KESÄKUULUMISIA AZOREILTA

Minun oli tarkoitus kirjoittaa tänään kaikesta siitä, mitä kaipaan Suomesta, sillä olin lähdössä sinne huomenna ja halusin fiilistellä kaikkea kotoista ja tuttua, mikä siellä odottaisi. Lentoni kuitenkin peruttiin jo toistamiseen, alunperinhän minun oli tarkoitus matkustaa Suomeen jo toukokuussa, ja olin siirtänyt lentoni nyt elokuulle. Uusien, usealla välilaskulla olevien lentojen ostaminen ei tuntunut tässä kohden enää järkevältä ratkaisulta, vaan jouduin tekemään päätöksen reissun perumisesta kokonaan.

Suomessakin ovat koronaluvut nousseet ja viime päivinä siellä on otettu käyttöön pakkokaranteeni. Se oli viimeinen niitti matkahaaveiden hautaamiselle, koska yli puolet matkasta olisi mennyt karanteenissa kököttäessä. En edes tiedä missä olisin sen voinut viettää. Muutenkaan usean vaihdon lennot ja pyöriminen ties missä lentokenttien viruslingoissa ei olisi houkuttanut ollenkaan. Takaisin tullessa olisi ollut myös karanteeni ja koronatesti edessä. Melkein neljän viikon mittaisen kotimaassa oleskelun, ystäväni häissä kaasona toimimisen ja Natural High Healing -festareiden missaaminen tietysti harmittaa ja paljon, mutta muuttujia on tällä hetkellä vain ihan liikaa että matkustaminen Suomeen olisi ollut fiksua. Ratkaisu tuntuu juuri nyt kaikesta huolimatta oikealta. (Natu-lippu on muuten myynnissä, jos kiinnostaa!)

Säästetään siis puukon kääntäminen haavassa ja jätetään Suomi-mehustelut johonkin toiseen kertaan. Niiden sijaan ajattelin kertoa ihan vaan kuulumisia täältä Azoreilta.

Kesä on kulunut hurjaa vauhtia, kuten yleensä. Juurihan se alkoi, ja yhtäkkiä on jo elokuun puoliväli. Täällä saarella on niin rauhallista, että päivät tuntuvat toistavan itseään ja kuluvan siksi nopeammin. Elämä kuitenkin soljuu verkkaisena eteenpäin ja juuri niin on hyvä. Välillä tekisi silti mieli ”ihmisten ilmoille”, kuten käymään Lissabonissa. Mutta ei sinnekään viitsi vielä turhaan matkustaa.

Oikein mitään ihmeellistä ei tapahdu, sillä yleensä niin tärkeät kesäjuhlatkin peruttiin kaikki koronan takia. Vain joitain härkätaisteluita järjestetään, sillä ne kuuluvat tiiviisti azorilaiseen kulttuuriin, tosin pelkästään areenalla ja turvavälien kera. Normaalina kesänä härät juoksisivat pitkin katuja köyden päässä, ja ihmiset yrittäisivät pysyä poissa kiusatun eläimen tieltä. En ole kyseistä aktiviteettia vielä livenä nähnyt enkä kyllä haluaisi sitä myöskään tukea.

Viikonloppuisin olemme käyneet ulkoilemassa koiran kanssa ja rannalla tai saaren uimapaikoilla rentoutumassa ja snorklaamassa. Välillä on myös sosialisoitu kavereiden kanssa tai käyty ulkona syömässä.

Kesälomien vietto on kuitenkin aloitettu vasta nyt. Zéllä on tällä viikolla lomaa, joten ehditään tekemään kaikkea kivaa yhdessä. Eilen vietettiin melkein koko päivä vain kävellen ympäri Angra do Heroísmon kaupunkia, mikä oli ihanan virkistävää! Yllätyin siitä, kuinka hyvä ja moderni kirjasto siellä onkaan – ihan kuin suomalaiset kirjastot. Parasta oli kuitenkin vehreässä Jardim Duque da Terceira –puutarhassa oleilu ja puiston keskellä sijaitsevassa luomukasvisravintolassa lounastaminen. Loppuviikosta olisi tarkoitus harrastaa vähän patikointia ja kenties rantahommiakin.

Arkisin olen paiskinut töitä makrameeyritykseni parissa ja saanut uusia ideoitakin siihen liittyen. Muutama viikko sitten Zé siirtyi etätöistä kotoa takaisin toimistolle, joten arkinen työrutiini on parantunut saadessani oman työrauhani takaisin.

Välillä olen puuhastellut kasvimaalla, ja on ollut ihanaa kerätä sieltä aineksia, kuten salaattia, mangoldia, basilikaa ja minttua ruokapöytään. Tomaatit, paprikat, sipulit ja kesäkurpitsat kasvavat parhaillaan korjuukuntoon! Tosin rikkaruohotkin kyllä kukoistavat tällä hetkellä. Yritin kylvää kaikenlaista muutakin, mutta meillä on valkokärpäsongelma jota en ole onnistunut saamaan kuriin, ja kärpäset imivät mm. rukolat ja auringonkukat sekä käytännössä kaikki ystäviltämme saadut lukuisat tomaatintaimet elottomiksi.

Tulevan ekotalomme piirrustuksille näytettiin vihreää valoa kunnanvirastossa. Enää tarvitsee toimittaa vain joitain teknisiä papereita, niin lopullinen rakennuslupa saattaa olla kohta takataskussa! Suunnitelmat alkavat konkretisoitua, sillä nyt ollaan päästy jo mm. päättämään teleyhteyspistokkeiden paikkoja talossa. Onneksi pistorasiat ja valokatkaisijat saa päättää vasta myöhemmin.

Olisin niin onnellinen, jos talo valmistuisi vielä syksyn aikana ennen talven sateita, mutta paperinpyöritys on tunnetusti hidasta täällä. Rakennuttaja lupasi, että rakennusluvan saamisen jälkeen talon kokoamiseen menisi vain kolme viikkoa. Saapa nähdä. Joka tapauksessa tontti on edelleen alkuperäisessä kunnossaan, ja sieltä pitää mm. kaataa pari mäntyä ja siivota vanhoja roskaisia maa-aineksia pois ennen kuin itse hommat voidaan aloittaa. Tavallaan olen ihan fiiliksissä, mutta toisaalta en haluaisi liikaa innostua jos joku meneekin vielä pieleen tai pitkittyy!

Kyseessä on siis puurunkoinen olkipaalitalo, josta tulee vuokra-asunto noin 30 km Lissabonin eteläpuolelle, upeiden rantojen tuntumaan. Olen katsonut innoissani kaikki rakentamista, sisustamista ja puutarhoja käsittelevät sarjat Netflixistä jo ajat sitten, ja olenkin siirtynyt YouTuben tuotantoon, missä tällä hetkellä pyörii Living Big in a Tiny House (sarjavinkkejä otetaan vastaan!). Vaikka tuleva talo ei 86 neliöllään ole millään muotoa ”tiny”, niin kompakti ja hukkaneliötön se on, ja fiksut sisustusratkaisut kiinnostavat kovasti. Kaksikerroksiseen taloon tulee 4 makuuhuonetta, 2 kylpyhuonetta ja avoin olohuone-keittiö, alakerran ollessa esteetön. Joten jos lyhempi- tai pidempiaikainen lomailu Portugalissa houkuttelee vaikkapa ensi vuonna kun koronasta ollaan päösty eroon, niin kannattaa pitää mielessä! Kerron kyllä, kun alkaa olla valmista.

Syyskuulle on suunnitelmissa pari viikkoa lisää lomailua, vieraita mantereelta ja reissu Picon saarelle. Ihanaa päästä vähän reissuun ja vihdoin tutkimaan muitakin Azorien saaria! Tähän mennessä olen käynyt saariryhmän yhdeksästä saaresta Terceiran lisäksi vain São Miguelilla. Voisi ottaa tavoitteeksi käydä yhden saaren vuodessa, niin riittäisi vielä hetkeksi koluttavaa. Picolla luvassa on ainakin upeita maisemia ja paikallisen laavakivikoissa kasvatetun viinin maistelua. Toivottavasti päästään myös yrittämään Pico-tulivuoren huiputusta!

Täällä muuten Azorien hallitus tukee koronan takia kärsinyttä matkailualaa jakamalla vouchereita saariston asukkaille, jos nämä viettävät lomansa täällä ja kuluttavat tietyn summan rahaa majoitukseen, ravintoloihin ja aktiviteetteihin. Ihan hyvä idea!

Tällaisia kuulumisia mun kesään. Postauksen kuvituksena toimivat muuten puhelinkuvat viime viikkojen varrelta.

Miten sulla on kesä sujunut? Onko lomat jo ohi vai vasta edessä? Kerro fiiliksiä kommenttina alle! Ja kuten aina, kysymyksiä ja palautetta saa lähettää myös Facebookissa ja Instagramissa @muumaamandariini tai henkilökohtaiselle tililleni @johannahulda.