12 TAPAA, JOILLA ULKOMAILLA ASUMINEN ON MUUTTANUT MINUA

Näin uuden vuoden alussa on kiva ottaa pieni walk down the memory lane ja katsoa ajassa taaksepäin. Muutin pysyvästi Portugaliin elokuussa 2017, ja tämä reilun 6 vuoden ulkomailla asuminen on muuttanut minua monella tapaa – omasta mielestäni parempaan suuntaan. Tässä postauksessa listaan satunnaisessa järjestyksessä 12 asiaa, joilla koen muuttuneeni näiden vuosien varrella.

Disclaimer: tämä postaus kannattaa lukea pilke silmäkulmassa eikä ottaa Suomeen ja suomalaisiin kohdistuvia huomioita turhan vakavasti. Ne ovat vain yhden ulkosuomalaisen yleistyksiä itseensä vaikuttaneista asioista ja asenteista.

1. Olen jämäkämpi

Maailmalla reissatessa ja asuessa tulee vastaan jos jonkinlaisia ihmiskohtaamisia. Suomessa asuessa olin tottunut siihen, että ihmiset ovat pääsääntöisesti rehellisiä ja heihin voi luottaa. Ulkomailla kuitenkin törmää Suomea useammin tilanteisiin, jossa joku yrittää ottaa sinusta hyödyn irti. Ennen en ehkä uskaltanut sanoa vastaan niin jämäkästi, mutta nykyään olen tässä suhteessa karaistuneempi ja osaan puolustaa itseäni paremmin sekä ilmaista omat mielipiteeni. Rajojen vetäminen, vedätyksen tunnistaminen ja jämäkkyys tulevatkin välillä tarpeeseen. Yleensä yritän silti olla ystävällinen, mutta joskus on hyvä osata olla jopa suoranaisesti tyly. 😀

2. Elämänasenteeni on rennompi

Eteläisen Euroopan maat ovat tunnettuja ns. mañana-kulttuuristaan ja stressittömästä asenteestaan, eikä Portugali tee tässä poikkeusta. Suorittajien sääntö-Suomi on vuosien varrella unohtunut, ja tilalle on tullut rentoutta niin aikataulujen, sääntöjen kuin monen muunkin asian suhteen. Elämästä saa nauttia ja spontaaniudelle jättää aikaa ja tilaa, monet asiat voi hoitaa vasta huomennakin eikä nopeusrajoituksien noudattaminen ei ole niin justiinsa.

3. Olen avarakatseisempi

Suomi on edelleen melko homogeeninen maa, jossa on totuttu toimimaan ja ajattelemaan tietyllä tapaa. Ihmiset näyttävät lähes samalta ja käyttäytyvät hyvin samanlaisesti. Siellä asuessani elinkin eräänlaisessa kuplassa, ja vaikka olen aina ajatellut olevani avarakatseinen ja opiskelin viimeiset kaksi vuotta maisterintutkintoa hyvin kansainvälisessä ilmapiirissä, ajattelin silti todella suomalaisesti. Nykyään koen pystyväni tarkastelemaan asioita objektiivisemmin, ja näen paremmin kolikon molemmat puolet tai sen harmaan alueen mustan ja valkoisen välissä. Ymmärrän erilaisia ihmisiä paremmin, ja sitä kautta myös itseäni.

4. Koskettaminen sujuu luonnollisemmin

Portugalissa kosketellaan kanssaihmisiä jäisiä suomalaisia huomattavasti enemmän, ja poskipusut ovat aivan tavallinen tervehdysmuoto. Aluksi olin lähinnä kauhuissani, kun juhliin saapuessa piti tehdä kierros ja pusutella jokaisen paikallaolijan tervehtimiseksi, mutta nykyään tämä rituaali sujuu jo kuin tanssi (tai ainakin melkein – kun samalla kysellään tietysti kuulumisia, täytyy minun hoitaa pusut pois alta ennen kuin kykenen vastaamaan :D).

Samoin käsivarren tai olkapään tms. koskettaminen keskustelun lomassa sujuu luonnollisemmin, tai ainakaan en kavahda jos joku niin tekee. Sen sijaan muiden ulkomaalaisten tervehtimisestä on tullut kinkkisempää, kun ei koskaan voi tietää, kuka odottaa poskipusuja, kuka halausta tai jopa kättelyä.

5. Olen itsevarmempi

Ulkomailla asuessa on aina hiukan ulkopuolinen, se ulkomaalainen, jolla on blondi tukka, vaaleat silmät ja hassu aksentti. Näitä asioita ei oikein voi piilottaa, ja jollain kierolla tavalla ne ovat auttaneet minua olemaan rohkeammin oma itseni niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Olen aina tehnyt elämässäni valintoja, jotka eivät välttämättä ole sopineet siihen normaaliin suomalaisen unelman muottiin, ja nykyään välitän vielä vähemmän muiden elämänvalintojani koskevista mielipiteistä. Matkailu ja ulkomailla asuminen ovat opettaneet, että tiedän pärjääväni missä tahansa paikassa.

6. Pukeutumistyylini on muuttunut

Jos olen tullut sisäisesti itsevarmemmaksi, niin sama pätee myös ulkoisesti. Toki Suomessa asuessa myös sää sanelee pitkälti sen, miten kannattaa pukeutua, mutta mielestäni monien tyyli on aika konservatiivinen ja itsekriittisyys yleistä. Puhumattakaan suomalaisten maineesta tuulipukuja rakastavana kansana.

Täällä taas näkyy kaupungilla ja uimarannoilla monenlaisia ja -kokoisia vartaloita nauttimassa auringosta ilman häpeän häivääkään, ja ihmiset uskaltavat pukeutua enemmän vaatteisiin, joilla juhlistetaan omaa kroppaa sen peittelemisen sijaan (enkä nyt tarkoita, ettei täällä kukaan olisi epävarma tai arvostelisi itseään, mutta yleisesti ottaen ihmiset ovat itsevarmemman oloisia). Tämä on tarttunut myös minuun etenkin parin viime vuoden aikana, ja se Suomesta lähtenyt aika vaatimattoman näköinen opiskelijatyttö uskaltaa nykyään pukeutua näyttävämpiin ja naisellisempiin vaatteisiin. Suomeen matkustaessa taas täytyy oikein miettiä mukaan pakattavia vaatteita, koska vaikka sää sallisikin, ei siellä vain kehtaa käyttää osaa niistä vaatteista joissa täällä tykkään kulkea.

7. Arvostan juhlia enemmän

Portugalissa syntymäpäivien juhliminen on tärkeää kaikille. Näin ei todellakaan ole Suomessa, missä aikuiset eivät aina juhlista synttäreitään ollenkaan, ainakaan omassa lähipiirissäni. Moni tuntuu ajattelevan, ettei halua olla huomion keskipisteenä, mutta ehkä perimmäinen syy on kuitenkin, ettei itseä tunneta juhlien arvoiseksi. Itsekin jätin monet synttärit juhlimatta – mitä haaskausta! Juhlia voi tietysti miten kukin tykkää, mutta täällä osataan ottaa elämästä ilo irti ja vähintäänkin kutsua tärkeimmät ihmiset ravintolaillalliselle jälkiruoaksi nautitun synttärikakun kera. Mikäs sen parempi syy kokoontua yhteen laittamatta itseään edes mihinkään sen suurempaan valokeilaan, ja sama pätee moniin muihinkin juhliin.

8. Suhtautumiseni aurinkoon on vakavoitunut

Siinä missä Suomessa en juuri aurinkorasvalla lätrännyt, on täällä tilanne täysin eri. Aurinko porottaa etenkin kesällä, mutta aurinkoisina päivinä vuoden ympäri sen verran polttavasti, että suojakerrointa on pakko käyttää. Tykkään suosia fysikaalisia aurinkosuojia, mutta kemiallinenkin on parempi kuin ei suojaa ollenkaan. Käytän sävyttävää aurinkorasvaa meikkivoiteena, ja lämpötilan salliessa yritän myös suojautua vaatteilla tai pysyä varjossa. Siitä huolimatta käsivarteni ovat nykyään täynnä kestopisamia, ja kasvotkin saavat kesällä osansa. Kävin viime keväänä myös ensimmäistä kertaa ihotautilääkärin tarkastuksessa – onneksi ei löytynyt mitään, mutta vaaleana ja punapigmenttisenä riski ihosyövän saamiseen on korkea.

Toinen aurinkoon liittyvä asia on se, että kun aurinkoisia päiviä on vuodessa niin paljon, ei niistä ole pakottavaa tarvetta ottaa kaikkea irti. Ei tunnu rikokselta, jos kauniina päivänä istuukin sisällä puuhaamassa jonkin projektin parissa, kun tietää aurinkoisia päiviä tulevan vielä monta uuttakin. Toisaalta rakastan aurinkoista säätä ja lähden kyllä edelleenkin mielelläni siitä nauttimaan. 😀

9. Kaukokaipuu on vähentynyt

Siinä missä Suomessa asuessani haikailin jatkuvasti reissuun, jonnekin pois tylsästä Suomesta, en nykyään enää tunne niin. Tai no, kieltämättä tätä sormet kohmeessa viltin alla kirjoittaessani äkkilähtö tropiikkiin kuulostaisi houkuttelevalta, mutta se pakottava tarve matkusteluun on kaikonnut. Nautin toki edelleenkin reissaamisesta ja uusien paikkojen koluamisesta, mutta arki ja lähiretkeily Portugalissa on jo sen verran tapahtumarikasta ja sopivasti haasteita sekä erilaisia hienoja paikkoja tarjoavaa, että aivoni saavat siitäkin tarpeeksi dopamiinia.

10. Ruokailutavat ovat muuttuneet

En ole koskaan ollut mikään aamuvirkku, joka nauttisi lounaan syömisestä kello 10:30 (voi apua) tai onnistuisi laittamaan illallisen valmiiksi viideksi iltapäivällä (paitsi viikonloppuna). Nykyään syön eteläeurooppalaiseen aikaan, lounaan noin klo 14 ja illallisen siinä 20-21 aikaan.

Ruokavaliokin on varmasti muuttunut välimerellisemmäksi. Olemme tilanneet jo vuoden ajan vihannes- ja hedelmälaatikkoa, jossa tulee kerralla 10 kg satokauden tuotteita lähialueen viljelijöiltä. Sen myötä tulee käytettyä säännöllisesti erilaisia suomalaiselle oudompia kasviksia, joita muuten tulisi harvemmin (tai ei koskaan) ostettua kaupasta, esimerkiksi nauriin naatit tai vesikrassi. Nykyään mennessäni Suomessa kauppaan en tiedä enää yhtään, mitä sieltä ostaisin, kun olen niin tottunut täkäläisiin valikoimiin ja ruokiin (ja hintoihin, heh). Aluksi oli toisin päin, ja yritin etsiä täältä korvikkeita Suomesta tutuille ruokatuotteille.

11. Olen omaksunut uuden kielen ja kulttuurin

On se varmaan myönnettävä – olen väistämättä portugalilaistunut Portugalissa asuessani. Tähän ovat syynä uudessa kulttuuriympäristössä eläminen ja uuden kielen oppiminen, jotka tietysti muokkaavat ihmistä. Käytän sujuvasti (ainakin toisinaan) portugalilaisia eleitä ja jotkin äännähdykset, kuten ”aijai”-huokaus, ovat tarttuneet osaksi sanavarastoani puhuinpa sitten millä kielellä tahansa. Jotkut sanat tai käsitteet tulevat myös mieleen ensimmäisenä portugaliksi, ja niiden englannin- tai suomenkielisen vastineen hakemiseen menee hetki.

12. En enää ajattele Suomen olevan maailman paras maa

Vaikka olen ylpeä suomalaisuudestani ja kiitollinen siitä, että olen kasvanut juuri Suomessa, en ajattele sen olevan maailman paras paikka saati maailman onnellisin maa, joksi se joka vuosi valitaan. En nyt tällä kuitenkaan tarkoita ettei Suomessa olisi todella paljon hyvääkin, vaan moni suomalainen (ymmärrettävästi) pitää kotimaata maailman parhaana maana, jossa toimitaan maailman parhaalla tavalla myös kaikesta pahoinvoinnista ja (asenne-)ilmastosta huolimatta. Tarkoitan enemmänkin sitä, että omassa mielessäni Suomi ei ole maailman ainoa tai edes ideaalein paikka, jossa voi elää hyvää elämää – muutenhan varmaan asuisin edelleen siellä.

Ihmiset kuitenkin elävät täysin onnellista elämää myös muualla, lapsista kasvaa hyviä ihmisiä myös muualla, ja lähes kaikki heistä ajattelevat oman kodin olevan se paras paikka maailmassa. En sano että myöskään Portugali olisi todellakaan mikään täydellinen maa, mutta minun kotini on nyt täällä, ja minulla on täällä hyvä elämä – joka sopii itselleni ainakin tällä hetkellä paremmin kuin elämä Suomessa.

Yritin valita postauksen kuviksi sellaisia otoksia vuosien varrelta, missä en ole missään reissussa, vaan korkeintaan jollain lähialueen päiväretkellä. Ääni kellossa on muuten muuttunut tästä vajaa 3 vuotta sitten kirjoitetusta postauksesta, josta voit lukea lisää omasta Portugaliin sopeutumisen prosessistani. Tai kurkkaa, kuinka ulkomailla asuminen on muuttanut muita mandariineja: klikkaa tästä Veran kirjoitukseen ja tästä Johanna P:n!

Resonoiko mikään näistä kohdista? Oletko itse muuttunut ulkomailla asuessasi tai reissatessasi jollain tapaa?

Viestiä ja kysymyksiä saa aina laittaa Instagramin tai Facebookin kautta blogin tilille @muumaamandariini tai henkilökohtaiselle tililleni @johannahulda.