Suomi valittiin jälleen maailman onnellisimmaksi maaksi World Happiness Report -raportissa World Happiness Report 2026 | The World Happiness Report. Samalla Costa Rica nousi ainoana Pohjoismaiden ulkopuolisena maana aivan kärkeen: neljännelle sijalle.
Miksi juuri Costa Rica? Ja mitä yhteistä voi olla kahdella hyvin erilaisella maalla, Suomella ja Costa Ricalla?
Olen pohtinut tätä paljon eläessäni Costa Rican Nosarassa, Nicoyan Blue Zone -alueella, jossa ihmiset elävät tutkitusti pitkään ja kokevat paljon hyvinvointia: paikalliset usein huomattavasti pienemmällä kulutustasolla kuin Suomessa. Samalla Costa Rica sijoittuu jatkuvasti korkealle myös Happy Planet Indexissä Homepage – Happy Planet Index, joka mittaa hyvinvointia suhteessa ekologiseen jalanjälkeen.
Ehkä tärkein kysymys kuuluukin: voiko hyvinvointia rakentaa tavalla, joka ei kuluta ihmisiä eikä planeettaa loppuun?
Miksi jatkuva kuluttaminen ei lisää onnellisuutta?
Moderni hyvinvointiyhteiskunta rakentuu pitkälti ajatukselle kasvusta: enemmän työtä, enemmän tehokkuutta, enemmän ostamista. Mutta tutkimukset osoittavat, että perustarpeiden täyttymisen jälkeen materiaalinen kulutus ei enää lisää onnellisuutta samassa suhteessa.
Silti monen arki rakentuu kiireen, suorittamisen ja jatkuvan riittämättömyyden ympärille.
Samaan aikaan ympäristökriisit, luontokato ja ihmisten uupuminen kertovat siitä, ettei nykyinen malli ole kestävällä pohjalla: ei ekologisesti eikä inhimillisesti.
Costa Ricassa tämä ristiriita näkyy eri tavalla.
Mitä Costa Rican Blue Zone voi opettaa hyvinvoinnista?
Nicoyan niemimaa Costa Ricassa kuuluu maailman tunnetuimpiin Blue Zone -alueisiin. Näillä alueilla ihmiset elävät keskimääräistä pidempään ja terveempinä.
Viettäessäni aikaa Nosarassa paikallisten yhteisöjen keskellä, yksi asia alkoi toistuu jatkuvasti: hyvinvointi ei näytä rakentuvan jatkuvan kuluttamisen ympärille.
Sen sijaan arjessa korostuivat esimerkiksi:
- vahvat yhteisöt
- luonnon läheisyys
- hitaampi elämänrytmi
- merkityksellisyyden kokemus
- sukupolvien välinen yhteys
- eläinten ja ympäristön läsnäolo arjessa
- vähemmän tavaraa, enemmän aikaa
Tämä ei tarkoita sitä, ettei Costa Ricassa olisi eriarvoisuutta tai ongelmia. On paljon köyhyyttä, matkailun aiheuttamaa gentrifikaatiota ja epävarmuutta. Kirjoitin enemmän henkilökohtaisista kokemuksistani tässä postauksessa COSTA RICA EI OLE PELKKÄ PARATIISI JA SIKSI JUURI RAKASTAN SITÄ – Muu maa mandariini. Mutta samalla siellä näkyy jotain, mitä länsimaisessa keskustelussa helposti unohtuu: hyvinvointi ei synny pelkästään kulutuksesta.
Happy Planet Index ja ekologisesti kestävä hyvinvointi
Happy Planet Index on kiinnostava siksi, että se ei mittaa vain talouskasvua tai bruttokansantuotetta. Se tarkastelee, kuinka hyvin ihmiset voivat suhteessa luonnonvarojen kulutukseen.
Costa Rica on ollut indeksissä usein maailman kärjessä.
Suomi taas sijoittuu korkealle onnellisuusmittauksissa, mutta ekologisesti kestävän hyvinvoinnin näkökulmasta meillä on myös haasteita. Kulutamme paljon luonnonvaroja, vaikka koemme olevamme onnellisia.
Tämä herättää kiinnostavan kysymyksen:
voisiko tulevaisuuden hyvinvointi rakentua enemmän yhteydestä kuin kulutuksesta?
Eläimet, luonto ja yhteenkuuluvuuden tunne
Yksi voimakkaimmista kokemuksistani Costa Ricassa liittyy siihen, miten vahvasti ihmiset elävät osana muuta elävää maailmaa. Kirjoitinkin aikaisemmassa postauksessa Costa Ricasta koiran näkökulmasta COSTA RICA KOIRAN SILMIN – Muu maa mandariini.
Apinat kulkevat sähkölinjojen yllä rakennettuja “monkey bridgejä” pitkin. Kadulla hoidetaan loukkaantuneita eläimiä yhdessä, siivotaan rantoja roskista. Koirat, kissat, kanat ja villieläimet ovat osa arkea, eivät irrallisia siitä.
Moni länsimaalainen etsii hyvinvointia uusista tavaroista, tehokkuudesta tai itsensä kehittämisestä. Silti joskus syvin hyvinvoinnin tunne syntyy yllättävän yksinkertaisista asioista: luonnosta, yhteydestä ja kokemuksesta, ettei ole täysin irrallinen muusta elämästä.
Ehkä juuri siksi Costa Rica puhuttelee niin monia.
Voisiko Suomikin oppia tästä jotain?
En usko, että ratkaisu on romantisoida Costa Ricaa tai ajatella, että kaikki ongelmat katoaisivat hitaammalla elämäntavalla.
Mutta uskon, että meidän kannattaa kysyä vaikeita kysymyksiä:
- Kuinka paljon kulutusta ihminen oikeasti tarvitsee voidakseen hyvin?
- Mikä elämässä lisää merkityksellisyyttä?
- Voisiko hyvinvointia rakentaa enemmän yhteydestä, yhteisöistä ja luonnosta?
- Mitä tapahtuu ihmiselle, jos hän menettää yhteyden kaikkeen ympärillään olevaan elävään?
Ehkä tulevaisuuden hyvinvointi ei synny siitä, että meillä on jatkuvasti enemmän vaan siitä, että tunnemme kuuluvamme johonkin ja tekevämme asioita joilla koemme olevan merkitystä.
Ja ehkä juuri siinä Costa Ricalla on meille jotain opetettavaa.
xxx
Jasmi
