Samuli Edelmanin laulun sanoin, olemme olleet puolisoni kanssa kaksi kuukautta tien päällä -niin tuttujen nurkissa kuin välillä ihan karavaararinakin..
Terveiset tien päältä. Omaisuutemme on pakattu vuokra-autoon, joka on niin täynnä, että jos takapenkin oven avaa, tulee tavarat päälle. Auto on parkkeerattu hotellin pihaan, joka on tämän hetkinen asuinpaikamme. Tarkkailen välillä huoneemme ikkunasta parkkipaikalle, ettei autoomme ole murtauduttu ja tavaroitamme varastettu. Alueella liikkuu nimittäin vähän epämääräistä porukkaa.
Elämä ei mene aina niin kuin on suunniteltu. Meistä riippumattomista syistä Afrikan työmatka meni jäihin, jonka takia palasimme Vancouverista maitojunalla takaisin Calgaryyn. Täällä olemme asuneet nyt viikkoja kavereiden nurkissa, asuntovaunussa ja hotelleissa. Yksi yö nukuttiin myös autossa. Hotellielämä tulee kalliiksi, joten olemme kiireellä etsineet kalustettua vuokra-asuntoa ympäri kaupunkia. Neljäs katsomamme asunto täytti lopulta kriteerit; ok hinta ja sijainti, kalustettu, lyhytaikainen sopimus, ei haise, ei homeessa, uudehkot huonekalut ja viihtyisä. Kahden kuukauden matkalaukku elämä tulee kohta päätökseen, sillä muutamme heinäkuun alussa.
On yllättävän raskasta matkata sekaisen matkalaukun kanssa ja miettiä missä vietetään seuraavaa yö. Epätietoisuus tulevaisuudesta lisää stressiä.
Kolmen tähden hotellihuoneissa on huomattavia eroja. Ensimmäisen kuvan hotelli on n. 20 min päästä Calgaryn keskustasta, toinen taas ihan keskustassa. Molempien huoneiden hinta oli noin 80 cad (52 e) yö.
Matkalla olen oppinut paljon itsestäni. Introverttipiirteeni tulivat esiin niin kimppakämppä asumisessa Vancouverissa, kuin myös Calgaryssa puolituttujen nurkissa asustaessa. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että en jaksa enää sosialisoitua yhtään enempää. En ollut päässyt missään vaiheessa lataamaan ns. akkuja. Tämä teki minusta ärtyneen ja väsyneen. Tyypillisenä suomalaisena en myöskään kehtaa olla koko ajan kyselemässä ja pyytelemässä asioita. En halua olla tiellä tai vaivaksi. Välillä jätin syömättä tai suihkuun menemisen välistä, ettei tarvitsisi kohdata ketään. Loppumatkan hotelliyöt ovatkin tuntuneet ihanilta, kun saa olla vaan ihan kaksistaan.
Olen kuitenkin kiitollinen ihanista ihmisistä ympärillä. Ystävät ovat tarjonneet niin yösijaa kotoaan, asuntovaunuaan ja autoa lainaan.
Karavaanielämää kun pyykit valtaavat koko asuntovaunun. Asuttiin muutama viikko tutun pihalla asuntovaunussa. Kehtasin myös kysyä, voinko lainata pyykinpesukonetta.
Onneksemme on kesä. Kylmällä talvella tilanne olisi voinut ollut astetta hankalampi.
Luotan myös siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Vaikka Afrikan matka ei toteutuisikaan, keksimme kyllä jotain muuta. Koska koko omaisuutemme mahtuu autoon, olemme vapaita lähtemään mihin vaan. Tämä vapauden tunne on toisaalta aika ihanaa.
”Seiniin ja ihmisiin ei kannata jäädä kiinni, vaan aina pitäisi olla valmis lähtemään.”
Kiitos Auta Antti! -podcast, tästä lausahduksesta! Se on käynyt lähiaikoina monesti mielessäni. Vähälläkin pärjää! Tavaroistani olen ikävöinyt vain ihan kummallisia asioita, kuten untuvapeittoa ja varsi-imuriani.
Tien päällä on pohdittu myös elämää. Olen salaa onnellinen, että koronan takia työpaikkani sulki ovensa lopullisesti. Olin jo pitkään halunnut lähteä, mutta en uskaltanut jäädä tyhjän päälle. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Sillä aikaa kun etsin sitä mikä oikeasti kiinnostaa, yritän olla miettimättä ympäristön painetta työpaikan ja tietynlaisen statuksen suhteen. Olen onnellisempi vähemmällä, kuin käyttäisin kaiken aikani siihen mistä en pidä.
Miten sitten elää hyvä elämä? Filosofi Frank Martelan sanoin;
”Tunne itsesi. Uskalla toteuttaa itseäsi. Vahvista yhteyttäsi toisiin ihmisiin. Tee merkityksellisiä asioita. Avaa silmäsi kauneudelle. Joku päivä kuolet. Tanssi nyt kun musiikki vielä soi.”
Oona Toivola
Kävin viikonloppuna Kalajärven matkailukeskuksessa ja kyllähän oli porykkaa liikkeellä. Mukava ja kaunis paikka tuo Peräseinäjoen SFC caravan leirintäalue.
Kiitos kommentista Raimo! Kiva kuulla Suomen karavaanarielämästä! Täällä kanssa on ollut paljon porukkaa liikkeellä, kun leirintäalueet avattiin taas. Suomessa taas en olekkaan käynyt missään vastaavissa. Piti ihan googlettaa tuo Peräseinäjoen alue. Kauniilta paikalta näyttää! 🇫🇮👍
Ihanan rehellistä tekstiä! 😊 Olen kanssasi niin samaa mieltä tuosta, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avautuu. Löysin postauksen tuolta Reissupostauksia-ryhmästä ja mielelläni olisin lukenut lisää juttujasi, mutta kaikki mistä sivuiltanne painan, niin tulee vain ilmoitus, ettei sivua löydy tai Proxy Error 😩
Voi kiitos Annuliina, tosi kiva kuulla! ☺️
Voi eii, ollaan huomattu kyseinen vika ja yritetty korjata sitä monta kertaa. Sama vika kuitenkin aina vain toistuu. 😬 Yleensä kun jaksaa vaan painaa uudelleen, tulee sivu näkyviin. On kyllä ärsyttävää ja toivottavasti saataisiin sivut nopeasti taas toimimaan kunnolla.
Kiitos vielä ihanasta kommentista ja mukavaa kesää sinne! ☺️