Tiesitkö, että Itävallassa on vain kuusi kansallispuistoa? Tutustutaan niihin kaikkiin!
Itävalta on kuuluisa luonnostaan, joten voisi kuvitella, että kansallispuistojakin alppimaassa riittää. Väärin! Suojelualueita on toki useita, mutta kansallispuistoja vain kuusi. (Suomessa niitä on puolestaan 41, ja uusia on jatkuvasti suunnitteilla). Paljon täällä ja Suomessa näissä puistoissa liikkuneena arvioisin , että Itävallan kansallispuistoissa on Suomea tiukemmat säännöt. Leiriytyminen on täällä kiellettyä mojovien sakkojen uhalla, eikä poluilta saa kansallispuistojen ydinalueilla (Kernzone) useinkaan poistua. Suomessa vastaavat säännöt löytyisivät todennäköisesti tiukemmin suojelluista luonnonpuistoista.
Itävallan kansallispuistoista kolme sijaitsee vuoristossa ja kolme joen tai järven äärellä. Voisi siis sanoa, että jakauma on puolet vuoria ja puolet villinä virtaavaa vettä. Neusiedler-järven vesi ei tosin paljon huilaa, paitsi tuulessa aaltoina.
Esittelen tässä postauksessa kaikki Itävallan kuusi kansallispuistoa: osan lyhyemmin, osan pidemmin. Näistä kaksi viimeistä on vielä minulla käymättä. Tämän kesän tavoitteeksi voisikin ottaa bingorivin täyttämisen.
Hohe Tauern
Itävallan ensimmäinen, suurin ja todennäköisesti kuuluisin kansallispuisto on Hohe Tauern. Ikää sillä ei kuitenkaan ole kuin reilut 40 vuotta; Hohe Tauern perustettiin vuonna 1981. Aluetta on yritetty suojella jo yli vuosisadan ajan (jopa natsien toimesta), mutta erimielisyydet maankäytöstä ja maailmansotien jälkeinen sekaannus hidastivat hanketta. 70-luvun alussa Salzburgin, Tirolin ja Kärntenin osavaltiot pääsivät lopulta yksimielisyyteen siitä, että kansallispuisto tulisi perustaa. Luonnonsuojelusta kiinnostuneet yhdistykset, kuten Itävallan alppikerho ÖAV, olivat suojelleet kansalaisrahoituksella suuria alueita jo vuosikymmeniä sitten. Puisto koostuu kahdesta sirpaleisesta osasta, sillä esimerkiksi hiihtokeskusten ja maatalouden käytössä olevat alueet eivät kuulu siihen.
Hohe Tauernin luonto on todella monipuolista, vaikka alue lieneekin kuuluisa lähinnä maan korkeimman vuoren, Grossglocknerin, vuoksi. Myös Itävallan tunnetuin vesiputous, Krimmler Wasserfälle, sijaitsee kansallispuiston alueella.
Hohe Tauern on vuorikiipeilijän paratiisi: siellä sijaitsee satoja yli 3000-metrisiä huippuja sekä jäätiköitä. Järviäkin sinne mahtuu yli 500. Luonnonystävät voivat bongata ikonisia Alppien eläimiä, kuten vuorikauriita, gemssejä, partakorppikotkia ja murmeleita. Vuorikauriit ovat täällä, kuten muuallakin Itävallassa, kuolleet jo kerran sukupuuttoon, mutta Italian kantaa on istutettu puistoon viime vuosikymmeninä.
Olen toistaiseksi käynyt Hohe Tauernissa vain päiväpatikoimassa, mutta haluaisin ehdottomasti kokea myös pitemmän vaelluksen näissä maisemissa. Erityisesti houkuttaisi puiston halki kulkeva, viikon mittainen Tauernhöhenweg. Tälle kierrokselle tarvitaan suht rautainen pohjakunto ja varmat jalat, sillä luvassa on korkeita paikkoja ja teknisiä polkuja. Henkeäsalpaavan upeaa päiväpatikkaa kaipailevalla suosittelisin esimerkiksi tätä Bad Gasteinista lähtevää kierrosta, joka vie monen kauniin vuoristojärven ja korkean solan läpi. Huom! Vain kovakuntoisille, reissuun menee koko päivä ja nousua riittää.
Donau-Auen
Wienissäkin on kansallispuisto – tai ainakin pieni murunen siitä! Donau-Auenin kansallispuisto alkaa Wienin lounaisnurkasta ja seuraa Tonavan rantaa lähes Slovakiaan asti. Myös Donau-Auen on saanut alkunsa ympäristöaktivistien vastarinnasta. Tonavaan oli suunnitteilla 80-luvun alussa suuri pato Hainburgiin (Itävallan ja Slovakian rajalla), mutta valtavien protestien takia hankkeesta luovuttiin. Kansanliike herätti ajatuksen kansallispuistosta, joka perustettiin vuonna 1996. Onneksi alue suojeltiin, sillä se on Wachaun laakson ohella ainoita luonnontilaisia pätkiä koko Itävallan Tonavassa!
Donau-Auenissa pääsee tutustumaan meille suomalaisille todennäköisesti tuntemattomaan ekosysteemiin eli tulvametsään. Euroopan suurien jokien rannat näyttäisivät luonnontilaisina useinkin siltä, miltä Donau-Auenissa nyt: hiekkasaaria, poppelipuiden peittämiä tulvatasankoja ja alati kurssiaan muuttava joki. Puistossa voi törmätä moniin uhanalaisiin eläimiin, kuten majaviin, kuningaskalastajiin ja jopa Euroopan ainoaan luonnonvaraiseen kilpikonnalajiin!
Suojelun taso vaihtelee kansallispuiston eri alueilla: osassa Donau-Auenia saa uida, patikoida tai liikkua vesillä, mutta osa on ihmisvierailijoiden saavuttamattomissa. Helpoiten puistoon pääsee Wienistä käsin metron ja bussin yhdistelmällä. Wienin läheiset alueet eivät tosin ole luonnon puolesta puiston komeinta antia, kuten arvata saattaa massiivisten kävijämäärien vuoksi. Puistossa järjestetään paljon opastettuja retkiä, niin jalan kuin vesillä, ja saksantaitoisten luonnonystävien kannattaa harkita niihin osallistumista.
Gesäuse
Gesäuse, tai Xeis, kuten paikalliset sanoisivat, on vuoristoinen kansallispuisto Steiermarkin osavaltiossa. Pienestä koostaan huolimatta Gesäusessa on luonnetta melkein liiaksi asti: lähes saavuttamattomia huippuja ja hurjia koskia. Puiston iskulause onkin ”wildes Wasser” eli villiä vettä. Alue tunnetaan myös vuorikiipeilijöiden korkeakouluna, sillä vaikka huiput ulottuvat vain reiluun 2000 metriin, teknisempiä ja vaikeampia paikkoja saa hakea tässä maassa!
Myös Gesäusea on yritetty suojella jo vuosikymmenien ajan ennen kuin puisto lopulta perustettiin 2002. Asiasta järjestettiin myös kansanäänestys, joka ei saanut vakuutettua itävaltalaisten enemmistöä.
Myös minä olen saanut Gesäusen vuorilta turpaani – paikka on maineensa veroinen. Olimme viime vuonna alueella liikkeellä tarkoituksena käydä ainakin yhdellä, ellei jopa kahdella huipulla majan lähettyvillä. Haaveeksi jäi! Saimme kumpikin jonkun pöpön keskellä yötä, ja kehnosti levätyn yön jälkeen lähdimme Kalbling-nimisen vuoren huippua kohti. Muutamaa sataa metriä ennen huippua minua alkoi pelottaa vaativa reitti, joten päätin lähteä takaisin. Kumppani kyräili hetken, mutta seurasi perässä. Onneksi löysimme kauniin kukkakedon, jossa syödä eväitä ja seurailla kellosammakoiden elämää pikku lampareessa. Tämä oli muuten ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta, kun olen kääntynyt takaisin vaelluksella ilman, että syynä on huono sää, loukkaantuminen tai jokin muu este. Ei vain uskallus riittänyt!
Mikäli haluaa kunnon haastetta, vähän kansoitettuja polkuja ja ihailla Keski-Euroopan kirkkaimpia tähtitaivaita, Gesäuseen mars.
Thayatal
Itävallan pienin, mutta ei ollenkaan vähäisin kansallispuisto on Thayatal Tšekin rajalla, Wienistä itään. Se sijaitsee Thaya-joen upeassa, vehreässä laaksossa. Puisto on osa kansainvälistä, suurempaa suojelualuetta yhdessä Tšekin-puoleisen Podyjín kansallispuiston kanssa. Naapurivaltion puisto on paljon suurempi kuin pikku-Thayatal. Myös Thayatalin juuret ovat kansalaisaktivismissa: paikalliset luonnonystävät estivät vesivoimalan rakentamisen Thaya-jokeen 80-luvulla.
Thayatal sijaitsee leudossa, kosteassa mikroilmastossa, joten siellä on järjettömän monimuotoinen kasvimaailma. Yli puolet Itävallassa esiintyvistä kasvilajeista löytyy täältä! Eläimistön puolesta Thayatal on kuuluisa etenkin matelijoiden ja lintujen kotona. Joen rannoilta voi bongata niin smaragdin lailla hohtavia vihersisiliskoja, säikkyjä mustahaikaroita kuin puissa luikertelevia pensaskäärmeitäkin. Thayatalin kuuluisin eläinasukas lienee eurooppalainen villikissa, joita todistetusti elää ja lisääntyy puistossa. Luonnossa arkaa petoa tuskin näkee, mutta Thayatalin luontokeskuksessa elelee kaksi villikissaa edustamassa lajiaan: Frieda ja Carlo (heh heh).
Thayatal taitaa olla oma lempparini Itävallan kansallispuistoissa. Sieltä ei löydy mitään suurta tai mahtavaa, kuten Hohe Tauernista tai Gesäusesta, mutta kiireetön, jopa pysähtynyt tunnelma. Jokilaaksossa voisi kuljeskella päiväkausia katselemassa lintuja ja liskoja ja hengittelemässä raikasta ilmaa. Thayatal on opettanut minulle, ettei aina tarvitse puskea ylös korkeusmetrejä tai etsiä jylhintä maisemaa. Liskojen vakoilu pusikossa voi olla paljon hauskempaa.
Kalkalpen
Nimestään huolimatta Kalkalpen eli Kalkki-Alpit ei koostu hurjista huipuista, vaan lähinnä vuoristoisesta metsästä. Myös sen syntyä on edesauttanut ympäristöaktivismi: aluelle haluttiin rakentaa tekojärviä, joiden vastustajat vaativat alueen suojelemista. Puisto perustettiin vuonna 1997.
En ole vielä käynyt Kalkalpenissa, mutta puisto näyttää soveltuvan rauhallisten vaellusten ja pyöräreittien ystäville. Koska maaperä koostuu lähinnä kalkkikivestä ja dolomiitista, maan alla risteilee valtava luolaverkosto, jonka laajuutta ei vielä edes tiedetä.
Neusiedler See – Seewinkel
Tiesitkö, että Kiinasta alkunsa saava Euraasian arojen ketju ulottuu Itävaltaan asti? Unkarin pustan läntisimmät osat ovat Itävallan puolella, ja aroketju loppuu käytännössä Neusiedlerjärveen Itävallan ja Unkarin rajalla. Osa Itävallan puolen järvenrannasta muodostaa Neusiedlersee–Seewinkelin kansallispuiston. Puisto poikkeaa muista kaltaisistaan Itävallasta siten, että maata ei omista valtio tai muu yhteisö, vaan yli 1000 yksityistä maanomistajaa. Heille maksetaan korvausta siitä, että maa-alueet jätetään luonnontilaisiksi.
Neusiedlerjärvi on matala, laskujoeton järviä, jonka rantaviiva on ruovikkoista. Järven vesitilanne vaihtelee hurjasti vuoden mittaan. Kuivina, lämpininä kesinä vesi uhkaa loppua tyystin, kun taas pitkien sateiden jälkeen järvi tulvii. Järvi kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon.
Järvi on vesiurheilijoiden, kuten purjelautailijoiden suosiossa. Monet myös pyöräilevät sen rantoja pitkin pysähtyen maistelemaan paikallisia viinejä, uimaan tai moikkaamaan suloisia aaseja tai lehmiä. Neusiedlerjärvi on lintubongarien paratiisi, ja siellä voi kohdata esimerkiksi mehiläissyöjän tai pikkumerimetson.
Tähän puistoon pääsee Wienistä helposti junalla tai autolla. Aika häpeällistä, etten ole vieläkään saanut aikauduttua paikan päälle. Olen käynyt monessa järveä lähellä olevassa kaupungissa tai kylässä ja nähnyt järven monelta näköalapaikalta, mutta ehkäpä tänä kesänä olisi aika päästä aaltoihin asti.
_______________________________________________________________________________
Oletko käynyt jossain näistä kansallispuistoista ja mitä tykkäsit? Entä mitkä kansallispuistot maailmalla tai kotosalla ovat tehneet sinuun suurimman vaikutuksen?
Luonnonystävien kannattaa lukaista myös Johanna M:n visuaalisesti näyttävä katsaus Portugalin luonnonsuojelualueisiin.
Meitä voi lisäksi seurata instagramissa @muumaamandariini.
Sunna on kiertänyt asumassa seitsemässä Euroopan maassa ja asettunut Itävallan Wieniin. Sunna pakoilee oravanpyörää Alpeille, pyöräteille ja löysille maata pitkin -seikkailuille.
Omasta mielestäni Sumessa kansallispuistoja on liikaa ja nykyisistäkään niistä ei oikein pystytä pitämään riittävästi huolta. Itävallan kuusi on oikein sopiva määrä. Hohe Tauern on ainoa, jossa Itävallassa olen käynyt, mutta sitä olenkin kierrellyt melko paljon.