COSTA RICA EI OLE PELKKÄ PARATIISI JA SIKSI JUURI RAKASTAN SITÄ

Costa Ricassa toivotetaan “Pura Vida” eli “puhdas(ta) elämä(ä)” joka väliin. Se toimii tervehdyksenä, kuulumisten kyselynä sekä hyvästeinä. Mutta mitä se oikeaan tarkoittaa todeksi elettynä costa ricalaisena arkena, eikä vain turistimukeihin painettuna tekstinä? Minulle se tarkoittaa hidastamista, yhteyttä luontoon, eläimiin, ihmisiin, yhteisöllisyyttä ja avointa tunteiden näyttämistä. Myös pienempää kuluttamista ja yksinkertaisempaa elämää kuin Suomessa, toisenlaista elämänrytmiä, mutta omalla tavalla runsaampaa elämää. Mistä voisi löytyä sinun “pura vidasi” riippumatta siitä oletko nyt palmujen alla auringossa?

---

Paratiisin villi luonto

Pura Vidaan kuuluu myös, että sadekaudella (varsinkin syyskuussa ja lokakuussa, mutta kannattaa varautua koko touko-lokakuussa) kadut tulvivat. Silloin mutaa on joka puolella ja on vaikea liikkua kotoa pois, jopa kaupat ovat suljettuja sen takia.

Sähkökatkot, joskus pitkätkin sellaiset, ovat arkipäivää ja voivat vaikuttaa päivän kulkuun ja tuovat luonnollisen sometauon. Villi luonto on joka päivä kirjaimellisesti läsnä ja muutenkin kuin söpöjen tapaamisten kautta.

Huoneestani on löytynyt niin haisunäätä, rapuja, naapuruston lemmikkejä, liskoja, hämähäkkejä, skorpioneja, pesukarhuja ja uima-altaaseen kanssani tuli uimaan käärme (tosin nämä eivät ole haitanneet sillä rakastan kaikkia eläimiä!)

Pura Vida tilastollisten faktojen valossa

Eikä ihme, että eläimiä tulee välillä sisälle vierailulle, sillä Costa Rica kattaa vain noin 0,03 % maapallon pinta-alasta, mutta siellä elää yli 5 % koko maailman eliölajeista.

Maassa on 29 kansallispuistoa ja yli 160 suojelualuetta, jotka kattavat yhteensä noin 25–30 % maan pinta-alasta eli se on yksi korkeimmista osuuksista maailmassa. Sen pienessä tilassa on viisi erillistä ilmastovyöhykettä ja 12 erilaista ekosysteemiä, rannikon mangrovemetsistä sumuisiin vuoristometsiin.

Costa Rica on ollut useita kertoja maailman ykkönen brittiläisen Happy Planet Indexin mukaan. Indeksi mittaa onnellisuutta, elinajanodotetta ja ekologista jalanjälkeä. Minulle Costa Rican sijoitus kertoo, että kestävä hyvinvointi ei vaadi ylikulutusta. Hyvin erilaiset mittarit, kuin millä Suomen onnellisuutta eräässä toisessa tutkimuksessa on menestyksekkäästi mitattu.

Omalla tavalla olen pitänyt huolta luonnosta siivoammalla paikallisia rantoja roskista paikallisten vapaaehtoisten kanssa ja työskentelemällä villieläinten suojelukeskuksessa vapaaehtoisena.

Costa Rica lakkautti armeijansa jo vuonna 1948, sisällissodan jälkeen. Sen sijaan maa päätti sijoittaa varat koulutukseen, terveydenhuoltoon ja ympäristönsuojeluun, mikä on päätös, jota pidetään yhtenä maailman viisaimmista rauhanpolitiikan teoista. Armeijattomuus on yhä kansallinen ylpeydenaihe ja raja-asemia vartioivat sotilaiden sijaan poliisit ja ympäristönsuojelijat.  

Lemmikkiystävällisyys

Täällä luontoystävällisyys näkyy tavallisessa arjessa myös siinä, että suomalaisen koiran Quincyn kanssa matkustaminen on helppoa, koska maa on eläin- ja lemmikkiystävällinen ja koiran saa ottaa mukaan lähes kaikkialle ravintoloihin ja majoituspaikkoihin.

Paikalliset koirat kulkevat usein vapaana, vaikka heillä olisi omistaja. Minulle on ollut vaikeinta hyväksyä sitä kulttuuria että kivet ja kepit ovat paikallisten apuna vapaana olevia koiria kohdatessa, eikä niitä epäröidä käyttää. Toisaalta joskus otan nykyisin myös itse kepin käteen vain teatraalisesti ja olen oppinut huutamaan ”hale hale!” (en ole varma kirjoitetaanko näin). Sen verran moni vapaa koira on hyökännyt Quincyn päälle. Quincy on onneksi vahva ja rohkea kokoisekseen ja ikäisekseen, joten näistä on aina selvitty säikähdyksellä.

Naapurin koira Zeus (mustan labradorin näköinen ja esiintyy usein stooreissani) on valinnut minut ja Quincyn laumakseen ja viettää aamusta iltaan meidän kanssa. Hän oli juuri syntynyt kun saavuin vuosi sitten tänne. Olen yrittänyt neuvotella omistajan kanssa, että saisin ostettua Zeuksen myös virallisesti itselleni, mutta hän ei suostunut siihen. Siksi minua aina surettaa ajatus, että joudun lähtemään jonnekin kauemmaksi ilman häntä (Nicaraguaan tai Suomeen), enkä voi ottaa häntä sinne mukaan kuten Quincyä.

Räiskyvä tunneilmaisu

Tunteiden ilmaisu Costa Ricassa on erilaista, kuin meillä Suomessa. Niin lempeissä kuin vihaisissa tunteenpurkauksissa. Täällä usein tapellaan “latinomentaliteetilla” ja huudellaan kovaäänisesti ja olen joutunut naapurini kanssa jopa vesisotaan, kun aloimme viskoa suutuspäissämme vettä toistemme päälle. Oma mentaliteettini ratkoa riitoja (lue: tulistun nopeasti, mutta lepyn helposti) sopii hyvin tänne. Koen että avoimempi tunteiden ilmaisu myös puhdistaa myös ilmapiiriä ja sen jälkeen voi jatkaa puhtaalta pöydältä. Niin kävi myös tämän vesisodan jälkeen!

Suomessa olen pannut merkille, että tunteet jäävät pinnan alle useimmin kytemään ja näkyvät passiivisaggressiivisuutena. Täällä myös kysytään suoremmin, jos tarvitaan apua jossain ja vastapalvelus tulee myös varmemmin takaisin. Suomessa olen törmännyt enemmän  siihen, että ihmiset jotka haluavat hyötyä sinusta eivät pidä mitään yhteyttä ennen kuin kaipaavat (ilmaista) apua ja silloin lähestytään usein kehumalla ennen varsinaista avunpyyntöä.

Suomessa on vaikeampi pyytää ja vastaanottaa suoraan apua ja ihmiset ovat enemmän yksin. Suomessa myös ihmiset siirtävät negatiivisia pelkojaan helpommin toisiin, kuin täällä. Toisaalta myös Costa Ricassa pitää varautua siihen, että joskus asioissa kestää normaalia kauemmin, eivätkä aikataulut pidä samoin kuin Suomessa ja joskus rahalla asioita voi nopeuttaa.

Kallis maa

Vaikka Latinalaisessa Amerikassa matkustaminen ja asuminen on yleisesti ottaen edullista Suomen hintatasoon verrattuna niin matkustaessa Costa Ricaan kannattaa varautua siihen, että kyseessä on Latinalaisen Amerikan kallein maa. Täällä asumisen ja ruoan hintalappu näyttää varsinkin turistikohteissa enemmän, kuin Suomessa.

Papu, riisi, banaanit, kananmunat ja vastaavat paikalliset tuotteet ovat edullisia ruokakaupassa, mutta tuontituotteet kuten esimerkiksi kreikkalainen jogurtti, hapanjuurileipä, juusto ja kauramaito ja maapähkinävoi, joita olen himoinnut, maksavat huomattavasti enemmän. Costa Rican kahvi on taivaallista, sillä onhan Costa Rica yksi maailman isoimmista kahvintuottajamaista, mutta myös kahvi on melkein Suomen hinnoissa. Ja se tumma suklaa! Aaah.

Etäisyydet ovat myös pitkiä ja kulkeminen tuktukilla kallista. Sadekaudella voi olla vaikea kävellä paikasta toiseen ja auton pitää olla mielellään 4×4. Muuten moottoripyörä on kätevin kulkuneuvo.

Hola vai hello?

Turistialueilla varsinkin nuoret osaavat englantia, mutta turistialueiden ulkopuolella ja vanhempien ihmisten kanssa keskustellessa on hyvä osata jonkun verran espanjaa. Itse olen asunut Costa Rican Nosarassa Playa Peladan alueella paikallisten ja nicaraguan siirtotyöläisten kanssa, mutta expat-alueilla, jossa on jenkkien ja kanadan diginomadeja, hyvinvointi- jooga-, retriitti- ja surffi-turisteja sekä luonnonsuojeluturisteja puhutaan enemmän englantia. Mutta näitä rikkaiden turistialueita pyrin muuten välttelemään!

Kun saavuin vuosi sitten Costa Ricaan en osannut kuin espanjan perusfraasit, mutta nyt olen parantanut kielitaitoani paikallisten kanssa puhumalla ja Dualingoa pelaamalla. Asiaa helpottaa myös, että nicaragualainen aviomieheni ei puhu vahvasti englantia ja esim. Whatsapp -keskustelut käymme espanjaksi. Monesti puhun espanjan ja englannin sekoitusta ja google translator laulaa. Ymmärrän paremmin mitä osaan puhua ja usein laitan sanoja vain peräkkäin. Kielioppi on sellainen asia, johon minun pitää tulevaisuudessa panostaa enemmän.

Ei ole myöskään vitsi, että suomen kieli unohtuu jos sitä ei käytä. Tässä lista englannin ja espanjan kielisistä sanoista jotka muistin englanniksi ja espanjaksi, jolle en löytänyt mielestäni suomalaista vastinetta:

Kesäkurpitsa = zucchini

Parsakaali = broccoli

Ruuma (lentokoneen) = cargo hold

Istukka = placenta

Täällä onnellisuus ei perustu täydellisyyteen ja kuluttamiseen

Täällä on oppinut siihen, että kaikkia tuotteita ei ole kaupasta saatavilla ja yllättävän vähällä tulee lopulta toimeen. Taloissa, joissa olen asunut on ollut maalattiaa ja avointa seinää, jonka verkosta pesukarhu murtautuu sisälle ja paikallisia naapureita elää samassa pihapiirissä.

Olemme myös asuneet ”paremmin” eurooppalaisen omistajan uima-allas-talossa vuokralla, mutta lopulta kaipasin enemmän alkuperäiseen yksinkertaisempaan paikallisten majoitukseen, jossa ympärillä oli koiria, kissoja, kanoja ja ankkoja ja avoimesta seinän verkosta kuului läheisen meren kohina sekä paikallisten äänet pihalla. Kun kuukausi sitten palasimme toiveestani tänne vanhaan ja yksinkertaisempaan asuntoon olen sen jälkeen nukkunut paremmin ja hermostoni on rauhoittunut uudella tavalla. Zeus-koira oli suurin syy paluuseen, sillä hienomman asunnon vuokranntaja ei tykännyt Zeuksen vierailuista rikkinäisestä aidasta ja totesin, että mielummin olen Zeuksen kanssa kuin siinä asunnossa tappelemassa vuokranantajan kanssa harmittomista vierailuista.

Olen myös kiitollinen siitä, että olen saanut kokea ensimmäisen raskauteni Costa Rican auringon alla ilman kulutukseen ja vertailuun tähtäävää ympäristöä ja stressiä. Emme ole hankkineet vielä mitään vauvalle ja mietin, kuinka vähän hän lopulta tulee tarvitsemaan ja mikä on oikeasti tärkeää. Suomessa huomattavasti kulutus- ja suorituskeskeisemmässä elämässäni joskus mietin kuinka kallis lapsi on ja ”onko minulla siihen varaa”, mutta täällä suurpeheiden ja luonnon eläinten äitiyttä seuratessa tuo ajatus tuntuu hyvin kaukaiselta.

Sama pätee myös kaikkeen kuluttamiseen. En ole esimerkiksi käyttänyt meikkejä vuoteen, kun on kuitenkin niin kuuma että ne hikoilee pois. Jos vertaan kulutustapojani Suomen kuluttamiseen tulen korkeasta hintatasosta huolimatta toimeen paljon pienemmällä ja edullisemmin. Hermosto rentoutuu parhaiten luonnon äärellä ja ulkona liikkuessa, joten maksullisia harrastuksia ja hoitoja otan paljon vähemmän, kuin Suomessa asuessa.

Costa Rican elämän runsautta ovat yhteys luontoon, uinti meressä, jooga rannalla, vapaa aika, rauhalliset aamut, aidot ihmissuhteet, eläimet joka puolella ja mahdollisuus istua rauhassa katsomassa auringon laskua.

Elettävä, ei hallittava

Costa Rica ja Pura Vida ovat opettaneet minulle ennen kaikkea, että elämä on elettävä, ei hallittava.

XXX Jasmi

PS. Täältä pääset tutustumaan edelliseen postaukseen, jossa esittelin itseni ja sen miten päädyin Väli-Amerikkaan: JASMI QVICK DE PALACIOS – Muu maa mandariini ja mikäli asuinpaikkani Nosara kiinnosta tarkemmin täältä löytyy lisää tietoa Nosarasta: Nosara – Wikipedia