Sain viime postaukseni myötä kysymyksiä liittyen Thaimaassa työskentelyyn, kulttuurieroihin työpaikoilla ja tapoihin. Pyrin nyt hieman avaamaan aihetta;
Työskentelen siis itse yrityksessä, jossa minun lisäkseni työskentelee noin parisenkymmentä suomalaista ja muutama ruotsalainen. Yritys on thaimaalaisten omistuksessa ja heilläkin on pitkä historia Suomesta. Työ on myyntityötä suomalaisille asiakkaille ja työajat meillä menee Suomen kellon mukaan. Työt alkavat Suomen ajassa aamulla kello yhdeksän ja työaika on kuusi tuntia. Kulttuurieroihin on mielestäni melko vaikea törmätä tässä yhteisössä, koska yhteisenä kielenä käytämme suomea ja esimiehenä toimii suomalainen, sekä johdon kanssa harvemmin ollaan tekemisissä.Tähän postaukseen halusin kuitenkin haastatella kahta työkaveriani, jotka kummatkin ovat aikaisemmin työskennelleet paikallisten kanssa ja ovat huomanneet selkeitä eroja työkulttuurissa;
Työkaverini Jenna työskenteli reilun puolentoista vuoden ajan myyntivastaavana yrityksessä, joka toimittaa ruokatarvikkeita Bangkokin hotelleihin, sekä ravintoloihin. Yritys on yksi suurimpia ruokatoimittajia täällä ja toiminta on kansaivälisellä tasolla, koska elintarvikkeita tulee niin Australiasta kuin Euroopastakin yritykselle, joka sitten taas myy ne eteenpäin. Thaimaan kävijöille ehkä Evian vesi on tuttu, eli ko. vesi tulee myös tämän firman kautta. Tässä yrityksessä työskenteli ennen koronaa noin neljäsataa henkilöä, mutta koronan jälkeen vain noin kaksisataa, jos sitäkään. Jenna sekä muut ei paikalliset työntekijät irtisanottiin firmasta koronan takia. Yritys on yksityisen sektorin omistama ja perustajina ovat olleet intialaiset veljekset.
Työkulttuuri?
Jenna kuvailee työkulttuuria hyvin vanhanaikaiseksi ja selkeästi enemmän miesjohtoisemmaksi. Naisia käytetään ulkonäön puolesta enemmän myyntitehtävissä ja jos omaa hyvän ulkonäön, niin saa helpommin töitä. Nuoria ja kokeneita arvostetaan, ylennykset työpaikalla annetaan mielummin miehelle kuin naiselle.
Työtahdin vaaditaan olevan kova, vaikka thaimaalainen tapa tuppaa kuitenkin olemaan ”joo mä tarkistan” ja asia oikeasti tarkistetaan vasta huomenna, jos muistetaan. Työpäivien pituus oli Jennalla maanantaista perjantaihin aamu puoli yhdeksästä ilta puoli kuuteen, johon kuului tunnin lounastauko. Käytännössä työ kulki silti koko ajan mukana, koska asiakkaat saattoivat soitella viikonloppuisin ja puhelimeen oli vastattava. Lomia kertyi vuodessa kymmenen päivää, sekä Thaimaan kansalliset vapaapäivät.
Kasvojen menettäminen?
Aasialaisessa ja Thaimaalaisessa työkulttuurissa on iso asia kasvojen menettäminen, joka voi olla seurausta mm. maltin menettämisestä. Kukaan ei halua, että tätä tapahtuu. Virheitä pelätään paljon ja noloja tilanteita. Pelolla hallitseminen toimii paremmin kuin tsemppaaminen. Jos virheitä tapahtuu, ne yritetään peitellä, niistä ei puhuta tai pahimmassa tapauksessa ne vieritetään jonkun toisen syyksi. Omaa sooloilua, eikä omien ideoiden esittämistä, sekä kritisointia työpaikalla katsota hyvällä.
Mitä työ opetti?
Jenna kertoo työn olleen kuitenkin hyvin opettavaista ja kasvattaneen paljon stressinsietokykyä. Auktoriteettiä tuli arvostaa ja nöyryys muistaa. Jenna on ennen Thaimaata työskennellyt mm. Ranskassa, eikä kokenut siellä lainkaan pelkoa työpaikkansa menettämisestä ja täällä se oli lähes koko ajan läsnä.
Jennan lisäksi halusin kuulla ajatuksia myös Terolta, joka oli aikaisemmin työskennellyt englanninkielen opettajana Isanissa, koillis Thaimaassa muutamia vuosia sitten. Tero kertoo työn olleen haastavaa siinä mielessä, koska työtä oli paljon ja luokkakoot saattoivat olla liki neljäkymmentä oppilasta yhtä opettajaa kohden. Taitotasoerot olivat myös hyvin valtavat ja oppilaita jaettiin pienempiin ryhmiin taitojensa mukaan. Kouluissa oppilailla on koulupuvut ja opettajilla siistit vaatteet ( miehillä puvun housut ja kauluspaita ) päällä.
Tero kertoo maan kulttuurin, sekä buddhalaisuuden olleen vahvasti läsnä koulun arjessa ja toisinaan oli tuntunut siltä, että koululla ei ollut ainuttakaan viikkoa, jolloin koululla ei olisi ollut jotakin kulttuurisidonnaista tapahtumaa järjestettynä. Yhteisöllisyys on hyvin merkitsevä ja suuri osa maan kulttuuria. Työpäivät olivat maanantaista perjantaihin kahdeksan tuntia päivässä. Tero työskenteli julkisella sektorilla valtion koululle.
Mitä työ opetti?
Teron mukaan työ opetti epävarmuuden sietokykyä, koska suunnitelmat muuttuivat yllättävän nopeaan ja tieto toisinaan kulki hyvin hitaasti. Tunteja saatettiin perua, jos vaikka munkki tuli vierailulle kouluun tai oli muuten jotain kulttuuriohjelmaa. Tero piti työstään ja kertoi, että paikalliset aidosti pitävät ulkomaalaisista.
Thaimaassa työskentelee paljon ulkomaalaisia englanninkielen opettajina, koska ulkomaalaisilla aksentti on yleensä parempi. Suosituimpia maita, joista opettajia tulee, ovat yleensä maat, joissa omana äidinkielenä puhutaan englantia.
Haluasitko sinä työskennellä täällä erilaisissa työtehtävissä? Mitä ajatuksia postaus sinulle herätti? Jätä kommentti alle 🙂 Kysymyksiä Thaimaan työkulttuuriin liittyen saa esittää myös @muumandariini tai mun henkilökohtaiselle tilille @jennsuzanne 🙂
-Jenna H.
Tämä olikin kiinnostava. Hauska lisä olisi ollut, jos olisi ollut miespuolisen henkilön näkemys yksityiseltä sektorilta. Miten muuten paikalliset naiset suhtautuvat työhön? Tai oikeammin työuraan? Japanissa ainakin kulttuuriin kuuluu käsittääkseni se, että naisen työssäkäynti ja perhe ei oikein ole yhteensovitettavia asioita. Onko se Thaimaassa mahdollista ja toisaalta, onko se sellainen asia, jota paikalliset naiset myös tavoittelevat?
Paljonko niitä kansallisia vapaapäiviä on? Lomat on kyllä yksi asia, jonka vuoksi Suomessa työskentely on ihan mahtavaa. Tuo 10 päivää on kyllä ihan äärettömän vähän ja se taitaa maailmalla olla paljon tavanomaisempi määrä kuin meidän jättilomat Suomessa.
Hei Mikko! Kiitos kommentista ja mielenkiinnosta :)En valitettavasti tunne ketään, joka olisi ulkomaalaisena miehenä työskennellyt yksityisellä sektorilla. Paikallisia naisia on moneen lähtöön, toiset voivat olla hyvin korkeassakin asemassa Thaimaassa ja työmoraali on korkealla ja tavoitellaan työuraa, mutta paljon on ns.kotäitejä, eli mies tuo rahat kotiin.
Täällä on noin 25 kansallista vapaapäivää,en osaa sanoa, miksi lomapäiviä on niin vähän verrattuna Suomeen, mutta Thaimaan pyhiä melko paljon kyllä.
Oon tutustunut yhteen Thaimaasta kotoisin olevaan naiseen, joka asuu nykyään Suomessa. Ollaan puhuttu jonkin verran naisten työurasta yms. ja tämä mun tuttava ainakin koki haastavana sen, että olis perustanut perhettä kotimaassaan ja pystyny luomaan samalla uraa. Hän kertoi myös, että monet paikalliset miehet koetti polkea naista alemmas eikä kattonut hyvällä korkeaa koulutusta ja töissä menestymistä/omaa yritystä. Tämä mun tuttava jättikin lapset tekemättä ja muutti lopulta Suomeen suomalaisen miehen kanssa, eikä heillä täälläkään ole lapsia, ja nainen jatkaa uran luomista.
Okei, mielenkiintoista kuulla. Jännä, että mies voi siinäkin olla jonkinlaisena esteenä, jos nainen haluaa edetä urallaan. Ihana kuulla, että jälkeenpäin muutti Suomeen ja kaikki on hyvin. 🙂
En kyllä haluaisi työskennellä Thaimaassa, koska minulle jo tuo auktoriteettien kunnioittaminen tuottaa ankkaluuksia. Hienoa kuitenkin on se, että aidosti pidetään ulkomaalaisista. Näinhän ei ole suurassa osassa Eurooppaa.
maassa maan tavalla 🙂
Kiva Johanna, kun teit tämän postauksen. Minä ainakin kyselin sinulta tätä aikaisemman postauksesi kommenteissa. Jennan kokemukset ovat juuri sitä mitä olen käsittänyt sivusta seuraajana thaimaalaisen ystäväni tilanteesta. Hän on ekonomi ja ylemmän johdon sihteeri. Täysin naimisissa työnsä kanssa. Hänen esimies ilmoittaa lomistaan päivää ennen tai päivän myöhässä ja hän saa pitää lomiaan vain kun esimies lomalla. Eli käytännössä voi suunnitella reissut vain uskonnollisten vapaapäivien yhteyteen. Hänellä on viisi palkallista lomapäivää vuodessa (puolet vähemmän kuin Jennalla näköjään). Toisaalta hän on organisaatiossa, josta pääsee eläkkeelle vähän yli 50-vuotiaana (kuulemma alhaisempi kuin yleensä).
Hän on perheetön nainen, joten en osaa sanoa perheellisten naisten tilanteesta. Hänen siskonsa ovat kyllä perheellisiä ja käyvät töissä (lääkärinä ja yrittäjänä (vaatekauppa, joka tuo luxustuotteita). Yleisesti mielestäni naisten työssäkäynti hyväksytään ja sitä pidetään hyvänä, mutta kodeissa on sekä kokit että lastenhoitajat. Tietenkin saattaa olla, että käsitykseni on vääristynyt, sillä ystäväni isä kuoli hänen ollessaan pieni ja hänen äitinsä kasvatti neljä tytärtään yksin. Siten perhe on varmasti modernimpi kuin moni muu. Ja varmasti arvaatte, että hän kuuluu ylempään keskiluokkaan, joten eihän kaikilla ole tuon kaltaiseen tilanteeseen mahdollisuutta. Mm. kaikki heidän perheen lapset ovat suorittaneet yliopistotutkinnosta osan ulkomailla (paitsi ystäväni, en itse asiassa tiedä miksi hän ei ollut).
Hei Mari.
Kiitos kommentistasi, työskenteleeköhän thaimaalainen ystäväsi julkisella vai yksityisellä sektorilla?
Voihan noissa ollakin paljon eroja niin lomapäivissä kuin muissakin.
Mielenkiintoinen postaus!
Suomalainen (ja eurooppalainenkin) työkulttuuri tuntuu aika armolliselta, varsinkin loma-aikoja tuntuu olevan enemmän (omat kokemukset Espanjasta & Suomesta, sen lisäksi olen työskennellyt ruotsalaiselle ja hollantilaiselle yritykselle suoraan). Työelämä ei ihan hirveästi tuolla päin houkuttele, mutta se ei taidakaan olla se Thaimaan vetonaula 🙂
Joo ymmärrän, ei ainakaan omalla kohdalla työpaikka koskaan ole ollut mikään vetonaula. Lähinnä täällä töitä teen, jotta voin elää tätä elämää, jota täällä elän. Lämmön ja edullisen elintason takia itse tänne muutin, en niinkään töiden perässä. 🙂