SÃO JORGE – REISSURAPORTTI JA PARHAAT VINKIT

Vuodelle 2020 saatiin sittenkin ainakin yksi kunnollinen reissu, vaikkakin vain noin 70 km päähän. Lähdimme nimittäin viikoksi kesälomamatkalle tutkimaan naapurisaartamme São Jorgea!

Loma oli aivan ihana. Patikoimme kilometritolkulla ylös ja alas kuvankauniin saaren jyrkkiä rantatörmiä ja vehreitä metsiä. Uimme kirkkaan turkooseissa luonnon merivesialtaissa ja vesiputouksissa. Illastimme ravintoloissa, joissa tarjoiltiin paikallista saarijuustoa, vastaleivottua leipää, meren antimia ja picolaista kylmää valkoviiniä. Asuimme suurimman osan ajasta teltassa meren rannalla sijaitsevalla leirintäalueella, joten iltaisin sain nukahtaa sirkkojen siritykseen ja aaltojen huminaan ja herätä aamulla keittelemään trangiakahveja nousevan auringon valaistessa vastapäätä olevan Picon saaren rantoja ja tulivuorta. Sääkin suosi ollen aurinkoisen kuuma ja kostea, lukuunottamatta yhtä myrskyistä yötä josta telttamme kuitenkin onneksi selviytyi kunnialla.

Matkustimme São Jorgelle paikallisen lauttayhtiön Atlanticolinen lautalla. Merimatkat sujuivat kumpaankin suuntaan hienosti, vaikka takaisin tullessa olikin tuulinen päivä ja aallokko sen mukainen. Oli ihanaa matkustaa hitaasti ja loittonevien sekä lähestyvien saarten ja harvojen luotojen täplittämistä maisemista nauttien. Matkanteko Atlantin paratiisisaarten välillä oli aivan kuin sadusta, sillä sateenkaaria näkyi useita niin sadekuuropilvien alla, päällä ja välissäkin. Saarilla oli pilvihatut ja ultramariinin väristä merivettä katsellessa reissufiilis oli katossa. Delfiiniparvi tuli hetkeksi hyppelemään lautan perään niin mennessä kuin tullessakin. Vain yksisarviset puuttuivat!

SÃO JORGE

São Jorge on pinta-alaltaan Portugaliin kuuluvan Azoreiden saariston neljänneksi suurin saari ja noin 9000 asukkaan koti. Sen pääkaupunki on nimeltään Velas, missä kaunis vanhakaupunki ja värikäs keskusaukio Jardim da Praça da República toivottavat matkaajan heti tervetulleeksi. São Jorgella on kaksi hallinnollista kuntaa, ja toinen isompi paikkakunta onkin Velasia selvästi maaseutumaisempi Calhetan satamakylä.

São Jorgen saarta  kutsutaan ”lohikäärmeeksi” pitkulaisen ja vuoristoisen muotonsa takia – saari kun on 54 kilometriä pitkä ja vain 6-8 kilometriä leveä. Suurin osa tuliperäisen São Jorgen rannoista nousee hyvin jyrkästi merestä, ja keskiosaa halkoo pituussuunnassa vuoristo – senpä takia huikaisevat maisemat ovatkin läsnä minne tahansa saarella meneekin. Saarta ympäröivät jopa 400 metriä korkeat rantatörmät, joiden alapuolelle on muodostunut tasaisia niemekkeitä joko laavavirtojen tai maanvyörymien seurauksena. Näitä kutsutaan nimellä ”fajã” ja niitä on saarella yli 60 kappaletta. Suurin osa São Jorgen kylistä sijaitsee tällaisilla merenrannan fajã-niemekkeillä jyrkkien rinteiden alapuolella. Joihinkin fajã-kyliin ei pääse autolla, vaan ainoastaan jalkapatikassa tai korkeintaan mönkijällä. Sanomattakin on selvää, että elämä näissä kylissä on melko omavaraista. Saaren keskiosan ylänkö taas on suurimmaksi osaksi vuoristoa ja kumpuilevaa laidunmaita, joita erottavat pienet metsiköt ja hortensiapusikot. Ilmasto on muiden Azoreiden saarten tapaan subtrooppinen, leuto ja kostea.

São Jorge kuuluu vähemmän vierailtujen Azoreiden saarten joukkoon, vaikka se on varmasti yksi kauneimmista. Harva suomalainen on siitä edes kuullut. Vähäisen turismin takia saarella ei ole niin paljoa matkailijoille tarkoitettua infrastruktuuria kuten ravintoloita, museoita ja hotelleja kuin suuremmilla Azoreiden saarilla. Siinä São Jorgen viehätys juuri piileekin, mutta nälkäiseksi tai ilman kattoa päänsä päälle ei tarvitse jäädä kunhan ottaa tarjonnasta hieman selvää etukäteen. Hintataso on samanlainen kuin muuallakin Portugalissa, eli melko edullinen. Saari onkin oikea paratiisi rauhaa rakastavalle matkailijalle, joka haluaa kokea luontoelämyksiä, dramaattisia maisemia ja paikallista kyläelämää.

MITEN SÃO JORGELLE PÄÄSEE?

São Jorgella ei ole kansainvälistä lentokenttää eikä suoria yhteyksiä esimerkiksi Lissaboniin, joten lentomatka saarelle taittuu Azorean Airlinesin eli SATAn tai TAP Air Portugal -lentoyhtiön siivillä joko Terceiran tai São Miguelin saarten kautta.

São Jorge, Pico ja Faial muodostavat saarikolmion, jonka välillä kulkevat lauttayhteydet vuoden ympäri. Nämä kolme saarta onkin helppo yhdistää samaan reissuun, jos vain aika riittää. Me vietimme São Jorgella 6 yötä ja 5 päivää, ja helposti olisi kulunut useampi päivä lisääkin. Jäipähän näkemistä seuraavallekin kerralle!

Kesäaikaan (normaalina vuonna touko-lokakuussa) Atlanticolinen lautoilla pääsee seilaamaan myös muille Azoreiden saarille. Itse hyödynsimme menomatkalla valkoista lauttalinjaa, joka kulkee Terceiran Praia da Vitóriasta Graciosan kautta Velasiin (matka-aika noin 7 tuntia), ja paluumatkalla violettia linjaa, joka seilasi Calhetasta Angra do Heroísmoon (matka-aika noin 3 tuntia). Lautan lähtöä siirrettiin kahdella päivällä huonon merisään vuoksi, mutta onneksi saimme siirrettyä myös paluun päivällä eteenpäin. Muuten lautat pysyivät hyvin aikataulussa. Ne olivat myös todella siistejä ja turvallisen oloisia ja istumapaikkoja oli niin kannella kuin sisätiloissakin. Sisältä löytyi baari, josta sai juomia ja pientä purtavaa. Nämä pidemmän matkan lautat eivät kuitenkaan kulje kuin pari kertaa viikossa, mikä kannattaa huomioida matkan aikatauluja pohtiessa. Alle 31-vuotiaiden kannattaa hankkia nuorisokortti InterYouth Card, jolla kaikki lauttaliput saa hintaan 7,50 e.

São Jorgella kulkee vain joitakin harvoja bussivuoroja, joten auton vuokraaminen on melkeinpä pakollista. Edullisimmillaan vuokra-auton saa noin 20-35 eurolla per päivä. Monet patikkareitit ovat kuitenkin lineaarisia eli päättyvät eri paikkaan kuin mistä alkavat, joten taksiakin saattaa vuokra-autosta huolimatta tarvita.

NÄHTÄVÄÄ JA TEHTÄVÄÄ SÃO JORGELLA

Fajã da Caldeira de Santo Cristo & Fajã dos Cubres – Näihin kahteen São Jorgen kuuluisimpaan fajãan kannattaa ehdottomasti tutustua patikoiden, joko kävelemällä noin tunnin matkan rannikkoa seurailevaa kapeaa tietä pitkin tai pidemmällä vaellusreitillä, joka alkaa Serra do Topon päältä. Sieltä lähtee noin 10 kilometrin mittainen hyvin merkitty patikkareitti, joka on enimmäkseen alamäkeä ja joka kulkee useammankin fajãn kautta. Polku kulkee ensin pitkin vehreää laaksoa, sukeltaen myöhemmin mystiseen metsään. Sen siimeksestä löytyy vesiputous, jonka alapuolen kirkkaaseen ja viileään veteen voi pulahtaa vilvoittelemaan (suosittelen!).

Fajã de Caldeira do Santo Cristo tunnetaan laguunistaan, siellä kasvatetuista simpukoista sekä maailmanluokan surffiaalloistaan, ja sieltä löytyykin niin surffileiri kuin paikallista majoitustakin lainelautailijoille. Kylään pääsee ainoastaan jalan tai mönkijällä Fajã dos Cubresin suunnasta, ja sateisina päivinä vesiputoukset virtaavat kapean tien yli. Kuuleman mukaan entisaikoina kylän generaattori laitettiin päälle vain kerran viikossa, jotta sunnuntaimessu saatiin soitettua radiosta kylän kirkossa.

Fajã dos Cubresissakin on laguuni, mutta huomattavasti luonnontilaisempi, suota muistuttava sellainen. Laguunin keskellä olevalle kivimökille kannattaa kävellä, sillä sieltä kylän kauneuden näkee parhaiten. Me osuimme paikalle jonkin juhlan aikaan, ja kylässä oli meneillään huutokauppa. Nuori härkä myytiin 500 euron hintaan ja viereisestä popup-kioskista sai ostettua kylmää olutta ja limonadia, keitettyjä kananmunia ja friteerattuja pikkukaloja. Myöhemmin hanuristiyhtye alkoi vielä soittamaan.

Fajã do Ouvidor – Tämä fajã on upean luonnonuima-altaan Poça Simão Diasin koti. Simão Dias oli ehkä oudoin uimarantakokemus koskaan, sillä uimapaikka sijaitsi jylhien mustien kallioiden lomassa, joiden luolien välillä lenteli lepakoita myös aurinkoisen iltapäivän kuumuudessa. Snorkkelointi isoimman kokemani luonnonaltaan kirkkaassa vedessä oli ihanaa. Fajãn satamasta löytyy myös ravintola O Amílcar, jossa tarjoillaan Caldeira de Santo Criston simpukoita.

Fajã dos Vimes – Café Nunesin vanha isäntä hoitaa takapihallaan mikroilmaston mahdollistamaa ”Euroopan ainoaa kahviviljelmää”, jonka pavuista keitettyä kahvia hän myy kahvilassaan hintaan euron kuppi. Ja hyvää kahvia se olikin, sellaista pehmeän hedelmäistä. Saimme myös pienen kierroksen herra Nunesin kahviviljelmällä. Kylässä voi kahvinviljelyn lisäksi tutustua perinteisiin kudottuihin käsitöihin ja sieltä alkaa myös helpohko patikkapolku, joka kulkee metsässä pitkin meren rantaa ohittaen viinitilan ja jatkuen sen jälkeen vanhoina kiviportaina ylöspäin.

Fajã de São João – Todella sympaattinen ja pittoreski kylä, jossa suuri osa taloista on rakennettu perinteiseen tyyliin laavakivistä. Vierailumme aikaan kylän viinikellareissa oli täysi tohina päällä ja joku näytti ostavankin tuotosta 1,5 litran muovipullossa. Kylän raitilla oli kuitenkin leppoisan unelias tunnelma. Tänne voisin vaikka muuttaa, jos kylään vievä tie ei olisi pelottavan jyrkkä ja vain yhden auton levyinen serpentiini! Kylän satamasta löytyy kahvila ja satamalaiturilta voi pulahtaa uimaan.

Fajã do Além – Noin 20 talon fajã, jonne pääsee vain trekkaamalla kolme tuntia vaikeaksi luokiteltua jyrkkää polkua ja jonne taloustarvikkeet lasketaan kaapelin varassa. Tämän enemmän eristyksiin on tämän päivän Euroopassa aika vaikea päästä.

Fajã das Almas – Kapein saarella bongattu fajã, jossa talot on rakennettu riviin jyrkänteiltä pudonneiden kivien ympärille. Täältä löytyy ihania merivesialtaita rantapäivän viettoon sekä kahvila. Autot jätetään parkkipaikalle ja loppumatka alas taitetaan kävellen.

Ponta dos Rosais – Kilometrikaupalla suoraa, kumpuilevaa hiekkatietä vie Ponta dos Rosaisin luonnonmonumentille hylätyn majakan ja valaanmetsästäjien tähystystornin luo, josta on upeat maisemat. Rosaisin alueella São Jorgen länsipäässä on monta pysähdyksen arvoista näköalapaikkaa, merilintujen pesimäalueita ja taianomainen metsäpuisto, jossa kannattaa pitää piknik-tauko.

Urzelinan tuulimyllyt – Perinteiset punavalkoiset tuulimyllyt täplittävät laavakivisiä rantoja Urzelinan kylän kohdalla Picon saaren silhuetin reunustaessa horisonttia. Todella kaunista! Täältä löytyy myös asfaltoitu rantaraitti helpompaa lenkkeilyä varten.

Ponta do Topo – São Jorgen itäpäähän vievä tie tarjoilee jylhän vuoristoisia näköaloja ja useita näköalapaikkoja. Saaren päästä aukeaa näkymä Topon pikkusaarelle, jonne lehmät uivat kesäisin laiduntamaan, sekä sen takana häämöttävälle Terceiralle. Topossa sijaitsee myös ilmainen leirintäalue, mistä löytyy vessat, suihkut, keittiökatos ja merivesiallas. Se tosin vaikutti ainakin näin kesäaikaan olevan suosittu biletys- ja grillauspaikka, joten ainakin keittiökatoksen kunto oli  valitettavasti sen mukainen.

Pico da Esperança – Saaren korkein kohta 1053 metrin korkeudessa. Täältä aukeavat upeat 360 asteen näköalat (pilvettömällä säällä) niin ympäröiville saarille kuin Cordilheira Centralin keskusvuoriston yli 200 kartionmuotoiselle tulivuorikraaterille ja niiden lomaan syntyneille pienille järville. Huipun juurelle vievä hiekkatie oli ajoittain hieman kuumottava, mutta sen pystyi kuitenkin ajamaan ihan tavallisella autolla. Loppumatka huipulle taittuu jalkapatikassa. Meidän vierailumme aikana saaren eteläpuoli oli pilvien peitossa, mutta maisemat pohjoisen suuntaan olivat henkeä salpaavat.

Aktiviteetit – São Jorgella on loistavat mahdollisuudet kaikenlaisten vesiurheilulajien harrastamiseen aina sukelluksesta kalastukseen ja purjehduksesta surffaukseen, mutta myös maalta löytyy patikoinnin lisäksi jos jonkinlaista extreme-lajia aina maastopyöräilykierroksista luolaretkiin ja kalliokiipeilystä canyoningiin, jossa kiivetään alaspäin pitkin vesiputouksia ja jota Zé kävi kokeilemassa (ja taisi vähän hurahtaa). Allekirjoittanuthan lekotteli sillävälin aurinkovarjon alla turkoosin veden äärellä. Saarella saisi kulumaan vaikka millä mitalla aikaa näiden aktiviteettien parissa!

MISSÄ JA MITÄ SYÖDÄ?

Syömiset kannattaa suunnitella São Jorgella etukäteen, koska saarella ei ole valtavaa määrää ravintoloita. Etenkin kesäaikaan ravintolat saattavat olla täynnä, joten pöytävarausten tekeminen hyvissä ajoin on erittäin suositeltavaa. Keittiöt sulkeutuvat yleensä jo kello 21. Myöskään lounasaikaan ei joka kylästä löydy ravintolaa tai edes pientä kahvilaa, joten evästä kannattaa pitää mukana, varsinkin jos on allekirjoittaneen tavoin altis nälkäkiukulle.

Parhain ravintolavalikoima löytyy pääkaupunki Velasista ja oikeastaan kaikki kasvisvaihtoehtoja tarjoilevat ravintolat sijaitsevat siellä. Ravintola Açorin listalta löytyi muutamakin kasvisvaihtoehto ja paikallista kalaa sekä liharuokia höystettynä perunalla ja kauden kasviksilla. Peukku paikan molho crúlla höystetyille tonnikalapihveille ja talon viinille. Kävimme myös Restaurante São Jorgessa, missä oli alentejolainen teemailta. Ruoka oli todella maukasta ja konstailematonta. Flor do Jardim taas on söpö kahvila Velasin keskusaukion kupeessa, jonne kannattaa suunnata aamiaiselle tai brunssille. Paikallisen keittiön lisäksi saarelta löytyy joitakin pizzerioita ja kiinalainen ravintola.

Upein ravintolaelämys koettiin kuitenkin Fornos de Lava –nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee hotelli Os Moinhosin yhteydessä. Paikka on hieman tavallista hintavampi, mutta pienen ekstrasatsauksen arvoinen. Vanhasta tuulimyllystä, laavakivisistä rakennuksista, vaahteroista ja murateista koostuva ympäristö on suorastaan satumainen ja pyöreän mallisen, rustiikkisen romanttisen ravintolasalin panoraamaikkunoista ja etenkin ulkoterassilta aukeaa upea näköala vastapäiselle Picon saarelle – tänne kannattaakin tulla auringonlaskun aikaan! Ruoka oli erittäin hyvää ja paikan päällä alusta asti valmistettua. Hotelli vaikutti ihanalta myös yöpymiseen!

São Jorge on tunnettu herkullisesta nimikkojuustostaan, joten saaren juustolat ovat ehdoton vierailukohde. Valmistustiloihin ei valitettavasti päässyt vierailulle, mutta juustoja ja muita paikallisia tuotteita sai ostettua tehtaanmyymälöistä mukaan. Pitkään kypsytetty Queijo da Ilha de São Jorge on omaan makuuni vähän liian vahvaa (ainakin ilman hilloa tai hunajaa), mutta 3 kuukauden ikäiset juustot olivat suussasulavia! Saarella valmistetaan myös Santa Catarina -merkin tonnikalasäilykkeitä useiden eri maustekastikkeiden kera. Perinteisiä, mausteisia espécies-keksejä kannattaa myös maistaa. Eikä pidä unohtaa vierailua jo mainitussa Café Nunesissa Fajã dos Vimesissä!

MISSÄ MAJOITTUA?

São Jorgelta löytyy monentasoista majoitusta ja muutama eri leirintäalue. Mahdollisia majapaikkoja ennen reissua selaillessani huomioni kiinnitti tavanomaisten hotellien ja ihanien perinteisten Airbnb-talojen lisäksi muutama erikoislaatuisempi paikka. Intact Farm Bungalows vuokraa nimensä mukaisesti puisia bungaloweja merinäköaloilla, ja Retiro Atlânticon glamping jurtassa yöpyen ei vaikuttanut yhtään hullummalta sekään! Lisäksi huomasin Cabanas da Viscondessan, upeasti sisustetun ekoresortin. Kaikki sijaitsevat Urzelinassa, joka onkin rauhallisen mutta keskeisen sijaintinsa takia hyvä valinta majoittumiseen.

Itse majoituimme ensimmäisen yön Velasissa edullisessa majatalossa, jota en upeasta parvekenäköalasta Picon tulivuorelle huolimatta voi suositella (muuten ihan ok, mutta viereisen huoneen teinit melusivat ja polttivat sisällä ja lisäksi suihkusta ei tullut aamulla lämmintä vettä). Neljä yötä vietimme telttaillen Calhetan leirintäalueella, jota pyöritti ihana ranskalainen vanhempi pariskunta. Se olikin yksi kivoimmista leirintäalueista, joissa olen yöpynyt. Yö maksoi 3 euroa henkilöltä, näkymät eivät olisi voineet paremmat olla ja aivan vieressä oli merivesialtaita uimiseen. Viimeiseksi yöksi myrskyn jälkeen siirryimme Calhetan Solmar-hotelliin, joka oli aivan suositeltava perushotelli sataman vieressä.

São Jorge taisi kauneudellaan ja rauhallisuudellaan varastaa palasen sydämestäni, ja sinne on ehdottomasti palattava vielä uudestaankin lomailemaan. Saarella oli niin väljää ja hiljaista, että Terceiralle palattuamme kotisaari tuntui aikamoiselta metropolilta ja kehityksen kehdolta! Toisaalta oli ihanaa palata Terceiran läpäisemättömiin laakeripuumetsiin kun oli viikon päivät katsellut, miten São Jorgella metsiä oli säästetty melkeinpä ainoastaan jyrkille rinteille, eivätkä nekään olleet luonnontilaisia. Sen valossa tuntuikin vähän oudolta, miten niin moni hehkutti saaren olevan ”vielä villi”. Hyvä esimerkki siitä, miten erilaisia kaikki Azoreiden yhdeksän saarta keskenään ovatkaan. Mutta ne maisemat – ne tosiaankin olivat villejä!

Kannattaa kurkata myös aikasempi postaukseni matkavinkeistä Terceiran saarelle, sekä lomaeuroopassa.fi -sivustolla julkaistu kirjoittamani ja valokuvaamani matkaopas Azoreille! Saarikohteista löytyvät tällä hetkellä São Jorge, Terceira ja São Miguel.

Oletko koskaan kuullut São Jorgesta? Entä minne lähtisit reissaamaan juuri nyt, jos koronaa ei olisi? Kommentoi alle! Myös viestiä voi laittaa Facebookissa tai Instagramissa @muumaamandariini tai henkilökohtaiselle tililleni @johannahulda.