Hei, me muutettiin Firenzeen! Olen vaihtanut maata monta kertaa aiemminkin, mutta tässä muutossa melkein kaikki oli toisin.
Olin asunut ennen tätä Wienissä yhteensä kuusi vuotta ja kotiutunut sinne siihen malliin, että pidin itseäni melkein paikallisena. Mutta muutto Italiaan koitti elokuun alussa, vähän yllättäen ja vastentahtoisestikin. Miksi lähdimme paikasta, joka tuntui helpolta ja kodilta, ja mikä Italiassa odottaa? Miksi tämä muutto on erilainen kuin muut?
Muutimme koko kotitalouden
Olen ennen muuttanut pelkän matkalaukun (tai muutaman) kanssa kimppakämppään tai asuntolaan muina opiskelijoina. Vaan tällä kertaa minulla ja kumppanilla oli kokonainen asunto muutettavana huonekasveineen, kalusteineen ja pyörineen. Suurin osa huonekaluista oli käytettynä hankittua puoliromua, jonka annoimme pois tai myimme. Mutta Wienin-asunnon tyhjentämisessä oli silti järkyttävä työmaa. Itävallassa kun asunnot vuokrataan kalustamattomina, joten meidän piti hankkiutua eroon ihan kaikesta allaskaappia ja lampunvarjostimia myöten. Rompetta jäi silti sen verran, että vuokrasimme lopulta pakettiauton ja kärräsimme omaisuutemme Firenzeen itse. Reissu oli ikimuistoinen ja liikuttava siirtymä elämänvaiheiden välillä. Jätimme aamulla Wienin-kämpän avaimet välittäjälle, ajoimme koko päivän Euroopan surullisenkuuluisan helleaallon kourissa ja saimme iltamyöhään avaimet Firenzen asuntoon. Raijasimme keskellä yötä tavaramme uuteen kotiin ja kaaduimme sänkyyn.
Muutin jonkun toisen takia
Aiemmilla kerroilla minua odotti uudessa paikassa jokin: työ- tai opiskelupaikka. No, Leipzigiin lähdin kumppanin luo, mutta paikka oli tuttu ja olin ollut siellä monta kertaa kausitöissä. Firenzeen meidät vie kumppanin uusi työ. Itse jatkan ensi vuoden alkuun asti etänä aiemmassa työssä. Minulle ei ole siis luvassa ainakaan alkuun mitään omaa tekemistä. Viimeistelen juuri väitöskirjaani, joten repäisy tutuista ympyröistä on sekä hyväksi että huonoksi. Toisaalta pystyn keskittymään kirjoittamiseen paremmin, kun ympärillä ei ole tuttuja kavereita, harrastuksia ja kiusauksia. Mutta toisaalta saattaa tulla yksinäistä. Firenzessä asuu onneksi muutama vanha työkaveri, joten ihan omissa oloissaan ei tarvitse olla. Sitä paitsi tykkään jöröttää omassa rauhassani, ainakin väliaikaisesti.
Muutin jonkun kanssa
Jonkun perässä muuttamisen ehdottomasti paras puoli on se, että tälle seikkailulle en ole lähtenyt minä rinkka selässä, vaan me kaksi yhdessä. Italia on meille molemmille yhtä uusi paikka, jota voimme tutkia yhdessä. Osaamme kieltä yhtä vähän, mutta voimme treenata yhdessä. Monikulttuurisessa suhteessa on mukavaa, ettemme muuttaneet kummankaan passimaahan, vaan saamme olla tasa-arvoisesti yhtä pihalla uudessa paikassa. Italiassa pääsen vähemmällä vastuulla kuin Itävallassa, koska kumppanini ei puhunut saksaa, joten byrokratiasolmut selvittelin aina minä. (Toisaalta se oli vain oikeus ja kohtuus: Saksassa asuessa tukeuduin täysillä paikalliseen ex-tyyppiini.) Olemme nyt onnellisesti siinä vaiheessa, että suunnittelemme intopiukeana pyöräreissuja Toscanassa ja viikonloppuja Roomassa ja Bolognassa. Pähkäilemme, miten paikallisiin virastoihin saa ajan tai mistä löytää kukkalannoitetta.
En tiedä, kuinka pysyvä muutto on
Kumppanillani on työsopimus useammaksi vuodeksi. Minun nykyinen pestini puolestaan loppuu puolen vuoden sisään. Mikäli saan töitä Firenzestä, muutto Italiaan taitaa osoittautua pitkäaikaiseksi. Mikäli saan töitä muualta, alkaa reissuelämä kahden paikkakunnan tai maan välillä, mikä on jopa todennäköistä. En siis tiedä, yritänkö kotoutua Italiaan vai kannattaako vaivautua. Myös byrokratian puolesta tämä pistää pohtimaan: minne ilmoittautua pysyvästi kirjoille, kun pysyvyyttä ei ole? On tässä hyviäkin puolia. Wienin viimeisinä vuosina kävin aika laiskaksi päiväreissujen ja muiden hupiretkien ja elämysten suhteen. Aikaa tuntui olevan loputtomiin, ja kotisohva kutsui yhä useammin seikkailujen sijaan. Nyt on intoa seikkailla, nähdä ja tehdä. Toisaalta tulen varmuudella viettämään Firenzessä paljon aikaa, vaikka omat hommat olisivatkin jatkossa osittain muualla. Onhan täällä tuo tyyppi, joka meillä asuu.
Muutin maahan, jonka kieltä en osaa
No, kerta ei ole ensimmäinen, mutta edellisestä on jo kahdeksan vuotta, enkä silloin ollut asettumassa maahan pitkäksi aikaa (Unkariin). Olen niin tottunut elämään saksankielisessä ympäristössä, että huomaan kokevani Firenzessä enemmän ulkopuolisuuden tunnetta kuin koskaan aiemmin. Firenze on valtavan turistinen paikka, joten englannin puhuminen hävettää. Minut huomaa heti ulkomaalaiseksi, mikä on Itävallan-vuosien jälkeen uusi, turhauttava tunne. Osaan hädin tuskin tilata pizzan enkä todellakaan vastata mahdollisiin jatkokysymyksiin. Pudotus sujuvasta kielitaidosta ummikoksi on ollut raju. Olen aiemmassa postauksessa pohdiskellut, että ”hyvän” maahanmuuttajan pitäisi osata asuinpaikansa kieltä edes auttavasti, enkä nyt pysty siihen itse.
Mutta. Osaan kylläkin sujuvasti espanjaa. Kunhan alan määrätietoisesti muuntaa sitä italiaksi, kielitaito karttuu paljon nopeammin kuin sellaisella, joka ei osaa sukulaiskieltä. Rakastan kieliä, joten challenge accepted!
Muutin maahan, josta en ole (ollut) kiinnostunut
Myönnetään, olen entinen Italia-vihaaja. Anteeksi! Olen ollut Espanjassa lukiovaihdossa ja opiskellut espanjaa yliopistossa sivuaineena, joten alitajuisesti valitsin suosikkini Välimeren maista jo, kun teininä katselin Serranon perhettä. Kielteinen suhtautuminen Italiaan oli peräisin pinnallisista matkailukokemuksista, kun asiakaspalvelijat olivat kohdelleet turistia tylysti tai olin vuokrannut täydellä rahalla sökön pyörän. Tai joutunut kauheaan hostelliin. Nyt minulla on erinomainen tilaisuus korjata ennakkoluuloni ja tutustua Italiaan syvällisemmin. Myös Itävaltaa karsastin ensimmäiset kuukaudet, mutta kotiuduin lopulta täysin. Ainakin nämä ensi viikot Firenzessä ovat menneet vain myönteisesti yllättyen!
Luomassa positiivisia ensikokemuksia Italiasta eli teiniunelmien täyttymys My Chemical Romancen keikalla!
Bonuseroavaisuus: Ei ole ollut aikaa fiilistellä muuttoa
Väitöskirjani on sen verran kriittisessä vaiheessa, että vaikka ulkona räjähtäisi pommi, kirjoittaisin ensin kappaleen loppuun ja katsoisin vasta sitten ikkunasta. En ole ehtinyt märehtiä tai fiilistellä muuttoa juuri ollenkaan. Haaveilen jo siitä, kun väikkäri on valmis ja Toscanan aurinko alkaa taas paistaa. Silloin minä ja uljas ratsuni Canyon lähdemme talvi- tai kevätretkille!
Siispä: Paperi T:tä mukaillen tämä muutto on ollut erilainen kuin muut muutot. Maanvaihtojaan ovat muistelleet aiemmin blogissamme esimerkiksi Barcelonaan vuodessa asettunut Vera, neljään paikkaan muuttanut Heli ja niin ikään Viroon aluksi varautuneesti suhtautunut Janina.
Millaisia ulkomaille muuttoja sinulla on takana? Tuliko sattumuksia vai menikö kaikki kuin Strömsössä?
Meidän kaikkien mandariinien ulkomaanseikkailuja voi seurata Instagramissa täällä ja minun kirjoittavaa ja ulkoilevaa Italia-elämääni täällä.
Sunna asuu Itävallan Wienissä ja työskentelee politiikan tutkijana. Entinen reppureissaajan identiteeetti on rauhoittunut kolmekymppisen ekoelämäksi: hostellit patikka- ja pyöräretkiksi ja lennot maata pitkin -reissuiksi.
