Suomi-Venäjä- seura kutsui minut puhumaan kolmelle paikkakunnalle elämästäni Venäjällä. Tästä inspiroituneena halusin jakaa teille matkaani Venäjällä. Miten päädyin Venäjälle ja miksi haluan asua siellä?
On yksi asia, jota en välillä vieläkään usko enkä uskonut ikinä käyvän. Jos mulle olisi 16 vuotiaana mainittu, että 10 vuoden päästä asut kuudetta vuotta Venäjällä, olisin pitänyt sitä erikoisena vitsinä.
Moni pitää Venäjää turvattomana maana. Se on maa, jota lännessä ei voida ymmärtää. Maa, jolla on pitkä historia ja rikas kulttuuriperimä. Se on myös vahva naapurimaamme, joka lännessä näyttää oikuttelevan. Voiko Venäjää oppia ymmärtämään? Tätä kysymystä olen kysynyt itseltäni usein. Minulle on sanottu, ettei Venäjää kuulu ymmärtää päällä, se kuuluu tuntea sydämellä.
En pitkään aikaan ymmärtänyt, miksi minun piti muuttaa Venäjälle.
Elämä kuin elokuvaa
En oikeastaan koskaan ymmärtänyt, miksi minun piti muuttaa Moskovaan. Tai oikeastaan luulin ymmärtäväni. Luulin, että muutin Moskovaan tullakseni psykologiksi ja valmistuvani yliopistosta Venäjältä. Kunnes yliopisto jäi mutta halu jäädä Venäjälle pysyi.
Anna- Lena Lauren kuvaili suhdettaan Moskovaan kirjassaan Sitten kun saavuin Moskovaan näin; En koskaan ajatellut, että Moskova antaisi minulle kaiken. Että se antaisi minulle kaiken ja veisi minulta kaiken, se sulkisi minut syliinsä ja heittäisi minut lokaan. Voin allekirjoittaa näistä sanoista jokaisen.
Mun matka Venäjällä on ollut vaihderikas, välillä voisin melkein puhua elokuvasta. Mulla ei ole minkäänlaisia juuria Venäjään. Ennen ensimmäistä matkaa mun suhtautuminen Venäjään oli neutraali, mutta erityistä halua matkustaa naapurimaahamme ei ollut. Äitini oli hyvin venäjävastainen, joka on tietysti ymmärrettävää, sillä hän oli kasvanut Kainuussa ja kuunnellut sotatarinoita lapsuutensa. Toisaalta ukkini on ollut Neuvostoliitossa töissä useamman vuoden ajan rakentamassa Kostamuksen kaupunkia ja isoisovanhempani matkailleet Venäjällä niin Krimillä kuin Sotsissa 70-luvulla.
Miten päädyin Venäjälle?
Tapasin puolisoni, joka on puoliksi venäläinen ja nopeasti löysin itseni Kouvolan juna-asemalta odottamassa Tolstoi-junaa.
Ensimmäisellä matkallani tutustuin puolisoni mummoon ja mielestäni tämä tapaaminen kuvaa hyvin ensimmäisiä vuosiani Venäjällä. Ensimmäisestä hetkestä asti hän otti minut vastaan lämmöllä, vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä. Hän yritti puhua kanssani, vaikken ymmärtänyt sanaakaan. Mummolle kyllä kerrotiin, etten minä ymmärrä sanaakaan. Tähän mummo tokaisi vain itsevarmana, että kyllä me toisiamme ymmärrämme. Tätä elämäni oli ensimmäiset vuodet. En ymmärtänyt kieltä, mutta tunsin olevani kotona Venäjällä.
Miksi valitsen asua Venäjällä?
Arki on arkea joka maassa, se vain näyttää hieman erilaiselta maasta riippuen. Mutta arki muodostuu joka paikkaan. Moskovassa arkeni on täynnä seikkailua. Rehellisesti sanottuna, vain muutama kuukausi sitten tuuletin tehdessäni itselleni kauppaan kanta-asiakaskortin, että osasin tehdä sen täysin itse. Välillä tuntuu, että mitä vain voi tapahtua, tämäkin niin hyvässä kuin pahassa. Ihan kuin olisin elokuvassa.
Sillä eihän kukaan nyt oikeasti asu alueella, jonka etupihalla on eläintarha. Minä olen asunut, keskellä Moskovan vilinää. Eläintarhassa asui kameli, laamoja, peuroja ja haisunäätä. Siinä söin ravintolan terassilla illallista ja kameli söi vieressä omaansa.
Viimeisen vuoden aikana elämäni on kääntynyt päälaelleen. Aloitin opiskelemaan sisällöntuotantoa ja sosiaalisen median markkinointia Venäjällä. Vaikka ulkomailla asuessa olet päivittäin epämukavuusalueella, on helpompi jumittua siihen mukavuusalueeseen, kun sellainen kehittyy. Olen alkanut laittaa itseäni systemaattisesti tilanteisiin, joissa olen päässyt kehittymään ja tätä kautta tutustumaan paikallisiin. Ja olen löytänytkin ympärilleni upeita naisia.
Elän toki Moskovassa, jossa mahdollisuuksia on lukemattomia. Päivittäin ihmisiä saapuu lukematon määrä kaupunkiin, joka toimii monille Los Angelesina, kaupunkina jossa unelmat käyvät toteen. Ja vaikka nautinkin elämästäni Moskovassa ja Venäjällä, on se silti ajoittain hyvin väsyttävää.
Moskovassa mun elämä on kuitenkin täynnä elämää. Voin päivittäin kokea uusia asioita, voin olla turistina omassa kotikaupungissani, nauttia kulttuurista. Venäjällä rakastetaan kulttuuria, he rakastavat viettää vapaa-aikaansa erilaisissa riennoissa. Myös tähän, olen oppinut. En ennen voinut ymmärtää, miksi kukaan lähtee guljailemaan. Tiedättekö kävelemään ympäri kaupunkia ilman päämäärää. Suomessa olessani mulle kävelylle lähtö tarkoitti lenkkivaatteita ja ennalta mietittyä lenkkiä metsässä. Venäjällä se tarkoittaa minulla ystäviä, kauniita vaatteita ja eksymistä kauniille kujille. Nykyään olenkin mestari tässä jalossa taidossa ja rakastan päiviä, kun voin lähteä kävelylle keskustaan ja löytää vahingossa uusia upeita paikkoja.
Mitä olen oppinut?
Ulkomailla asuessa uudesta kulttuurista löytyy paljon uutta ja ihmeellistä. Samoin kuin oman kotimaan saattaa oppia näkemään eri tavalla. Olen oppinut paljon uutta itsestäni ja löytänyt puolia, joita en tiennyt olevan olemassa. En koskaan ajatellut itseäni perinteiseksi ulkomaille lähtijäksi. En kuvailisi itseäni kovin rohkeaksikaan. Nämä ovat kuitenkin ominaisuuksia, joita olen saanut kehittää Venäjällä asuessani. Erityisesti rohkeutta, sinnikkyyttä sekä itsevarmuutta. Ja ehkä voisin sanoa, että Venäjä tahtomattasi kouluttaa sinusta näitä puolia esiin. Muuten jäät jalkoihin.
Tapasin ensimmäisenä vuonna kuntosalilla naisen, joka juteltuamme pitkään kysyi ihoni kunnosta. Minulla oli tähän aikaan todella paha akne. Nainen kertoi, että hänellä on hyvä ihotautilääkäri, joka varmasti voisi auttaa minua. Hän pyysi lähettämään kuvan kasvoistani. Ei mennyt kauaakaan, kun sain määräyksen alkaa syömään Roacuttan- kuuria. Kävin vielä ennen lääkkeen aloitusta verikokeissa ja laitettuani tulokset hänelle, sain ohjeet lääkkeen annostukseen. Tämä täysin tuntematon nainen sekä lääkäri, molemmat auttoivat minua parantamaan ihoni seuraavan puolen vuoden aikana. Kasvoni, joiden ihoa olin hävennyt useiden vuosien ajan. Tämän kaiken he tekivät ilman maksua.
Ihmiset – se on ehdottomasti parasta Venäjällä. Kuinka moni ihminen vuosien aikana minua on auttanut pyyteettömästi, kuinka avoimia he ovat ja kannustavia. Etenkin venäläiset naiset ovat syy siihen, miksi elämäni on viimeisen vuoden aikana kääntynyt päälaelleen. He ovat näyttäneet minulle sen, kuinka elämässä kaikki on mahdollista.
Vuosien aikana itsevarmuuteni on lisääntynyt elämän haastaessa hyvin eri tavalla kuin Suomessa. Olisinko kasvanut missään muualla näin kuin Venäjällä? Olisinko päätynyt tekemään asioita, joita teen nykypäivänä, ilman Venäjällä vietettyjä vuosia? En usko. Kuten sanoin, Venäjällä asuminen on antanut minulle kaiken, mutta myös ottanut ellei kaikkea, niin hyvin paljon.
Alussa kerroin, etten pitkään aikaan tiennyt miksi olen Venäjällä, miksi muutin sinne. Nyt tiedän. Muutin Venäjälle, jotta voin kertoa siitä teille, jotta voin rohkaista työni kautta ihmisiä matkustamaan itäiseen naapuriimme ja jotta voin valaa ihmisiin motivaatiota tavoitella unelmiaan.
Tuu juttelemaan mun kanssa meidän instagramissa @muumaamandariini tai seuraamaan arkeani omalla tililläni @minttumari. Uusi YouTube- video on myös nyt ulkona! Sen löydät täältä sekä matkavinkkejä Sochiin löydät tästä postauksesta.
Ihastuttava kirjoitus Minttu-Mari!
Oli mielenkiintoista lukea sinun tarinasi, miten päädyit Venäjälle. Ulkomailla asuminen varmasti kasvattaa aivan eri tavalla, saa vahvempaa luottamusta itseensä. Kuulostaa siltä, että olet saanut upeita ihmisiä ympärillesi uudessa kotimaassasi.