MUUTIN UUTEEN MAAHAN… VIIDETTÄ KERTAA (KRIISIN KAUTTA VOITTOON)

Aika uskomatonta, mutta tottahan se on. Kun vastavalmistuneena ylioppilaana muutin enimmäistä kertaa ulkomaille (au pairiksi Pekingiin) kesällä 2015, en olisi arvannut, että 8.5 vuoden päästä muuttaisin jo viidettä kertaa kohti uusia seikkailuja. Kiinan, Macaun, Portugalin ja Hong Kongin jälkeen alkavat uudet kuvioni tällä kertaa Hollannissa työn merkeissä. Mitähän kaikkea jännittävää minulla onkaan edessä?

Pikakelaus viime aikojen tapahtumista

Toukokuussa päättyneen Hong Kongin vaihdon jälkeen palasin Suomeen kirjoittamaan maisterin lopputyöni valmiiksi ja löytämään seuraavan askeleen elämälleni. Joskin on huomautettava, että kesä kului enimmäkseen matkustaen, kun kävin Hong Kongissa tapaamani meksikolais-mallorcalaisen poikaystävän molemmissa kotipaikoissa ja vietimme myös viikon Suomessa minun perheeni luona.

Syksyllä olikin siis todellinen loppukiri lopputyöni kanssa, mutta sain kuin sainkin sen valmiiksi ja lokakuussa valmistuin virallisesti lissabonilaisesta yliopistosta markkinoinnin maisteriksi. Seuraava etappi oli tietystikin töiden hakeminen. Ei Suomesta, se oli varmaa. Kaikki muu sitten olikin auki.

Töiden haku – loputtomattomalta tuntuva urakka, joka johti uravalinnan kyseenalaistamiseen

Uskon hyvin monen ihmisen voivan samaistua siihen epätoivon tunteeseen, jota töiden etsiminen tuo. Varsinkin ensimmäisen oikean, oman alan työn saaminen valmistumisen jälkeen voi viedä pitkänkin ajan. Vietin lukemattomia tunteja Linkedinissä hakien töitä, joista en koskaan edes kuullut takaisin. Aloin ensin epäilemään omia taitojani ja sitten alavalintaani. Vaikka tykkäänkin markkinoinnista, luin alan työilmoituksia toistensa perään ajatellen, etten halua näistä mitään. En pitänyt suurimman osan paikoista työnkuvauksesta alkuunkaan, enkä myöskään siitä, miten asiat oli työnhakijalle muotoiltu.

Totta kai tiedän, ettei mikään työ ole täydellinen ja varsinkin ensimmäinen työ voi olla aika kaukana siitä mitä haluaisi oikeasti tehdä. Mutta koin vain olevani ihan väärässä paikassa. Markkinointi alana on hyvin suosittu ja moni työnantaja käyttää hyväkseen nuorta työvoimaa palkaten heitä naurettavan pienipalkkaisiin – tai palkattomiin – harjotteluihin. Hakuprosessit ovat joskus myös mielestäni aivan täyttä kusetusta ja hakijoita pyydetään vaikka ideoimaan tai jopa toteuttamaan projekteja yrityksille. Hehän tietysti voivat sitten käyttää kaikkia näitä ideoita, vaikka vaan yksi hakija lopulta palkattaisiin.

Aloin miettimään, mistä oikeasti tykkään. Markkinoinnista, kyllä, mutta mikä ala oikeasti saa minut innostumaan. Vastaus oli lopulta hyvin selvä: turismi. Pohjustuksena siis, että kanditutkintoni on Tourism Retail and Marketing Management, joten tämä ei ole kirjaimellisesti täyskäännös, mutta ehkäpä enemmänkin suunnan korjaus. Tajusin, että jokainen minua oikeasti innostanut työilmoitus liittyi jotenkin turismiin.

Yrittänyttä ei laiteta – reach for the stars

Oli jo aika myöhäinen ilta kun menin Marriott Internationalin sivuille. Muistin nähneeni viime keväänä heillä olevan johtajuuskoulutuksen vastavalmistuneille ja halusin tietää, milloin siihen olisi haku. No kappas. Haku EMEA-alueen (Europe, Middle-East & Africa) Voyage Leadership Development Programiin oli parhaillaan käynnissä. Mutta eiväthän ne minua ottaisi. En edes tehnyt maisteriani hotellikoulussa. Miksi edes tuhlaisin aikaa hakemuksen tekemiseen? Sitten mieleen juolahti ajatus: miksi en? Mitä menetettävää minulla olisi?

Heti seuraavana päivänä sain kutsun vastaamaan videon välityksellä kysymyksiin netissä. Tämä oli siis ns. haastattelu ilman haastattelijaa: kysymykset ilmestyivät ruudulle ja sinulla oli n. 1min aikaa valmistautua. Sitten vastaustasi alettiin nauhoittaa videolle. Vastaukseen oli vain yksi mahdollisuus, joten voitte varmaan kuvitella, kuinka stressaava tilanne oli. Koin vastanneeni kaikkeen OK, mutta en erityisen hyvin. Koin jopa häpeää joistain vastauksistani, mutta minkäs teit, videot oli lähetetty jo. Samassa viestissä oli myös kutsu kyselyyn vastaamiseen. Kysymykset olivat ensiksi johtajuuteen liittyviä monivalintakysymyksiä. Sitten ne muuttuivat erittäin kummallisiksi, tyyliluokkaan ”valitse kumpi: a) en voi työskennellä ryhmässä, b) kaverini eivät ikinä kuvailisi minua johtajaksi” ….. 😀 Siinä sitten piti valita paras mitä oudoimmista vaihtoehdoista. Tämä varmasti oli jonkinlainen persoonallisuustesti ja oli aivan mahdotonta tietää, menikö se hyvin vai ei.

Mitään ei kuulunut kuukauteen. Olin jo menettänyt toivoni ja hain allapäin epäinspiroivia töitä maalaillen kauhukuvia siitä, etten koskaan saa mitään työpaikkaa… Kunnes eräänä päivänä sähköpostiin kilahti viesti. Minut oli kutsuttu mukaan virtuaaliseen ryhmäpäivään!!! Tiesin tämän olevan hakuprosessin viimeinen ”testausosio” ja toiseksi viimeinen etappi ennen työn saamista, joten jännitys oli katossa!

Sain unelmieni työn!

Ryhmäpäivässä meitä oli n. 20 johtajuuskoulutukseen hakenutta ja meidän piti työskennellä yhdessä erilaisten tehtävien parissa samalla kun meitä tarkkailtiin. Koin onnistuneeni varsin hyvin, mutta niin olivat onnistuneet myös suurin osa muista kokelaista. Tehtävät eivät myöskään olleet oikein/väärin -tyyppisiä, eikä ryhmästä pystynyt erottumaan helposti, joten ei voinut yhtään tietää, kuinka meitä arvioitaisiin. Päivän lopuksi meille sanottiin, että tulokset tulisivat viikon loppuun mennessä. Mitään ei kuulunut. Onneksi tässä vaiheessa olin jo kokenut kuukauden odotusajan kerran, joten en panikoitunut.

Seuraavan viikon alussa kännykkäni soi ja iPhone ilmoitti soiton tulevan Hollannista. Sain kutsun haastatteluun amsterdamilaiseen hotelliin! Olisin voinut päätyä minne vain Eurooppaan, Qatariin tai Arabiemiraatteihin, mutta Amsterdam tuntui heti jotenkin… Oikealta. Yllätykseni minut oli valittu rooms-kategorian koulutukseen, vaikka hakupapereissa ensimmäinen valintani oli sales & marketing, ja kuten sanottu, valmistuin markkinoinnista. Marriott kuitenkin painotti hakuprosessissa, että he arvostavat ihmisten taitoja eri aloilta ja loppukädessä päättävät, mihin kokevat sinun sopivan. Suurin osa koulutuksen paikoista menee juurikin rooms tai F&B -osastoille. En itse asiassa ollut asiasta yhtään pettynyt, sillä olinkin ajatellut, että ehkä rooms-osastolla saisin kattavammat taidot hotellialalle. Myöhemmin voisin vielä hakeutua enemmän markkinoinnin suuntaan – mikäli edelleen haluaisin.

Haastattelu meni hyvin ja tapasin edustajia kolmelta eri osastolta. He olivat erittäin mukavia, eivätkä esittäneet kysymyksiä, joiden tarkoitus olisi ns. kiusata minua, vaan tutustua minuun ja tavoitteisiini. Videopuhelu meni oikeasti niin hyvin kuin se ikinä olisi voinut mennä ja koin yhteyden haastattelijoihin. Seuraavana päivänä, Suomen itsenäisyyspäivänä, sain puhelun, että olin tullut valituksi! 1.5 kuukauden kuluttua aloittaisin työt Amsterdamissa.

Fiiliksiä Amsterdamista – totuttelua muutokseen, asuntokriisi ja ensimmäiset työpäivät

Saavuin Amsterdamiin vanhempieni kanssa tammikuun lopussa. Heillä oli sattumalta lomaa juuri lähtöni aikaan, joten vietimme 3 päivää yhdessä kaupungilla pyörien. Ne, jotka tietävät mitään Hollannin asuntotilanteesta tietävät, että tilanne on aivan hirveä työmaa: kasapäin hakijoita, kalliit vuokrat, laittomat vuokrasopimukset ja paljon huijareita. Niinpä siis jouduin lähteä Amsterdamiin ennen kuin olin löytänyt asuinpaikkaa. Aika kuumottavaa, mutta muutakaan ei ollut tehtävissä.

Vanhempieni lähdettyä muutin hostelliin pariksi päiväksi. Tämä oli paras päätös, sillä pääsin olemaan sosiaalinen, enkä vain märehtynyt yksin huolissani. Yövyin Hostelle-nimisessä naisten hostellissa, jota voin suositella erittäin lämpimästi! Vibat olivat 10/10 ja vaikka en yleensä jaksa/osaa tutustua ihmisiin hostelleissa, nyt vietin kaksikin iltaa yleistiloissa aivan mahtavien aktiviteettien merkeissä. Ensimmäistä työpäivää edeltäneenä päivänä muutiin hotelliin työpaikkaa lähemmäs. Näin hyvät yöunet olisivat taatut, eikä minun tarvitsisi kömpiä dormista suihkujonon kautta työpaikalle.

Nyt minulla on takana kolme työpäivää. Ensimmäinen päivä oli yhtä sumua – aivan hirveästi uusia ihmisiä, paikkoja ja työtehtäviä. Olin rehellisesti sanottuna aika kauhuissani siitä, kuinka ikinä pystyisin täyttämään minulle tehdyt saappaat. Toinen ja kolmas päivä olivat onneksi parempia ja moni asia on alkanut selkeytyä. Koulutusohjelmaani kuuluu 6kk duty managerina, 6kk housekeeping supervisorina ja 6kk front office supervisorina, minkä lisäksi saan minikoulutusta monelta muulta osastolta. Tämä on siis erittäin hyvä katsaus hotellien toimintaan. Työkaverini ovat rehellisesti sanottuna aivan uskomattoman ihania ja avuliaita ja tulen varmastikin viihtymään. Vaikka ensimmäisenä päivänä olinkin kuin puulla päähän lyötynä, oli minulla koko ajan vahva tunne siitä, että olin juuri siellä missä minun kuuluikin olla.

Ja ainiin! Sain loistavia uutisia, sillä löysin asunnon!! Tai siis, huoneen jaetussa asunnossa (Amsterdamista on hyvin vaikeaa löytää yksiötä/studiota saatavuuden ja/tai hintojen takia). Oikeastaan sain tarjoukset molemmista huoneista, joita pääsin katsomaan paikan päällä ja näin olin erittäin onnekkaassa tilanteessa ja pääsin valitsemaan suosikkini. Molemmat olivat loistavia vaihtoehtoja, mutta päädyin valitsemaan paikan, joka oli paljon lähempänä työpaikkaani ja muutenkin paremmalla sijainnilla, halvempi ja tulevien kämppisten kanssa synkkasi heti. Huoneestani pääse jopa parvekkeelle! Ihanaa! Muutto on vasta maaliskuun alussa, joten siihen on vielä jonkin verran aikaa, mutta tämä käänne on oikeasti poistanut niiiiin paljon stressiä.

Elämää Amsterdamissa on nyt takana kaksi viikkoa ja pikkuhiljaa aivoni alkavat päästä ajantasalle siitä, että tämä on uusi kotikaupunkini. Huomaan kyllä jatkuvan muuttamisen vievän veronsa, mutta vielä riittää kiinnostusta uusille seikkailuille 😀 Onneksi minulla on Hollannissa jo entuudestaan hieman tuttuja ja pääsen myös pian tapaamaan kaverita lähimaissa, kuten Saksassa, Luxembourgissa ja Belgiassa. Ja tietysti Amsterdamista löytyy myös meidän toinen mandariini Heli.