MUISTIN, ETTÄ MINULLA ON VAPAA TAHTO JA MUUTIN BARCELONAAN

Johtajuuskoulutukseni Marriottille Alankomaissa alkoi lähestyä loppuaan ja mieleen nousivat kysymykset jatkosta. Olin asunut Alankomaissa tammikuusta 2024 asti ja suoraan sanottuna en koskaan kunnolla sopeutunut maahan. Alusta asti tuntui kuin olisimme hylkineet toisiamme. Mutta koska olen muutellut niin paljon viime vuosien aikana ja urani oli tietystikin saanut alkunsa juuri Alankomaissa, olisi sinne jääminenkin ollut ihan käypä ratkaisu. En kuitenkaan ole ihminen, joka tyytyy ja tiesin, etten ole onnellinen Alankomaissa. Niinpä muutin Barcelonaan.

Barcelona on ollut minulla jo mielessä parin vuoden ajan. Kun tapasin meksikolais-mallorcalaisen poikaystäväni, tuli siitä vieläkin läheisempi kohde, sillä poikkis puhuu molempia paikallisia kieliä ja hänellä on perhettä kaupungissa ja muuallakin Kataloniassa. Jos en olisi saanut johtajuuskoulutustyöpaikkaani Amsterdamista, olisin aika varmasti muuttanut Barcelonaan jo kaksi vuotta sitten. Miksi päätös ei sitten ollut aivan selvä nyt?

Noh, olen asunut viimeisen 10 vuoden (tänä kesänä täytin pyöreitä ulkosuomalaisena!) aikana viidessä maassa. Paljon on tultu muutettua ympäriinsä ja rakennettua elämiä. Alankomaat on maa, johon päädyin sattuman kaupalla, sillä sain sieltä työtarjouksen – johtajuuskoulutus olisi voinut olla missä vain Euroopassa, Arabiemiraateissa tai Qatarissa. Vaikka Alankomaat objektiivisesti ovatkin eniten Suomen kaltainen maa kaikista asumistani maista, oli minun vaikea sopeutua sinne. Sateinen sää, asuntokriisi (siitä jopa oma postauksensa), kallis julkinen liikenne ja viba, joka ei vain napannut, tekivät viihtymisestäni vaikeaa. Alankomaat on myös ensimmäinen maa, jossa olen saanut vastaan vihamielisyyttä ulkomaalaisuudestani. Ja tässä on tärkeä mainita, että suomalaisena ja valkoisena eurooppalaisena on silti ehdottomasti kaikista ”halutuin maahanmuuttaja”! Usein ihmiset vaihtoivat asennettaan, kun mainitsin olevani Suomesta, melkein naapuri ja että toivottavasti tulevaisuudessa osaisin hollantia (todellisuudessa en ikinä opetellut hollantia, koska keskityin muihin kieliin ja tiesin, etten asuisi maassa pysyvästi). Mutta silti. Ei ole kiva kun sinulle ihan suoraan vittuillaan kun vain yrität tehdä työtäsi.

Vaikea päätös – vai oliko sittenkään?

Kun tuli aika päättää jatkosta, ei valinta yllättäen ollutkaan helppo. Ensimmäistä kertaa en myöskään ollut yksin tekemässä päätöstä, sillä asuin yhdessä poikaystäväni kanssa. Hän halusi opiskella maisterin tutkinnon, joten tämä oli myös yksi osatekijä. Alankomaissa on hyviä yliopistoja hyvillä hinnoilla. Minulle samassa työpaikassa jatkaminen olisi ollut helpoin valinta ja urakasvu olisi ollut helpompaa tulevaisuudessa, sillä minut tunnettaisiin hyvin. Jos meillä olisi ollut pysyvä asuinpaikka Alankomaissa, uskon, että olisimme jääneet. Mikä on hassua, sillä emme kumpikaan viihtyneet siellä. Jääminen olisi ollut se ”helppo” ratkaisu. Olisimme vain jatkaneet elämää siitä missä olimme.

Barcelonaan muutto mietitytti, koska siellä on huonommat palkat ja en ollut varma, saisinko töitä ilman espanjan taitoa. Mieleen tulivat myös taskuvarkaat ja machokulttuuri. Lopulta onnellisuus voitti. Olen valinnut asuinmaani aina onnellisuus edellä, joten näin jälkikäteen on naurettavaa, että päätös ei ollut meille heti selvä. Jopa perheemme sanoivat alusta asti, että tietysti Barcelona 😀

Päätöksen tehtyämme saapui tunne siitä, että suunta oli oikea. Asunto löytyi tuttavien kautta kun olimme vielä Alankomaissa. Meidän ei siis tarvinnut käydä yhdessäkään näytössä tai stressata mistään! Kaiken lisäksi kämppä sijaitsee 10 min kävelyn päässä rannalta, siellä on kaksi makuuhuonetta ja se on ihan poikkiksen serkkujen kodin lähellä. Yllättäen saimme molemmat myös työpaikat ennen kuin edes laskeuduimme Barcelonaan! Molemmat saivat työpaikat juuri niistä yrityksistä, joista unelmoimme ja molemmat tulivat valituiksi ensimmäisiin paikkoihin, joissa pääsimme haastatteluihin. Oma työpaikkani on niin sanotusti pieni askel alaspäin urallani, mutta sain sentään jalkani oven väliin yhteen Espanjan ja Euroopan parhaista luksushotelleista. Kunhan opin espanjaa, on rajana vain taivas. Ja hyvänä yhteensattumana, on pomoni tehnyt saman johtajuuskoulutuksen!

Barcelonan auringon alla

Uusi työpaikkani halusi minut paikalle ASAP, joten lensin Barcelonaan kirjaimellisesti seuraavana päivänä viimeisestä työpäivästäni Alankomaissa. Olemme asuneet täällä nyt hieman yli kuukauden. Koti alkaa pikkuhiljaa näyttää kodilta ja meillä on nyt sängyn lisäksi sohva ja keittiön pöytä ja tuolit haha. Pankkitilit, puhelinliittymät yms. on ollut niin helppo avata, kun poikaystävän tädiltä ja sedältä saa suosituksia ja kielimuuria ei ole.

Mieleni lepää tässä kaupungissa. Ihan vain naapurustossa kävely saa minut hyvälle tuulelle, siinä missä Alankomaissa olin aina hyvin tietoinen siitä, etten ollut paikassani. Ruoka on loistavaa (joskin pakko sanoa, että ikävöin Alankomaiden ruokakauppoja, sillä täällä en ole vielä löytänyt kaikkia omia tuotteitani) ja melkein joka päivä paistaa aurinko. Ihmiset hymyilevät ja ottavat kontaktia. Kun etsimme patjaa kävimme naapuruston kaupoissa, alkoivat myyjät kyselemään meistä ja nyt tuntuu, että koko kaupunki tietää elämäntarinamme. Jos emme ole kotona kun Amazon-lähetykset saapuvat, annetaan ne naapurillemme. Koska näitä paketteja on tullut aika paljon, olemme antaneent kiitokseksi viinipullon läheisestä viinikaupasta. Kerran olimme metrossa ja viereemme tuli istumaan vanha mies koiransa kanssa. Hän antoi kaikille naksuja, jotta voisimme leikkiä koiran kanssa.

Työmatkaani menee 15 min pyörällä rantaa pitkin, mikä on täyttä luksusta. Kolleegat ovat todella mukavia ja tykkään työstäni. Ihan hullua sanoa, mutta käytän töissä myös espanjaa. Se on rakennuksen yleiskieli, mutta suurin osa ihmisistä tietysti osaa myös englantia – eivät kuitenkaan kaikki ja kokeukset ovat espanjaksi. En ole koskaan opiskellut espanjaa, mutta onhan sitä tullut kuultua paljon poikaystävän takia ja olen yleisesti kiinnostunut kielistä. Tavoitteeni on puhua sujuvasti vuoden päästä. Työpaikalla on monia ulkomaalaisia, jotka puhuvat espanjaa kuin natiivit nykyään! Siitä saa paljon motivaatiota.

Tuntuu ihanalta asua jossain ”toistaiseksi”. Ei tarvitse pitää takaraivossa, että kohta kaikki tavarat on taas pakattava matkalaukkuihin ja voi muutenkin alkaa rakentamaan pysyvää elämää. Aiommeko jäädä Barcelonaan lopullisesti? Totta puhuttaen, olemme ajatelleet asuvamme täällä 2-3 vuotta, minkä jälkeen haluaisimme takaisin Aasiaan. Hong Kong on ykkösvaihtoehtomme, mutta olemme avoimia myös muille paikoille. Barcelona mahdollisesti kuitenkin tulee meidän Euroopan tukikohdaksi, jonne palaamme aina. Mutta eipä sitä koskaan tiedä, Aasian lisäksi minua kiinnostaisi asua Mexico Cityssä hetki ja poikaystäväni haluaa Suomeen 😀 Joten saa nähdä minne tarinamme jatkuu. Tälle hetkelle Barcelona on täydellinen ja olen niin onnellinen, että uskalsimme hypätä uuteen seikkailuun.