Suomessa puhutaan paljon sisäilmaongelmista. Portugalissa taas ei, vaikka home on täällä todennäköisesti yleisempää kuin Suomessa. Itselleni on muutaman vuoden aikana käynyt selväksi, että homeettoman asunnon löytäminen ei aina ole helppoa, jos ei halua asua kerrostalossa. Viime aikoina asuntojen kosteusongelmat ovat olleet lähestyvän muuton takia enemmän mielessä.
Etelä-Euroopan maiden byrokratiakiemurat ovat stereotyyppisesti kuuluisia monimutkaisuudestaan. Myös Portugaliin muuttava ulkomaalainen joutuu kohtaamaan liudan erilaisia kirjainlyhenteitä, numerosarjoja, virastoja, papereita ja todistuksia – ja vielä vieraalla kielellä. Miten tästä kaikesta oikein selviää?
Kirjoitin alkukesästä blogiin siitä, miten päädyin Portugaliin asumaan. Tämä postaus on eräänlainen jatko-osa tuolle tarinalle, sillä nyt kerron, kuinka olen sattunut rantautumaan juuri tänne Azoreille, Terceiran saarelle, missä olen asunut jo reilun vuoden ajan.
Vuodelle 2020 saatiin sittenkin ainakin yksi kunnollinen reissu, vaikkakin vain noin 70 km päähän. Lähdimme nimittäin viikoksi kesälomamatkalle tutkimaan naapurisaartamme São Jorgea!
Olen kuullut monen Portugalissa asuvan ulkomaalaisen sanovan, että portugalilaiset ovat outoja. Ja niin he ovatkin, ainakin tietyissä asioissa. Mutta oikeastaan lähinnä hyvällä tavalla. Portugalissa neljättä vuotta asuvana ja ennen sitäkin maassa paljon oleskelleena olen törmännyt joihinkin omastakin mielestäni kummallisilta vaikuttaviin asioihin, jotka ulottuvat aina kansallisruoasta opiskelijoiden pukeutumiseen ja liikennesääntöihin saakka.
Minun oli tarkoitus kirjoittaa tänään kaikesta siitä, mitä kaipaan Suomesta, sillä olin lähdössä sinne huomenna ja halusin fiilistellä kaikkea kotoista ja tuttua, mikä siellä odottaisi. Lentoni kuitenkin peruttiin jo toistamiseen, alunperinhän minun oli tarkoitus matkustaa Suomeen jo toukokuussa, ja olin siirtänyt lentoni nyt elokuulle. Uusien, usealla välilaskulla olevien lentojen ostaminen…
Viime postauksessani kerroin omista kokemuksistani Portugalin ja Suomen välisiin kulttuurieroihin liittyen. Nyt tehdäänkin sama toisinpäin, ja kysytään portugalilaiselta mieheltäni Josélta, mitä tämä ajattelee Suomesta ja suomalaisista! Pyysin teiltä lukijoilta viime viikolla Instagramissa apua, ja sainkin teiltä monia kysymyksiä miehelle esitettäväksi – kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille! Tässä postauksessa siis vastataan niihin…
Kulttuurierojen kanssa on ulkomailla asuessaan tekemisissä päivittäin. Toiset uuden kotimaan oudoista tavoista ovat ihastuttavia, jotkut taas vihastuttavia, mutta kaikkien erikoistenkin piirteiden kanssa on opeteltava lopulta elämään sulassa sovussa. Kaikkia uusia omituisia tapoja ei tietenkään ole pakko ottaa osaksi omaa elämäänsä, mutta varmasti ainakin jotkut ovat juuri niitä, jotka saivat lähtemään…
Kaupallinen yhteistyö: VANAMO knots VANAMO knots on boheemin moderneja makrameetuotteita ikivanhalla arabialaisella solmeilutekniikalla valmistava yhden naisen käsityöyritys, jonka päämääränä on luoda kauneutta maailmaan luontoa ja ympäristöä kunnioittaen. Olen maininnut työskenteleväni tällä hetkellä oman yritykseni parissa, ja tässä postauksessa avaan hieman sitä, millaista työtä teen ja mitä ajattelen yrittäjyydestä Portugalissa asuvana…
Matkustin ensimmäisen kerran Portugaliin vuoden 2013 jouluaattona. Lissabonin lentokentän henkilökunta oli lakossa, joten alkoi olla jo melko myöhä kun pääsin perille määränpäähäni. Minut istutettiin suoraan joulupöytään, englantia puhumattoman ja lukutaidottoman pikkuruisen isoäidin viereen. Pöytää koristi vadillinen merenelävillä höystettyä tomaattiriisiä, kokonainen paistettu kalkkuna ja ainakin kymmenen eri sorttista jälkiruokaa, mutta myös…