Korona on sotkenut monet suunnitelmat, mutta jotain hyvääkin siitä on seurannut. Olen saanut viettää jo kuusi ylimääräistä kuukautta Macaussa, mikä on sopinut paremmin kuin hyvin. Tuskin olen ikinä oikeasti valmis sanomaan hyvästit tälle kaupungille, mutta en todellakaan olisi ollut valmis lähtemään vielä.
Macaussa ei ole seitsemään kuukauteen ollut yhtään uutta koronatapausta, joten elämä täällä on hyvin erilaista kuin suurimmassa osassa maailmaa. Joskus voisi jopa unohtaa koko koronan olemassa olon. Melkein. Maskit ovat käytössä 99% ihmisistä, eikä niiden toimivuudesta ole missään välissä ole ollut mitään väittelyä. Näinkään pitkän koronottaman jakson jälkeen ei kukaan valita maskien käyttämisestä. Ei, vaikka meillä oli puoli vuotta noin 35 astetta ja ilmankosteus 85%. Just saying.
Rajansa Macau on pitänyt kiinni ulkopuolisilta maaliskuusta asti, mutta noin puolitoista kuukautta sitten hallitus avasi rajan mannerkiinalaisille, jotka ovat tehneet negatiivisen koronatestin tietyn aikarajan sisällä. Myös macaulaiset saavat nykyään matkustaa samoin säännöin Manner-Kiinaan. Macaulaiset siis, eivät Macaussa asuvat ulkomaalaiset, vaikka yhtä suurella todennäköisyydellähän me olemme koronattomia. Ota tästä nyt sitten selkoa. Me ulkkikset olemme siis olleet yli 10 kuukautta jumissa 30km2 alueella. Mutta kuten sanottu, tämä ei minua henkilökohtaisesti ihan hirveästi haittaa.
Mitäs sitten on kuulunut macaulaiseen elämääni? Vaikka mitä.
Aloitin syksyllä ilmaisen, kaksi kertaa viikossa järjestettävän kiinan kurssin University of Macau:n Confucius institute:ssa. Tämä oli yksi parhaista päätöksistäni viime aikoina. Kiinan taitoni ovat tehneet hirveitä harppauksia ja kehityksen suuruus saa pohtimaan, kuinka hyvä olisin, jos olisin opiskellut mandariinia aktiivisesti viimeiset neljä vuotta. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös?
Kurssikaverit ovat Macaussa työskenteleviä ulkomaalaisia ja itse taidan olla luokan nuorin. Keskitymme paljon puhumisen harjoitteluun ja kielioppiin. Tämän lisäksi opiskelen omatoimisesti kotona uusia sanoja ja kirjoittamista. En voi uskoa sanovani näin, mutta kiinan kirjoittaminen ei sittenkään ole hirveän vaikeaa. Toki se vaatii paljon aikaa ja harjoittelua, mutta kunhan päästää irti ennakko-oletuksista, on se itse asiassa aika kivaa. Ennen kesää 2020 en osannut kirjoittaa hyvin ja muistista varmaan vain 5 erittäin yksinkertaista merkkiä, mutta nykyään kirjoitan lauseita ihan ulkomuistista.
Kiinan taitoni ovat päässeet käyttöön ihan oikeassa elämässäkin. Pari viikkoa sitten olin picnicillä ulkomaalaisten kavereiteni kanssa ja eräs kiinalainen nuori nainen tuli pyytämään kanssamme kuvaa kääntäjän avulla. Me tarjosimme hänelle naposteltavaa ja juomaa ja hän jäi viettämään aikaa kanssamme. Nainen ei osannut käytännössä yhtään englantia, joten minä toimin kääntäjänä koko illan. Uskomatonta ajatella, että pystyin kääntämään lähes kaiken, mitä hän halusi meille sanoa tai toisin päin!
Kirjoittamista ja lukemista harjoittelen instagramissa yllättävällä tavalla. Saan viestejä varakkuuttaan ja timmiä kroppaansa esitteleviltä kiinalaisilta miehiltä (huijareita varmaan, sillä kaikki tilit ovat aika samanlaisia ja yleensä varsin uusia) ja sille tuulelle sattuessani vastaan viesteihin ihan vain kiinan harjoittelun kannalta 😀 Juttelemme hetken aikaa perusjuttuja ja pääsen harjoittelemaan aiheita, joita ei kiinan tunnilla käydä läpi. Koskaan en ole päässyt selville siitä, mitä viestittelevät oikeasti hakevat takaa. Ihan puhdas jutteluseura se tuskin on.
Mandariinin opiskeluista olen kirjoittanut oman postauksensa. Lue se TÄSTÄ.
Kiinan lisäksi seurana ovat olleet koirat. Olemme kavereiden kanssa käyneet ulkoiluttamassa kaduilta pelastettuja, omistajattomia koiria. Fatima-niminen nainen asuu 145 katukoiran kanssa ja enimmäkseen vapaaehtoisvoimin pitää heistä huolta. Kuka vain voi auttaa niinkin helpolla tavalla kuin käymällä ulkoiluttamassa koiria. Koiria voi myös adoptoida, mutta me emme asuntolassa asuvina ulkomaalaisina opiskelijoina niin voi tietenkään tehdä. Nämä koirat ovat kaltoinkohdeltuja, hylättyjä tai kadulle syntyneitä. On ollut surullista kuulla heidän tarinoitaan ja muutenkin Macaun katukoiraongelmasta ja hallitukset catch and kill – periaatteesta. Fatima kamppanjoi koirien puolesta ja mekin osallistuimme hänen järjestämään hyväntekeväisyyskeräykseen.
Tänä syksynä ja kesänä olen päässyt verkostoitumaan hieman Macaun instagram-piireihinkin. Kaikki alkoi kun Macaussa koronajumissa oleva filippiiniläis-portugalilais-macaulainen Sandra otti minuun yhteyttä yhteistyön merkeissä. Kuvasimme yhdessä noin kolmisen kertaa ennen kuin hän palasi lopettamaan masters-tutkintonsa Lissaboniin. Instagram tai kuvaaminen yleensäkään ei tietysti ole mitään maailmanparantamista, mutta kiva harrastus silti ja on aina inspiroivaa löytää samalla aaltopituudella olevia ihmisiä. Yhdessä tekemämme IGTV-videon jakoi storyssaan yksi Macaun tunnetuimmista IG-tileistä!
Asiat lähtevät yleensä vierimään lumipalloefektin lailla ja olen sittemmin saanut yhteydenoton kahdelta valokuvaajalta yhteistyön merkeissä. Kuvaaminen on kasvattanut itseluottamustani hirveästi ja tykkään kyllä instagramin luovasta puolesta kovasti. On ollut kiva esitellä aika epätunnettua Macauta. Destination marketing on yksi minua kiinnostavista aloista sitten ”isona”.
Viimeisinpänä alueenvaltauksiena, olin juurikin tänään ensimmäistä päivää extrana lyhytelokuvaan, joka lähetetään Netflixille (!!!) ja jollekin toiselle studiolle. Elokuva kertoo ihmisten erilaisista reaktioista koronan aiheuttamiin potkuihin. Itse olen tosiaan vain extra, eli yleensä vain taustalla, mutta yllättäen sain itsekin henk. koht. koronapotkut 😀 Mukaan pääsin koska hyvä ystäväni tiesi ohjaajan ja hän etsi extroja. Onko tämä sitä kuuluisaa verkostoitumista?
Jotenkin ironista, että elämäni Macaussa ottaa tulta alleen juuri kun olen lähdössä pois. Toisaalta, eipähän aikani täällä ainakaan ole antikliimaksinen. Viisumi minulla on toistaiseksi joulukuun loppuun, mutta voin uusia sen taas, kuten olen kerran kuukaudessa tehnyt heinäkuusta asti. Onneksi hallitus on ollut antelias viisumijatkojensa kanssa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että palaan Suomeen alkuvuodesta. Tämän toteaminen kivistää sydämestä. Ei koska Suomi, vaan koska Macau. Macau on rakkaus.
Tätä ikuistamaan otinkin ensimmäisen tatuointini kolme viikkoa sitten. Tatuointi on ollut mielessä teinivuosista asti ja Aasiaan muuttaessa alkoi sen teemakin vihdoin selkeytyä. Macau ei ole ainoastaan kaupunki, jota rakastan, vaan se myös muistuttaa minua aina seuraamaan unelmiani ja hyppäämään mukaan seikkailuihin. Nyt se pysyy ikuisesti mukanani, missä päin maailmaa ikinä olenkaan.
Mitä teille on kuulunut syksyyn? Kommennoinnin lisäksi viestiä voi laittaa FB:ssä tai IG:ssä @muumaamandariini tai minulle henk. koht. tililleni IG:ssä @verawinter.
Seitsemän Pekingissä vietetyn kuukauden ja viiden Macaussa vietetyn vuoden jälkeen Lissaboniin muuttanut alunperin Helsingistä kotoisin oleva tyttö. Rakkautena kielet, kulttuurit, matkustelu ja Aasia.
Tuo koronatilanne on kyllä mielenkiintoinen. Minkähän takia tartuntoja ei ole ollut? Tunnollinen maskien käyttö on varmasti vaikuttanut siihen, mutta onko väestöltään tiheässä Macaussa tehty myös muuta? Mikä muuten Kiinan tilanne koronan suhteen on?
Varmasti SARSin takia hallituksella oli selvä sotasuunnitelma pandemioiden varalle. Maskit kaikilla käytössä heti ensimmäisen tartunnan julkistamisesta lähtien ja niistä ei ole luovuttu edelleenkään. Kuumetta mitataan ihan kaikkialla ja heti helmikuun alussa suljettiin koulut, ravintolat, monet työpaikat jne (ja avattiin muistaakseni maaliskuussa). Sen jälkeen rajat ovat olleet kokonaan kiinni niin, että vain paikalliset pääsivät 14pv valvotun karanteenin kautta sisään.
Manner-Kiinasta en osaa hirveän tarkasti sanoa, mutta aika normaalia elämää siellä eletään, joissain paikoissa jopa ei enää tarvitse pitää maskia. Aina välillä ilmenee uusia tartuntaryppäitä, mutta ne saadaan kuriin hetkessä kun altistuneet eivät saa liikkua vapaasti ympäriinsä. Esim. vähän aikaa sitten Shanghain lentokentän varastossa tms ilmeni yksi tapaus ja koko alue eristettiin ja shanghailaiset eivät saaneet mennä muihin kaupunkeihin ilman karanteenia.
– Vera
[…] Suomeen ja se on kallis ja sisältää vähintään kaksi vaihtoa. Lopulta päädyin siihen, että jään Macauhun vuoden loppuun asti katsomaan, aukeaisiko parempia […]