollantilainen ystäväni on muuten muuttamassa Barcelonaan!
Miltä tuntuu kun muuttopäivää ei ole merkitty kalenteriin?
Muutin Barcelonaan ajatuksella, että pysyn aloillani vähintään 2-3 vuotta. Tämä toi paljon helpotusta. Olen ensimmäistä kertaa päässyt oikeasti ostamaan huonekaluja ja koriste-esineitä. Vaikkakin on pakko myöntää, että mahdollisuus joskus tulevasta muutosta stressaa hieman, nyt kun omistan sohvan, sängyn ja keittiön pöydän 😀 Tavaroita ei yllättäen voikaan pakata pariin matkalaukkuun.
Töissä olen juuri allekirjoittanut vakituisen työsuhteen sopparin ja vuokrasopimuksellakaan ei ole loppupäivämäärää. Kaikissa aiemmissa asuinpaikoissani tiesin milloin muutan pois – milloin au pair -työt tai koulu loppuvat, tai mihin asti työsuhde jatkuu. Nyt voisin vain jatkaa täällä asumista ikuisesti. Ei tarvitse huolehtia viisumiasioista tai muustakaan. Jos uskallan miettiä elämää pitkälle, voisin jopa kuvitella asettuvani aloilleni Barcelonaan ja kasvattavan oman perheeni täällä. Mutta kuitenkin, ehkä ennen sitä on vielä lähdettävä pois kerran.
Aasian kutsu
On turha väittää, etten kaipaisi Aasiaan. Asuin Pekingissä, Macaussa ja Hong Kongissa yhteensä melkein 7 vuotta ja ne ovat suuria osia identiteettiäni. W:n kanssa tapasimme Hong Kongissa, joten se on meille silläkin tavalla merkittävä paikka. Keväällä matkustimme Suur-Kiinaan kahdeksi viikoksi ja tämä reissu vain vahvisti tunnettamme siitä, että sinne on palattava. Molempien ykkösvalinta on Hong Kong, jossa olisi parhaat työmahdollisuudet, kansainvälisintä ja se vain on kaupunki, jota rakastamme. Suurena plussana olisi myös Macaun läheisyys. Olemme toki myös harkinneet suoraan Macauta, mutta siellä on paljon vähemmän työmahdollisuuksia ja 5 vuoden siellä asumisen jälkeen, tunnen pienen kaupungin paremmin kuin omat taskuni. Hong Kongissa sen sijaan on vielä valtavasti nähtävää.
Olen aina tiedostanut, että minun on pakko asua Aasiassa vielä uudestaan, tai tulen katumaan sitä vanhalla iällä. Nyt kuitenkin haluaisin olla Barcelonassa vielä vähintäänkin vuoden pidempää, ehkäpä jopa kaksi. Tarvitsen pysyvyyttä. Haluan rauhoittua ja luoda juuria rauhassa. Nyt W:n muuttojalka on kuitenkin alkanut vipattamaan kunnolla. Hän haluaa Hong Kongiin ASAP. Jos vastaan tulisi oikea mahdollisuus muuttoon, tietysti tarttuisin siihen. Mutta toivoisin, että voisimme vielä nauttia Barcelonasta hetken ennen aktiivista työnhakua Hong Kongista.
Jos universumi tarjoaa meille mahtavat työmahdollisuudet, saattaa muutto tulla aika yllättäen. Mikäli taas näitä ei tule vastaan, saamme kutsua Barcelonaa kodiksi vielä rauhassa. Joka tapauksessa, Barcelona saattaa hyvinkin jäädä kotipesäksemme Euroopassa ja muodostua kotipaikaksi, jonne palaamme, vaikka Hong Kongiin lähtisimmekin. W on myös hyvin kiinnostunut Suomesta Hong Kongin jälkeen. Itse en kyllä vielä olisi palaamassa pohjoiseen.
Olen siis asettunut aloilleni toistaiseksi, mutta totuuden nimissä, en vieläkään ole karistanut maailman kutsua korvistani. Aika näyttäköön mitä seuraavaksi tapahtuu 😀
Seikkailijasielu, joka on kymmenen vuoden aikana asunut Pekingissä, Macaussa, Lissabonissa, Hong Kongissa ja Amsterdamissa ja nyt aloittelee elämän rakentamista Barcelonaan – joskin paluu Aasiaan on unelmissa. Rakkautena kirjoittaminen, kielet, kulttuurit ja matkustelu. Löydä Instagramista @muumaamandariini tai @verawinter.
