HOME SWEET HOME – MUUTTOPUUHIA JA SISÄILMAONGELMIA

Suomessa puhutaan paljon sisäilmaongelmista. Portugalissa taas ei, vaikka home on täällä todennäköisesti yleisempää kuin Suomessa. Itselleni on muutaman vuoden aikana käynyt selväksi, että homeettoman asunnon löytäminen ei aina ole helppoa, jos ei halua asua kerrostalossa. Viime aikoina asuntojen kosteusongelmat ovat olleet lähestyvän muuton takia enemmän mielessä.

Laittomia rakennuksia

Muutimme huhtikuun alussa, keskellä koronakevättä, uuteen asuntoon. Ensimmäinen asunto, jossa täällä Azoreilla asuimme, oli valtava viiden (!) makuuhuoneen jenkkityylinen omakotitalo, joka oli kuitenkin myynnissä (ja homehan sielläkin haisi erityisesti parissa vierashuoneessa, joten muutto ei sinänsä niin haitannut). Sen mentyä kaupaksi meillä oli kaksi kuukautta aikaa muuttaa. Löysimmekin nopeasti tarpeeksi mukavan uuden paritaloasunnon, jossa olemme nyt asuneet keväästä asti.

Koko juttu on kuitenkin ollut aikamoinen farssi. Kyseessä on työsuhdeasunto, jonka maksaa julkinen kunnanvirasto ja vuokralaisena on paperilla yritys, jossa mieheni Zé työskentelee, emme siis me asukkaat itse. Vuokrasopimuksen teko viivästyi keväällä virastojen ollessa koronan takia kiinni, ja kesän mittaan alkoi vaikuttaa siltä, että vuokrasopimuksen kanssa oli muitakin ongelmia. Kävi ilmi, että tällä talolla ei ole virallista osoitetta, koska se on rakennettu tavallaan vuokraisännän takapihalle (joskin hyvin massiiviselle sellaiselle). Paritalon toinen puoli on jo vuokrattuna saman projektin puitteissa, eikä kunnanvirasto tietenkään voi hyväksyä kahta eri vuokrasopimusta tismalleen samassa osoitteessa. Toisin sanoen talo on laiton rakennus, jota vuokraisäntä ei ilmeisesti saa ollenkaan rekisteröityä asianmukaisesti. Hän jopa ehdotti, että vuokrasopimus laitettaisiin kätevästi johonkin aivan muuhun osoitteeseen, mutta eihän sellainenkaan tietysti läpi menisi. Tähän voinee todeta, että #vainportugalijutut.

Lokakuun puolessa välissä tuli sitten lopulta tieto, että sopimus ei onnistu ja meidän pitää muuttaa muualle – kuun loppuun mennessä. No, sekään ei kuitenkaan ollut niin tarkkaa, koska täällä sitä ollaan edelleen, marraskuun lopussa. Uusi koti kuitenkin löytyi jo parin viikon etsintöjen jälkeen ja muutto tapahtuu toivottavasti ensi viikolla.

Asunnon etsintää

Kävimme katsomassa montaa taloa, joissa suurimmassa osassa oli aivan selviä sisäilmaongelmia. Yhdessä haisi märälle betonille ja seinässä oli isohko kosteuden aiheuttama reikä, josta maali oli kuoriutunut. Talo oli noin 15 vuotta vanha betoniharkoista rakennettu talo ja aivan meren rannassa. Vuokraisäntä lupaili talon uudelleen maalaamista sisältä ja ulkoa, mutta eihän se juuri mitään auta, jos seinät ovat sisältä kosteat. Mietin myös, häviäisikö haju ilmastointilaitteen avulla ja pelkästään talossa asumalla, mutta emme uskaltaneet ottaa riskiä.

Toinen oli pari vuotta sitten täysin remontoitu vanha laavakivitalo, jossa oli niin kosteaa, että suunnilleen kaikki tavarat talon sisällä olivat homehtuneet – talo kun oli lomatalo, jossa käytiin vain muutaman kerran vuodessa, eikä ilma vaihtunut muuten ollenkaan. Toisen makuuhuoneen seinässä oli kosteusvaurio, jossa kasvoi näkyvää hometta. Ei ihme, sillä huone oli metrin verran maanpinnan alapuolella. Parissa muussakin katsastamassamme talossa leijaili epämääräinen homeen haju, olivatpa talot asuttuja tai eivät.

Epätoivo alkoi jo iskeä. Onko tässä pakko alkaa harkita muuttoa johonkin steriiliin kerrostaloasuntoon, kun kaikki omakotitalot vaikuttavat liian kosteilta? Sitkeästi kuitenkin kieltäydyin kaikista vierailemistamme epämääräisen hajuisista homeasunnoista, kunnes tärppäsi. Uusi vuokrakotimme on kolmessa tasossa, ja vain alimmassa kerroksessa oli aistittavissa pieniä kosteusongelmia. Siellä tosin sijaitsi talon ainoa makuuhuone, mutta minä aion nukkua ylimmässä kerroksessa eli parvella. Keittiö ja olohuone sijaitsivat keskikerroksessa, joten kellarikerroksessa ei tarvitsisi viettää kovin paljoa aikaa. Ihan siedettävä kompromissi siis.

Sisäilmaongelmat Portugalissa

No miksi suurin osa taloista sitten kärsii jonkinlaisista sisäilmaongelmista? En ole asiantuntija, mutta käsittääkseni suurin syy on rakennustyyli. Halvalla halutaan yleensä tehdä, ja tarvittavat eristykset talon pohjaan jätetään laittamatta. Tuloksena on ”rising damp” –ilmiö, missä maaperän kosteus kohoaa talon perustuksien kautta lattiaan ja seiniin. Taloa remontoidessa asiaa ei ymmärtääkseni oikein voi korjatakaan, koska vaikka uuden lattian voi toki tehdä, niin miten seinien alle muka saisi jotain laitettua koko taloa purkamatta? (Jos tiedät paremmin, niin kerro ihmeessä!)

Puutteellinen maaeristys on varmasti yksi osasyy sille, että portugalilaisissa taloissa on perinteisesti suosittu laattalattioita ja jopa seinien laatoitusta puoleen väliin asti. Hyvin monessa talossa on seinien alaosassa nähtävillä kosteuden aiheuttamaa maalin hilseilyä. Ihmiset ovat kuitenkin tottuneet rapsuttamaan kupruilevat maalit irti ja sutimaan uudet tilalle aina muutaman vuoden välein pitääkseen seinät siisteinä. Toki kosteutta voi tulla muualtakin kuin maasta johtumalla. Katon vuotaminen ei ole epätavallista ja olen nähnyt vettä tulevan läpi jopa ihan siistin näköisestä kerrostalon ulkoseinästä.

Toinen sisäilmaan vaikuttava asia on puutteellinen ilmanvaihto. Esimerkiksi Suomessa näkee rakennusten seinissä tuuletusräppänöitä, mutta täällä ei juuri koskaan. Ilmanvaihto tapahtuu ovien ja ikkunoiden kautta tuulettamalla. Toki niitä voi pitää ja pidetäänkin talvellakin auki ihan eri tavalla kuin Suomessa, joten kai sitä vain yleisesti ajatellaan, ettei muulle ilmanvaihdolle ole tarvetta. Vanhoissa taloissa varmaan vetää muutenkin ovien ja ikkunoiden ym. raoista. Tuuletus on kuitenkin tärkeää pintahomeiden ehkäisyssä.

Sitten on vielä ilmankosteus, etenkin täällä Azoreilla ja mantereellakin talvisin. Sitä saa kuitenkin sisätiloissa hillittyä tehokkaasti kosteudenpoistajalla ja lämmityksellä. Ilmankosteus huonoon ilmanvaihtoon yhdistettynä tekee sen, että vaikka talossa olisi rakenteellisesti kaikki kunnossa, muodostuu pintahometta milloin mihinkin. Hyvin yleistä se on talon kosteissa osissa, esimerkiksi ikkunanpielissä joihin kosteus tiivistyy ja kylpyhuoneessa. Nykyään käytetään vielä yleisesti vesihöyryä tuottavia kaasuliesiä puuhellojen sijaan, jotka ennen vanhaan kuivattivat taloja talvisin.

Tässä nykyisessä paritaloasunnossamme talo itsessään ei haise millekään, ehkä vain koska se on vielä todella uusi. Mutta puiset keittiönkaapit kyllä tuoksahtavat homeiselle, sillä ilma ei pääse suljetuissa kaapeissa vaihtumaan tarpeeksi. Täällä ja myös Manner-Portugalissa milloin mikäkin tavara on löytynyt kotoa homehtuneena, alkaen nahkaisista lompakoista ja sandaaleista, aina viimeisimpään isompaan sattumukseen kun huomasin uuden lastulevyä olevan työpöytäni alakannen olevan mukavien homekasvustojen peitossa. Se olikin sitten ensimmäinen ja viimeinen lastulevyhuonekalu, jonka tähän ilmastoon ostan.

Suhtautuminen kosteusongelmiin

Portugalilaisilla on mielestäni vähän outo tapa puhua ilmankosteudesta ja homeesta ikään kuin samana asiana – kaikki on vain ”humidadea”. Ihan periaatteesta olen alkanut itse kutsumaan hometta sen oikealla nimellä, eli ”bolor” tai ”mofo”. Totta kai homeen kasvu johtuu kosteudesta, mutta ei se nyt kuitenkaan täysin sama asia ole. Ilmankosteus kun ei itsessään ole vielä hometuomio, vaan ongelmat voi välttää oikeilla toimilla.

Sen olen kuitenkin oppinut, että homeisesta vuokra-asunnosta kannattaa mieluummin kieltäytyä jollakin muulla verukkeella kuin ottamalla talon kosteusongelmat esille. Niistä puhuminen yleensä jotenkin loukkaa talon omistajaa ja lisäksi saa hänet vähättelemään näitä varsin normaaleja ongelmia ja toteamaan, että minun pitäisi vain tottua niihin nyt kun asun täällä. Paikalliset eivät yleensä ole homeesta moksiskaan, vaan kuittaavat kosteusongelmat olankohautuksella, kloriitilla ja kerroksella uutta maalia. Kaupoissa näkee homeenpoistoon tarkoitettavia aineita myynnissä. Vaatekaapeissa ja muissa suljetuissa tiloissa käytetään yleisesti myös ”raikastavia” parfyymeja, jotka yrittävät peittää tunkkaisen tuoksun. Anteeksi vaan, mutta oman nenäni mielestä parfyymit lähinnä pahentavat tilannetta.

Homeherkkä nenäni on saanut minut tuntemaan itseni snobiksi ja jopa epäilemään omaa mielenterveyttäni. Zékään ei yleensä edes huomaa koko hajua, joka minusta on todella voimakas. Olenko jotenkin hullu tai epänormaali, kun minua häiritsee homeen haju? Onko se liikaa pyydetty, että tästäkin maailmankolkasta löytyisi hajuton asunto – tässä työsuhdeasunnon tapauksessa kun budjettikaan ei ole esteenä? En siis ole vaatimassa mitään luksusasuntoa polkuhintaan. Vaikka en edes ole koskaan saanut varsinaisia homeoireita, pelkkä haju riittää jo saamaan olon epämukavaksi. Minua ällöttää ajatus siitä, että kaikki tavaratkin vaatteista sohvaan alkaisivat haista samalle kuin kostea asuintalo. Ajatella sitten niitä, jotka ovat saaneet hometaloista ihan oikeitakin ongelmia, terveydellisesti tai taloudellisesti. En kuitenkaan itse ole mikään asiantuntija enkä siksi ota tässä esille homeiden tai sisäilmaongelmien terveysvaikutuksia sen kummemmin. Puhun siis pelkästään hajusta.

Minulla meni kuitenkin jonkin aikaa, että aloin tunnistaa erilaisten homeiden hajuja. Muistan että joskus Suomesta Portugaliin lomalle lentäessämme taakseni istui lentokoneessa vanhempi portugalilainen pariskunta, joiden vaatteista pelmahti tuttu tuoksu. Ajattelin silloin vähän liikuttuneenakin, että tuo on portugalilaisen vanhan talon kotoisa haju, mutta sittemmin olen tajunnut vähän kantapäänkin kautta, että tosiasiassa kyseessä on homeen haju. Nykyään tunnistan jo erilaiset homeiden hajut, ja olen luokitellut ne päässäni eri kategorioihin, kuten ”lattiahome”, ”betonihome” ja ”ilmankosteushome”. 😀

Ennen ajattelin, että olisi ihanaa asua jossain vanhassa portugalilaisessa mummonmökissä. Sen ajatuksen on kuitenkin saanut heittää roskakoriin, ainakin  niin kauan kuin asumme vuokralla. Oma mukavuudenhalu ja hajuherkkyys kun eivät yleensä kohtaa mummonmökkien kunnon kanssa. Mutta ehkäpä vielä joku päivä löytyisi mummonmökki, jonka voisi remontoida kuivaksi ja hajuttomaksi.

Loppuun ajattelin vielä listata jonkinlaisiin kosteusongelmiin viittaavia hälytysmerkkejä vinkiksi muille asunnonetsijöille Portugalissa tai muualla. Disclaimer: en edelleenkään ole mikään asiantuntija eikä tämä ole kaikenkattava lista. Varmasti osa on myös täysin itsestäänselvyyksiä, eikä yksittäinen listan asia välttämättä tarkoita homeongelmaa. Mutta jos joku onnistuu näillä välttämään homeloukkuun joutumisen, niin mahtavaa. Itse nimittäin ehdimme kerran jo roudata tavaramme uuteen osoitteeseen ennen kuin oli pakko myöntää talon olevan oikeasti niin homeessa, ettei siellä olisi mukavaa asua. Takkiinhan siinä tuli rahallisesti, mutta hajuton koti oli kyllä kaiken sen säädön arvoista. Ja onneksi kyseessä oli vain vuokra-asunto!

Vältä näitä tai vähintään tutki kunnolla:

• Selkeä maakellarin tai homeen haju
• Epämääräinen, tunkkainen haju tai ”vanhan talon haju”
• Märän betonin haju
• Maali rapisee seinistä, etenkin seinän alaosassa
• Kosteusläntit tai vesivanat seinissä tai katossa
• Näkyvät homekasvustot tai sienet puurakenteissa (näitäkin on nähty)
• Jotakin epämääräistä valkoista seinissä tai lattialaattojen väleissä (voi olla mineraaleja)
• Kupruilevat tai kosteat kalusteet keittiössä tai kylpyhuoneessa
• Mustat pilkut ikkunoiden pielissä tai kylpyhuoneessa (tämä on tosin suht normaalia pintahometta)
• Vanhat kattotiilet, tasakatto tai kattoterassi (tutki kunnolla, vuotaako)
• Seinät maanpinnan alapuolella (vanhoissa taloissa) tai taloa kohti viettävä maanpinta
• Tummuneet seinien alaosat, ulkona tai sisällä

Onko sinulla kokemuksia kosteusongelmista? Jaa ajatuksesi kommenttina!

Postauksen kuvat ovat kaikki nykyisestä asunnostamme ja sen pihalta. Olisihan sitä tosin voinut talon sisällä muutakin kuvata kuin makramee-töitäni! No, ehkä sitten seuraavassa asunnossa.

Viestiä ja kysymyksiä saa aina lähettää Instagramissa tai Facebookissa @muumaamandariini tai henkilökohtaiselle tililleni @johannahulda.