Pohdin, miten ulkomailla asuminen on muuttanut minua. Ja pohdin sitä, kuinka helppoa onkaan sopeutua uuteen ympäristöön. Olen asunut aikuisiälläni kolmessa eri maassa, reissannut lukuisissa maissa ympäri maailman ja asunut samassa asunnossa maksimissaan 1.5 vuotta, ja sekin tuli nyt ensi kerran täyteen elämässäni.
Ajoimme juuri Portugalista Suomeen, pysähtyen eri maissa, yöpyen jopa ystäväni ystävän ranskalaisilla vanhemmilla, jotka eivät juuri puhuneet englantia lainkaan. Mutta eipä sillä väliä, bonjour, merci, santé ja elämässä eteenpäin! Ulkomailla asuminen ja reissaaminen on todellakin opettanut sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin, kulttuureihin ja tapoihin.
Miten ulkomailla asuminen on muuttanut minua?
Ulkomailla asuminen on varmasti muuttanut minua paljonkin. Muutin ulkomaille ensimmäistä kertaa 19-vuotiaana, kun lähdin rinkka elässä Australiaan. Päädyin opiskelemaan matkailualaa Haaga-Helian ammattikorkeakouluun, josta tie vei kohti Meksikoa ja myöhemmin kohti Portugalia.
1. Aikakäsitys
Klassikko! Suomessa kaiken pitää olla just eikä melkein. Nähdään Stokkan kellon alla kello 18:00. Portugalilaisittain saavun paikalle myöhässä, mutta suomalainen minussa laittaa sentään tekstarin ilmoittaakseni, että olen myöhässä – taas.
Sen sijaan, ulkomailla asioiden hoitaminen ottaa todellakin oman aikansa. Mitään ei saa helposti hoidettua (ainakaan Meksikossa tai Portugalissa) ja byrokratiasta en ala tässä edes puhumaan. Sen kuitenkin tietää, että mikäli tarvitsee jotain hoitaa, kannattaa siihen varata koko päivä – ja varautua sitten odottelemaan kuukausia asian lopputulosta.
2. Rennompi tyyli
Aina kun tulen Suomeen lomalle on aika katsastaa vaatekaappiin. Mitähän sitä pakkaisi mukaan? Joka vuosi laukkuun eksyy kuitenkin useampi vaatekappale, joita Suomessa katsoo pohtien, että eihän tämä päällä voi minnekään lähteä? Asun Portugalin rantakylässä Costa da Caparicalla, ja sitä ennen asuin myös Sayulitan rantakylässä Meksikossa, joten tyylini ja tapani pukeutua on melko erilainen kuin vilkkaassa ja viileässä Helsingissä.
3. Ruokailu
Luulin, että syön suomalaisittain kunnes sitten tulin Suomeen. Etelä-Eurooppalainen ruokakulttuuri, jolloin syödään illallinen myöhään illalla, on iskostunut siis minuunkin. Suomen valtavat lounaat ja pienet iltapalat tuntuvat väärältä, ja vatsa kysyy seitsemän jälkeen, että missä se illallinen olisi? Lopetin myös lihan syönnin asuessani Meksikossa ensi kertaa, joskus 7-8 vuotta sitten.
4. Rohkeus
Rohkeus tutustua uusiin ihmisiin, rohkeus hoitaa vaikka minkälaisia asioita, ottaa koira, muuttaa, puhua vieraalla kielellä ja hoitaa asioita puhelimessa – lista vaan jatkuu.
5. New life – new me?
Liittyy rohkeuteen, mutta Suomessa kaiken uuden aloitus oli jotenkin hankalaa ja asioita pyöritteli mielessään pitkään, ennenkuin uutta aloitti – jos aloitti. Ulkomailla asuessani olen mm. aloittanut surffaamaan, skeittaamaan, rullaluistellut vanhanaikaisilla quad rullaluistimilla, ajanut autoa vaikka sun missä, lähtenyt vaellusretkille ja mitähän vielä. Asioiden aloittaminen on helppoa – ja ihanaa.
6. Ainainen tarve seikkailuun
Sillä maita ja mantereita on nähty ja tietää mitä aidan toisella puolella on – tai voi olla – johti ulkomaille muutto myös siihen, että kokoajan on päästävä näkemään jotain uutta. Tai edes vanhaa, kunhan siellä ei ole hetkeen käyty.
7. Henkinen hyvinvointi
Aloitin joogaamaan ihanan Eva Estlanderin opastuksella Meksikossa muuttaessani Sayulitan rantakylään ensi kertaa noin 7 vuotta sitten. Siitä pikkuhiljaa kiinnostukseni kasvoi kohti henkistä hyvinvointia. Minulle se tarkoittaa monia eri asioita, joihin lukeutuu mm. jooga ja meditaatio, itsetutkiskelu, affirmaatiot ja kuun vaiheisiin mukautuminen.
8. Luonnon lapsi
Olen onnellisimmillani kun saan kastella varpaani mereen ja tuijottaa horisonttiin. Astua kohti viidakkopolkuja, kiivetä vuoria ja maata rantahiekalla. Ulkomailla ja erityisesti rantakylissä asuminen on tehnyt minusta luonnon lapsen, jolle kaupunki-elämä ei maistu enää samalla tavalla. En nää itseäni asumassa enää Helsingissä, en Lissabonissa, enkä Meksikon Guadalajarassa.
9. Itsenäistyminen
Siperia opettaa ja mitä näitä on. Lähdin ulkomaille ensimmäistä kertaa 19-vuotiaana, jolloin muutin vuodeksi Australiaan. Suuressa maassa asuminen, töiden teko, asioiden hoitaminen ja matkustus jo nuorena kasvatti paljon. Olen asunut suurimman osan aikuisiästäni ulkomailla yksin ja uskon sen kasvattaneen minusta todella itsenäisen naisen.
10. Kaikkeen tottuu
Tulin juuri Suomeen lomalle ja ihastelen asunnon sisälämpötilaa ja vesihanaa, josta tulee heti kuumaa ja kylmää vettä. Päivittelen kaikkia mukavuuksia ja sitä että asiat hoituu nopeasti ja helposti. Mutta kaikkeen tottuu. Kaasuhelloihin, paahtaviin helteisiin, haaleean veteen. Jopa kaikenlaisiin ötököihin kotona.
Lue myös Macaussa, Hong Kongissa ja Lissabonissa asuneen Veran 5 yllättävää syytä miten ulkomailla asuminen on muuttanut häntä ja Saksassa ja Itävallassa asuneet Sunnan pohdintoja irtautumisesta ja kotiutumisesta ulkosuomalaisena.
Millaisilla tavoilla sinä olet muuttunut ulkomailla asuessa? Ovatko jotkut mainitsemani kohdat samaistuttavia? Kommentoi alle tai Instagramissa @muumaamandariini.
Meksikon, Suomen ja Portugalin pyhän kolminaisuuden välillä palloileva kolmekymppinen elämän janoinen rantapummi ja yrittäjä. Sisällöntuotantoa ja digimarkkinointia, yhdessä paratiisirantojen metsästyksen, rescue-koiran kanssa seikkailujen ja matkailun parissa. Tällä hetkellä katto ja sydän on Portugalin Costa da Caparican rantakylässä.
C
En ole koskaan asunut ulkomailla, mutta matkustan varsin paljon, keskimäärin ehkä pari kuukautta vuodessa. Suurin syy matkusteluun taitaa olla juurikin tarve päästä näkemään uutta. Kaikkeen tosiaan tottuu, mutta kyllä sitä kylmän suihkun alla miettii, että on mukavaa, kun Suomessa voi pitää lämmintä suihkua itsestään selvyytenä, samoin lämmintä sisähuonelämpötilaa.
[…] kuinka ulkomailla asuminen on muuttanut muita mandariineja: klikkaa tästä Veran kirjoitukseen ja tästä Johanna […]