Lei ho Hong Kongista! Siinä missä monissa paikoissa alkaa jo olla virallisesti talvi, kivutaan täällä edelleen usein 25 paremmalle puolelle – vaikkakin nyt viime viikon on ollut hyvin ”koleaa” ja öisinkin ”vain” 20-22 astetta. Syksy on hujahtanut ohi aivan liian nopeasti ja on järkyttävää ajatella, että vaihtoa on enää jäljellä vain 1.5 kuukautta. Tai noh, puhutaan tästä asiasta vähän lisää myöhemmin postauksessa 😀 Tein nimittäin päätöksen, joka tuskin yllätti kenetkään minut henkilökohtaisesti tuntevan.
Vaihtarielämä on ollut yllättävän luontevaa, vaikka sitä etukäteen jännitinkin, ja aika sellaista ”aivot narikkaan” -toimintaa. Enemmistö kolleegoistani on itseäni ainakin 4-5 vuotta nuorempaa, joten meno on ollut sen mukaista. Lähes joka viikonloppu löydän itseni Lan Kwai Fongista, eli LKF:stä, eli paikalliselta bilealueelta, vaikka en todellakaan ole mikään clubien suurin fani normaalisti. Ja jos emme pääse keskustaan asti (matka vie tunnin ja varsinkin yöbussi kotiin on mielenlujuutta mittaava tapahtuma), vietämme aikaa kampuksella juhlien. Ehkä olen alitajuntaisesti päättänyt ottaa kaiken ilon irti viimeisitä ajoistani opiskelijana. Kesällä on nimittäin maisteritutkinnon lopputyön palautus ja opintoni päättyvät virallisesti. Siinä missä moni kaverini on innoissaan astumassa työelämään, pitäisin minä kynsin ja hampain kiinni identiteetistäni yliopistolaisena jos pystyisin – ja parhaani olenkin siinä tehnyt.
Yhdentoistatunnin kirjastomaratooneja ja taifuunivapaita
Viime viikkojen teemasanat ovat olleet lopputyö ja taifuuni. Näistä ensimmäinen on suurin murheenkryynini. Opiskelen Hong Kongissa viittä kurssia, minkä lisäksi meillä oli Portugalin suuntaan pakollinen lopputyöseminaari, johon kuului 3x2h online-luennot (Hong Kongin aikaa 02-04…), lopputyöaiheen esittely pääaineen johtajalle Zoomin välityksellä ja 10-15 sivun pituinen ”dissertation proposial”. Koska en ole kovin hyvä tasapainottelemaan kahden samanaikaisen elämäni välillä, jäi lopputyösuunnitelman teko kahdeksi viimeiseksi päiväksi ja näin treenasin takapuolilihaksia yhteensä 11 tuntia kirjastossa. En suosittele, mutta onnistuihan se noinkin. Nyt vaan vielä pitäisi kirjottaa se itse lopputyö.
Taifuuni oli monelle vaihtarille jännittävän kutkuttava kokemus. Itse olen nähnyt niitä tarpeeksi monta Macaussa, enkä ole innokas kokemaan suurtaifuunia uudestaan, mutta tuntien peruuntuminen kuulosti erittäin hyvältä. Nimittäin, kun taifuuni nousee asteikolla 8:aan tai suurempaan, perutaan kaikki tunnit. Onneksi myrsky ei tällä kertaa ollut kova, mutta saimme kuin saimmekin vapaapäivämme. Kampuksella tämä näkyi vaihtarien keskuudessa ”pikkuperjantaina” ja valehtelisin, jos sanoisin, etten itsekin olisi nauttinut rose-viiniä hyvässä seurassa ja valvonut 6:30am asti.
Telttailua Hongkongilaisittain
Syksyn aikana olemme myös käyneet kavereiden kanssa telttailemassa. Kyllä, Hong Kongissa tosiaan voi telttailla. Vaikkakaan meidän tapauksessa kyseiseen tapahtumaan ei hyvällä omalla tunnolla voi viitata telttailuna, sillä olimme erittäin huonosti valmistautuneita ja 6 hengen porukalle oli mukana vain yksi kahdenhengen teltta. Päädyimme siis nukkumaan rannalla taivasalla makuupusseissa (ostimme sellaiset hintaan n. 15€), mikä toimi varsin hyvin. Nukuttua toki tuli vain 3 tuntia. Meitä varoiteltiin etukäteen alueella hiippailevista villipossuista, mutta heitä emme päässeet tapaamaan.
Meidän leiriytymispaikkamme oli Sai Kung -alueella sijaitseva uskomattoman kaunis Sai Wan -ranta. Koska kampuksemme sijaitsee Hong Kongin kaukaisimmassa kolkassa, ja kyseinen ranta aivan toisessa ääripäässä, oli matka itsessään jo haaste. Jouduimme ottamaan kaksi metroa, kaksi minibussia, taxin ja silti vaeltamaan tunnin. Vaellus menomatkalla oli mukava, enimmäkseen alamäkeä. Seuraavana aamuna nälkäisenä, darrassa, univajeisena ja hiki valuessa olikin tarina aivan eri. Tuo matka takaisin taxien pysähdyspaikkaan oli henkilökohtainen haaste meille jokaiselle ja välillä teki mieli vain luovuttaa, sillä jokaista jyrkkää ylämäkeä seurasi toinen jyrkkä ylämäki, eikä loppu näyttänyt koskaan saapuvan. Kotimatkalla onnistuin nukahtamaan metrossa seisoaltaan, mikä kuvastaa parhaiten olotilaamme.
Kukaan meistä ei ole kerännyt viikkojenkaan jälkeen tarpeeksi henkistä energiaa Sai Kungiin palaamiseen, mutta retki oli kaikkine mutkineen hyvä kokemus ja muisto, joka ei unohdu. Pääsimme uimaan auringonlaskun aikaan lämpimissä aalloissa, grillasimme nuotion äärellä, tanssimme rantahiekalla yön pimeydessä ja paluupäivänä pulahdimme myös luonnollisissa vesialtaissa. Kaikesta vaikeudesta huolimatta suosittelen Sai Kungia kaikille, jotka haluavat kokea Hong Kongissa jotain normaaleista turistipaikoista poikkeavaa!
Syksy Hong Kongissa …Vaiko?
Lähdin Hong Kongiin vaihtoon syyslukukaudeksi. Sanoin kaikille, että viivyttelen ”aikuiseksi tulemista”, mutta että tämä on nyt ihan oikeasti viimeinen mahdollisuus siihen. Noh, kuinkas kävikään? Kuten sanoin viime postauksessani, HK tuntuu kodilta ja haluan muuttaa tänne toistaiseksi. Manifestaatio toimii, sillä saimme sähkäriin viestin mahdollisuudesta hakea jatkoa vaihdolle tehden siitä koko kouluvuoden pituisen. Pienen harkinnan jälkeen päädyin siihen, että kyllähän tähän mahdollisuuteen on tartuttava.
Lissabonissa minulla ei ole enää jäljellä kursseja, joten sinne tuskin lähtisin maksamaan kallista vuokraa kevääksi. Suomi ja vanhempien nurkissa elely ei myöskään oikein napannut, joten tulin tulokseen, että paras ympäristö kirjoittaa lopputyötä on täällä. Minun on otettava vähintään 4 kurssia, mutta olen alustavasti suunnitellut lukkarin niin, että saan yhden ylimääräisen vapaapäivän viikossa ja muutenkin aikaa kirjoittamiselle on. Toki vaihdon jatko riippuu vielä täysin siitä, saanko uusittua viisumini, mutta tuskin sille mitään estettä on. Ryhdyn aikuiseksi sitten kesällä. Tällä kertaa ihan oikeasti. Joskin elämä on tehnyt aikamoisia juonikäänteitä viimeaikoina, joten saa nähdä mistä päin maailmaa itseni löydän tulevaisuudessa.
Mitä sinun syksyyn on kuulunut? Kommentoi alle tai laita viestiä @muumaamandariinille tai suoraan minulle @verawinter Instagramissa 🙂
Seitsemän Pekingissä vietetyn kuukauden ja viiden Macaussa vietetyn vuoden jälkeen Lissaboniin muuttanut alunperin Helsingistä kotoisin oleva tyttö. Rakkautena kielet, kulttuurit, matkustelu ja Aasia.
Ihan kivasti on täällä syksy mennyt, iso osa siitä matkustellessa Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa.
Osaatko muuten sanoa, onko Kiinan osalta tulossa helpotusta matkustus rajoituksiin esim. ensi vuoden aikana? Kovasti haluaisin matkustaa Kiinaan.
Pahoittelut viivästyneestä vastauksesta Mikko!
Ihanaa kun pääsee taas matkustamaan. Itse olen suuntaamassa Thaimaahan 3 viikoksi joululomalla, enkä malta odottaa 🙂
Kiinan rajoitusten lieventämisestä ei ole tullut mitään uutisia. Sanoisin, ettei hyvältä näytä, mutta toisaalta haluan uskoa, että Kiina ei kehtaisi olla ainoa maa, jossa on edelleen karanteenit. Luulisin, että 2023 aikana ne lähtevät. Ehkä loppuvuodesta. Mutta Kiinan kanssa on vaikea arvailla mitään 😀
-Vera