MITÄ KAIPAAN SUOMESTA?

Joulun aikaan moni ulkosuomalainen lentää perinteisesti juhlapyhien viettoon kotimaahan, mutta tämä vuosi on tässäkin asiassa poikkeava. Minulle suomalaisessa joulussa on eniten joulutunnelmaa, ja kaipaan kotimaastani joitain muitakin asioita, joita olen listannut tähän postaukseen. Siitäkin huolimatta, että olen sinänsä aivan tyytyväinen elämääni ulkosuomalaisena ja olen sopeutunut jo melko hyvin paikalliseen todellisuuteen sekä tapoihin, tulee silloin tällöin mieleen, että voi kun saisi jonkin Suomesta tutun asian tännekin! En kuitenkaan ikävöi näitä asioita mitenkään aktiivisesti, kunhan joskus käyvät ajatuksissa.

Kaikkein eniten ikävöin tietysti perhettäni ja ystäviäni Suomessa, mutta heitä en itsestäänselvyyksinä tähän listannut. En myöskään ole lähdössä tänä jouluna Suomeen. En halua vaihtolennoista, koronakaranteeneista ja –testeistä koituvaa ylimääräistä säätöä ja stressiä, vaan suunnittelin viettäväni joulun hissuksiin kotona täällä Azoreilla. Tautitapauksia on nyt paljon eikä Zélläkään ole lomaa joulun pyhiä lukuunottamatta, joten ei tässä oikein viitsi mihinkään lähireissuunkaan lähteä. Todennäköisesti siis lähinnä syödään hyvin, ulkoillaan ja katsotaan elokuvia suklaarasia kourassa.

Sitten asiaan. Suomesta kaipaan…

Pyöräilyä ja pyöräteitä

Sitä ihanaa helppoutta, kun voi vain nousta satulaan ja polkaista leveää, tasaista pyörätietä pitkin nopeasti kauppaan tai mihin nyt onkaan menossa. Sitä vauhdin hurmaa, kun talven jälkeen ottaa polkupyörän ensimmäistä kertaa varastosta ja yrittää parhaansa mukaan pysyä pystyssä sohjon, jään ja kuivan asfaltin välimaastossa. Vähän jopa täydessä sadevarustuksessa polkemista tihkusateen piiskatessa kasvoja.

Portugalissa pyöräilyinfra ei ole kovin hyvä, joten vaikka pyöräily olisikin periaatteessa mahdollista, on se vähän liian vaarallista minun makuuni. Tiet ovat kapeita ja mutkaisia, autoilijat ajavat tuhatta ja sataa ja maastokin on monessa paikassa mäkistä. Täällä pyöräily on enemmän vapaa-ajan liikuntaa kuin varsinainen kulkuväline, ja varsinaisia pyöräteitä löytyy vain tietyiltä alueilta. Tällä hetkellä en edes omista pyörää, vaan pelkän kypärän, joka odottaa uuden menopelin hankkimista jonain kauniina päivänä.

Suomiherkkuja

Ruisleipää, karjalanpiirakoita, piimää, kaikkia vegeherkkuja kuten vihiksiä… Tämä kohta ei varmaankaan kaipaa sen kummempia perusteluja. Vaikka portugalilaisessa ruuassa ei ole mitään valittamista, iskee välillä kaipuu tuttuihin suomalaisiin makuihin. Onneksi Azoreilla kasvaa mustikoita, Ikeasta saa puolukkahilloa ja kaupoista löytyy edes sellaista Real-leivän tyylistä tummaa leipää. Mainitaan vielä pyhäinhäväistyksen uhallakin, että tykkään enemmän Maraboun kuin Fazerin suklaasta. 😀

Omalla äidinkielellä puhumista

Sitä, kun itseilmaisu tulee selkärangasta, kielellä voi jopa leikitellä eikä tarvitse takellella (hirveästi) ja sönköttää (paitsi vähän). Kun ei tunnu siltä että puoli persoonaa hukkuu jonnekin useamman vieraan kielen ja käännöskukkasten välimaastoon. Kun vastapuoli ymmärtää asiasi kulttuuriyhteyksineen täydellisesti. Lissabonissa sain vielä käyttää suomea arjessa, mutta Terceiran ainoana suomalaisena puhun äidinkieltä vain koiralleni.

Joukkoon sulautumisen tunnetta

Sitä sellaista tiettyä näkymättömyyttä ja anonyymiutta, kun olet vain aivan tavallisen näköinen pieni osanen isoa ihmismassaa. Sitä, kun voit kävellä kadulla tai vaikka ruokakaupassa ilman, että näytät silmiinpistävän ulkomaalaiselta vaaleine hiuksinesi ja silminesi. Vaikka suhtautuminen on täällä aina joko neutraalia tai positiivisen uteliasta ja on tavallaan ihan kivaakin olla jotenkin erikoinen, on ainainen tummapiirteisten portugalilaisten joukosta erottuminen pidemmän päälle välillä vähän väsyttävää. Onneksi kuvittelen aina olevani ihan samannäköinen kuin kaikki muutkin, kunnes katson peiliin. 😀 (Ja juu juu, itsepähän olen osani valinnut jne.)

Saunomista

Meinasin ensin kirjoittaa ikävöiväni vain saunaa, mutta enemmänkin minulla on ikävä sitä koko kokemusta, kun ensin hikoillaan saunan lauteilla ja sitten juostaan järveen. Ja korkataan vielä saunaolut. Onhan täälläkin esim. kuntosaleilla saunoja, mutta ei se vaan ole sama asia. Viimeksi pääsin saunaan vuosi sitten kylpylässä, jonne menimme ihan varta vasten joulusaunaan ja uimaan. Suomen kylpylöitä kaipaan muuten välillä myös!

Kaiken toimivuutta

Sitä, kun asiat on tehty mahdollisimman helpoiksi ja järkeviksi ja ainakin lähes kaikki toimii niin kuin sen kuuluisikin toimia. (Ja juu, ei Suomikaan silti täydellinen ole.)

Lämpimiä asuntoja talvisin

Täällä Azoreilla on itseasiassa ihan mukavat oltavat myös talvella oli asumus sitten millainen tahansa, mutta mantereella tuli usein ikävä Suomen keskuslämmitettyjä ja hyvin eristettyjä asuntoja. Toisaalta nykyään tuntuu kyllä vähän hullultakin ajatus siitä, että talvellakin pitäisi voida olla shortsit päällä kotona, mutta en väitä etteikö se olisi mukavaa.

Kirpputoreja

Sitä, että käytetyn tavaran ostaminen ja myyminen on tehty niinkin helpoksi kuin itsepalvelukirppiksellä! Ikävöin sitä, miten muutamalla eurolla voi tehdä mahtavia löytöjä kirpputorilta niin vaivattomasti ja vastaavasti viedä omia tavaroitaan myyntiin. Toisaalta uutta tulee nykyään ostettua harkitummin ja käytettyä vaatteita oikeasti loppuun, kun niistä ei pääsekään niin kätevästi eroon (ellei vie sellaiseen lahjoitusboksiin).

Suomen luontoa

Tämäkin kaipuu on jäänyt taka-alalle täällä Azoreilla, missä on enemmän suomalaisen kaltaista metsää ja järviä. Silti Suomen luonnolla on ihan erityinen paikka minun sydämessäni.

Vuodenaikojen vaihtelua ja rytmiä

Suomen kesä on erityinen, mutta erityisesti kaipaan tällä hetkellä talvea, koska en ole sitä muutamaan vuoteen elänyt kuin yhden viikon toissa jouluna. Kaipaan sitä täydellistä hiljaisuutta, kun talviyönä maailma peittyy lumivaippaan. Lumen narskumista kenkien alla. Kylmän ilman hengittämistä. Talvipäivien sinistä valoa. Jopa sitä inhottavaa tunnetta, kun lunta menee kenkiin ja nilkat kihelmöivät kylmästä.

Suomessa on ainakin tähän saakka ollut neljä hyvin toisistaan erottuvaa vuodenaikaa, jotka rytmittävät vuodenkiertoa selkeästi. Tulevaisuudessa Etelä-Suomi taitaa kuitenkin valitettavasti joutua luopumaan talvistaan. Kyllä täälläkin vuodenaikojen vaihtumisen huomaa, mutta erot eivät tietenkään ole yhtä selkeitä.

Ikävöidä saa, mutta todellisuudessa pohjoisen talvi on kuitenkin aivan liian pitkä ja pimeä, että oikeasti haluaisin elää sitä sen lähes puoli vuotta, minkä se kestää. Tämä 20 astetta auringossa -talvisää sopii minulle paremmin.

Postauksen kuvituksena on lähestyvän joulun kunniaksi kauneimpia talvisia kuvia Suomesta talvelta 2016-2017, joka oli tällä tietoa viimeinen Suomessa vakituisesti asuttu talvi. Tokihan siitä piti ottaa ilo irti kaikenlaisten talviharrastusten parissa! Erityisesti Jyväsjärven jäällä on kuvien perusteella viihdytty talvisäässä kuin säässä, milloin matkalla yliopistolle ja milloin luistellen tai hiihtäen.

Mitä sinä kaipaat Suomesta maailmalle tai vaihtoehtoisesti maailmalta Suomeen?

Lue myös, mitä asioita Suomesta Jenna H. on listannut kaipaavansa!

Kysymyksiä ja palautetta saa lähettää Facebookissa ja Instagramissa @muumaamandariini tai henkilökohtaiselle tililleni @johannahulda.