14 VINKKIÄ ALPEILLA VAELTAMISEEN KAIKENTASOISILLE

Haaveiletko vaelluksesta Alpeilla? Nappaa tästä vinkkejä seuraavaan patikkaan, oli se sitten viikon rymyreissu tai parin tunnin sunnuntaikävely.

Hurahdin Alpeilla vaeltamiseen au pair -kesänäni Sveitsissä 2015, jolloin otin tavaksi lähteä viikonlopuiksi lasten kiljuntaa ja kaupungin hulinaa pakoon vuorille. Olen sittemmin tallaillut polkuja niin Italian, Itävallan kuin Saksankin Alpeilla järviltä jäätiköille ja päiväreissuilta kuukauden keikalle. Laadin nämä 14 vinkkiä kaikille kiinnostuneille aloittelijoista kokeneisiin vuorikauriisiin: alppivaellusunelmat haaveista todeksi!

Perustietoa

1. Kenkäasiaa
   … aloittelijoille: Tee itsellesi iso palvelus äläkä liiku asfaltoitujen reittien ulkopuolella tennareissa tai muissa sileäpohjaisissa kengissä – niillä liukastuu helposti. Jos sinulla ei ole vaelluskenkiä eikä myöskään intoa tai rahaa ostaa sellaisia, mikä tahansa pohjasta kuvioitu jalkine kelpaa, kuten juoksukengät tai jopa hyvät kumisaappaat. On mukavampaa käppäillä vähän liian kevyissä mutta hyvin sisäänajetuissa lenkkareissa kuin upouusissa, hiertävissä vaelluskengissä.
   … keskitasolle: Jos aikoo liikkua vuorilla vähänkin enemmän, on järkevää panostaa itselle sopiviin vaelluskenkiin. Tässä asiassa outdoor-kauppojen henkilökunta osaa auttaa paljon paremmin kuin tällainen vuorihullu bloggaaja, joten kipaisehan Partioaitan tai vastaavan laatukaupan myyjän juttusille. Hyviä merkkejä on paljon, esimerkiksi Meindl, Salomon tai Hanwag. Huomaathan, että Alpeille suositellaan järeämpiä kenkiä kuin Suomen poluille, sillä maasto on jyrkempää ja vaikeampaa.
   … konkareille: Omat rajansa ja oman kehonsa tunteva vuorikauris voi alkaa jo rikkoa sääntöjä harkitusti. Vuorille suositellaan aina nilkkoja hyvin tukevia, pitkävartisia ja vankkoja vaelluskenkiä, mutta niiden kömpelyys ja paino ärsyttävät monia. Mikäli sinulla on hyvä tasapaino, nilkat kestävät ja askellus on varmaa, kevyemmilläkin kengillä pärjää. Monet thruhikerit käyttävät jopa tuhansien kilometrien matkoilla köykäisiä polkujuoksukenkiä.

2) Vaellussauvat kaikelle kansalle!
Sauvoista tulee varsinkin nuoremmalle mieleen naapurin sauvakävelijä-Raija, mutta Alpeilla niiden pitäisi kuulua kaikkien perusvarusteisiin. Sauvoilla saa jaettua rasitusta ja painoa jaloilta ylävartalolle, mikä säästää polvia ja aktivoi hartioita ja käsivarsia. Sauvat myös parantavat vartalon asentoa ja auttavat tasapainottelemaan jyrkissä kohdissa. Mitä vaikeammille reiteille siirrytään, sitä varmemmin vaellussauvoja tarvitaan. Mikä tahansa vanha suksisauva ei kelpaa, vaan sauvojen pituus tulisi olla itselle sopiva.

En ota sauvoja mukaan jokaiselle pikkureissulle, mutta varsinkin pitkissä alamäissä ne tuovat varmuutta ja vauhtia menoon.

3) Hyvästi telttailu!
Jokamiehenoikeuksiin tottuneille suomalaisille Keski-Euroopassa yleinen telttailukielto saattaa olla ikävä yllätys. Telttailua koskevat säännöt riippuvat joko maasta tai osavaltiosta/kantonista, joten ne kannattaa tarkastaa jo reissua suunnitellessa. Esimerkiksi Saksassa ja Itävallassa tämä lysti on pannassa, ja rikkureille rapsahtavat kovat sakot (jos siis jää kiinni). Pitkiäkin vaellusreissuja voi ja kannattaa silti toteuttaa: yöpyä voi alppimajoissa (niistä lisää Alppietiketti-kohdassa), maajussien luvalla pihalla teltassa tai vaikka hotellissa. Ulkoilmassa on luvallista usein yöpyä bivy-pussissa tai riippumatossa, mikäli välttämättä haluaa.

4) Milloin matkaan?
Alempien rinteiden reitit ovat kuljettavissa lähes ympäri vuoden, mutta mitä korkeammalle mennään, sitä pitempään luminen vuodenaika kestää. Kesäkuun loppuun mennessä suurin osa lumesta on sulanut, ja se pysyy poissa ainakin syyskuun loppuun asti. Paikalliset lomailevat Saksassa ja Itävallassa heinä-elokuussa, eli majoituksesta voi olla loma-aikaan pulaan ja hinnat ovat korkeampia.

Alppimajojen kausi kestää hieman sijainnista riippuen noin kesäkuulta lokakuun alkuun. Jos haluaa alppimajalta oman huoneen, se kannattaa varata ajoissa! Laverimajoituksessa on paremmin tilaa, mutta saattaa sekin kesäisenä viikonloppuna olla täynnä. Alppikerhojen majat eivät saa käännyttää ketään ovelta takaisin luonnon armoille, mutta mattimyöhäiset saatetaan majoittaa minne sattuu, vaikkapa varaston lattialle. Majoihin saattaa päästä talvellakin yöpymään lämmittämättömässä talvitilassa eli Winterraumissa – tämä lysti on yleensä ilmaista.

5) Vaateasiaa
Kerrospukeutuminen on kunniassaan Alpeillakin, varsinkin, jos reitin korkeusero on huomattava. Alhaalla laaksossa voi olla hellettä, kun taas 3000 metrin korkeudessa saattaa sataa lunta, joten molempiin säätiloihin sopivat kamppeet on otettava mukaan. Alppien aurinko porottaa yllättävän polttavana, joten muista myös päähine, aurinkolasit ja aurinkorasva! Kuoritakki on myös ehdoton (ellei tykkää tallustella läpimärkänä), koska sadekuuro voi yllättää sääennusteesta huolimatta.

Ekstravinkki: Laaksojen metsissä on kauheasti punkkeja, joten kannattaa kiskaista pitkät housut sielläkin jalkaan ja sukat lahkeiden päälle, vaikka olisi 30 astetta lämmintä. Yhyy.

Kohteita

6) Aloittelija – Salzkammergut
Itävalta on maana voittanut maisemalotossa seitsemän oikein, mutta jotkin kolkat näyttävät saaneet lisänumerotkin puolelleen. Salzburgin kupeessa oleva Salzkammergut lukeutunee näihin onnekkaisiin: siellä jäätikköiset huiput kohoavat suoraan kookkaiden järvien rannoilta. Salzkammergutissa riittää vaellettavaa moneen makuun, mutta erityisen hyvin se soveltuu niille, jotka eivät ole vielä ihan varmoja siitä, viitsiikö koko lomaa käyttää vuorilla hyppelyyn. Suosittelen Vorderer Gosausee -järven kierrosta ihan kaikille (vaikka lastenvaunujen kanssa), ja jos patikkakärpänen puraisee, retkeä voi jatkaa hieman ylempänä sijaitsevalle Hinterer Gosauseelle. Mikäli kävely ei kuitenkaan sykähdyttänyt, Salzkammergutissa voi puuhailla kaikkea muutakin: pulikoida järvissä, vierailla vanhassa suolakaivoksessa tai lillua kylpylöissä. Myös Unesco-kohde Hallstatt sijaitsee näillä seuduilla, mutta turistirysiä välttelevä voi skipata sen suosiolla.

7) Keskitaso – Berchtesgadenin kansallispuisto
Saksan puolelle ei ole sattunut kovin montaa kolkkaa Alppien komeimmista maisemista, mutta Berchtesgadenin kansallispuisto aivan Baijerin eteläosassa on tällainen harvinainen helmi. Kirkkaan ja syvän Königsee-järven ympärillä kohoavat huimat huiput, joista korkeimmat kurottelevat lähes 3000 metriin. Berchtesgadenissa risteilee reittejä moneen makuun, joten se soveltuu hyvin päiväreissujen tai muutaman yön retkien kohteeksi. On vesiputouksia, via ferrataa, tunnelmallisia alppimajoja ja hauskoja eläinystäviä, kuten vuorikauriita. Huipuilta avautuu näkymä kauas Itävallan Alpeille. Berchtesgadeniin pääsee helposti Münchenistä suoralla bussiyhteydellä tai bussin ja junan yhdistelmällä, tai sitten Itävallan puolelta Salzburgista.

8) Konkari – Alppien yli
Alppien ylitys, Alpenüberquerung, on uskomaton elämys, mutta sen ei tarvitse olla lainkaan hankalaa! Alppien yli kulkee lukuisia reittejä, joista tunnetuimpia ovat E5 Oberstdorfista Meranoon tai Münchenin ja Venetsian välinen Traumpfad (”unelmapolku”). Matkaan menee lyhimmillään 5-6 päivää, mutta huomattavasti pidempiäkin rykäisyjä löytyy: miten olisi apostolinkyyti Wienistä Nizzaan 100 päivässä? Alppien ylitystä ei tarvitse arastella suunnistus- tai varustehuolien takia, sillä suosituimmat reitit on merkitty hyvin ja suunniteltu niin, että lähes joka yön voi viettää alppimajalla. Välillä käydään myös alhaalla laaksossa, jossa voi täydentää ruokavarastojaan ja nautiskella hotelli- tai hostelliyöstä. Alppien ylitys on suosittua ainakin saksalaisten ja itävaltalaisten keskuudessa, ja vaeltaja törmääkin samoihin kasvoihin joka majalla reitin varrella. Iltaisin onkin mukavaa vaihtaa tutuksi tulleiden kanssakulkijoiden kanssa kokemuksia, lätkiä korttia ja tarinoida tuopin äärellä.

Ylitin Alpit kesällä 2018 yhdistelemällä keltaista ja punaista Via Alpina -reittiä. Erityisesti Itävallan ja Italian rajaseudulla kulkeva pätkä Ventistä Meranoon jäi mieleen jylhien jäätikkömaisemien ansiosta!

Alppietikettiä

9) Aloittelija – Perusteet haltuun
Poluilla vallitsee oma säännöstönsä saksankielisissä Alppimaissa (varmaan muuallakin Alpeilla, mutta en ole vaeltanut Ranskassa ja vain vähän Italiassa). Vastaantulijoita moikataan aina, ja on kohteliasta tehdä heille tietä hankalissa paikoissa. Kuten laskettelurinteessäkin, on nopeampien ja kokeneempien vastuulla väistää hitaampia, jos viilettää heistä ohi.

Reitit on merkitty hyvin, varsinkin helpommat, ja risteyskohdissa on usein opasteet. Matka ilmoitetaan kilometrien sijaan kävelyyn kuluvassa ajassa, sillä kilometriin voi kulua tunti tai kymmenen minuuttia maastosta riippuen. Itävallassa on enimmäkseen käytössä myös asteikko vaikeusasteille, mutta ”helppo” polku voi sisältää isoja korkeuseroja ja ”keskitason” reitillä saattaa joutua ottamaan käsillä tukea metallivaijereista. Asteikko kuvaakin lähinnä sitä, kuinka paljon kokemusta reitille tarvitaan.

10) Keskitaso – Alppimajalle mars!
Telttailun sijaan Alpeilla vaeltavat yöpyvät yleensä vuoristomajoissa. Suurin osa majoista on (ainakin Itävallassa) Itävallan alppiklubin eli ÖAV:n omistuksessa, mutta myös yksityisomisteisia majoja on. Majoitus maksaa noin 20-30e/yö riippuen huonetyypistä, ja majoilta saa myös kohtuuhintaisia aterioita. Majoitus ja ruoka ovat halvempia alppikerhojen jäsenille (ks. seuraava vinkki). Majojen varustetaso on hotelleihin tottuneelle vaatimaton, mutta telttailijan mielestä luksusta: on lämmin tupa, oma patja ja juoksevaa vettä. Vesi saattaa tosin olla jääkylmää! Joissain majoissa on tarjolla oma huone, mutta useimmat nukkuvat makuusaleissa tai lavereilla. Majayöpymiseen ei tarvita muuta kuin makuupussilakana, joten Alpeilla saa kulkea mukavan kevyt rinkka selässä. Joka majalla ei ole sähköjä, joten pitemmille retkille kannattaa ottaa varavirtalähde mukaan. Samoin korvatulpat – makuusaliin mahtuu aina vähintään yksi kovan luokan kuorsaaja…

Rakastan alppimajoja palavasti ja olen kirjoittanut niistä kattavan FAQ:n vanhaan blogiini.

11) Konkari – Alppikerho kutsuu
Mikäli vaellusreissu kestää yli viikon, kannattaa jopa harkita alppikerhon jäsenyyttä: sillä saa reiluja alennuksia majoilta ja kattavan tapaturmavakuutuksen. Itävallan alppikerho ÖAV:hen on mahdollista liittyä, vaikka ei asukaan maassa, sillä sen brittijaostoon ovat muutkin tervetulleita. Saksan, Itävallan, Sveitsin, Italian ja Ranskan alppikerhoilla on käytössä ”Gegenrecht”, eli esimerkiksi Saksan kerhon jäsenet saavat muidenkin maiden majoilla samat alennukset kuin kotimaan jäsenet. Alennukset ovat todella hyviä: esimerkiksi majayöpyminen maksaa noin 22€ sijaan reilun kympin, ja ruoan saa muistaakseni noin 8 eurolla. Alppikerhot tarjoavat myös koulutusta jäsenistölleen: miten olisi jäätikkökurssi tai multipitch-koulutus Itävallassa?

Varusteista

12) Aloittelija – unohda kartta!
Kuulostaa pahalta, tiedetään! Mutta alppimaissa vaellusreitit on yleensä merkitty niin hyvin, että lyhyitä, muutaman tunnin kierroksia varten ei tarvitse ladata GPS-karttoja tai ostaa oikeita vaelluskarttoja. Turisti-infosta saatu summittainen ilmaiskartta kyllä riittää. Lyhyet reitit ovat yleensä joko yksinkertaisia rengaspolkuja tai vaikka tunnin matka parkkipaikalta alppimajalle ja takaisin. Sitä paitsi avoimessa maastossa alle tunnin päässä olevan kohteen ja sinne johtavan polun näkee usein jo lähtöpisteestä. Useimmiten polunristeyksissä on tolppa täynnä kylttejä, jotka osoittavat suunnan ja matka-ajan kaikkiin mahdollisiin kohteisiin. Kartattomalla taktiikalla ei pidä lähteä monimutkaisille reiteille, mutta jos haluaa vain kipaista metsätietä pitkin taukotuvalle ja samaa reittiä takaisin, karttaan tarkoitetut kolikot voi laittaa vaikka kahvikupposeen ja kakkupalaan.

13) Keskitaso – turvavarusteet kuntoon
Vähän vaativammille päiväpatikoille ja varsinkin yön yli -reissuille siirryttäessä on syytä ottaa turvallisuus huomattavasti vakavammin. Alpeilla on eri vaarat kuin Suomen metsissä ja tuntureilla, ja niihin on varauduttava myös eri tavalla. Alpeilla on kompassille esimerkiksi merkityillä reiteillä vähemmän käyttöä (voi sen silti sumun tai sateen varalta ottaa mukaan), mutta nyrjähdysten ja muiden haaverien riski on korkeampi hankalassa maastossa. Sen lisäksi, että pakkaa reppuun mukaan Suomessa tarvittavat ensiapu- ja turvavälineet, Alpeilla tarvitaan ainakin:
– punkkikarkotetta ja -pihdit
– bivy-pussi, jos on riski joutua huonon sään tai loukkaantumisen takia viettämään yö suojattomassa maastossa (koskee lähinnä korkeita reittejä tai via ferrataa)
– kypärä ja via ferrata -setti, mikäli reittiin osuu edes vähän via ferrataa
– oikeasti lämmin taukotakki ja muuta lämmintä vaatetta – ylhäällä on kylmä!

14) Konkari – kevennä ja optimoi
Vaikka telttailu onkin enimmäkseen kiellettyä ja rinkkaan tuntuu mahtuvan paljon enemmän romua kuin perinteisellä vaelluksella majayöpymisten takia, olisi silti hyvä karsia tavaramäärää. Useimmissa majoissa on kuivaushuone (Trockenraum), jossa kastuneet vaatteet ja kengät saa kuivattua yön aikana taas käyttökuntoon. Materiaaleihin panostamalla vaihtovaatetta saa vähennettyä reilusti: merinosukat ja -t-paidat kestävät hyvinkin viikon yhtämittaista käyttöä raikkaina. Taukokenkiäkään ei ole tarpeen ottaa mukaan, sillä majoilla on yleensä tossuja tai crocseja vuorikansan vapaaseen käyttöön. Omaa retkikeitintä ei välttämättä tarvitse, mikäli syö lämpimät ateriat majoilla tai ostaa niiltä mukaan kiehuvaa vettä (alppikerhojen jäsenille hinta on edullinen). Majoille ei saa edes ottaa omaa makuupussia, paitsi nyt korona-aikana, ja kevyt makuupussilakana riittää. Omani painaa suunnilleen 100 grammaa.

Kaikesta ei kannata tai saakaan tinkiä, mutta tämän kokenut karpaasi jo tietääkin. Minä en jättäisi mistään hinnasta yön yli -reissulla repusta pois bivy-pussia, ylimääräisiä suklaapatukoita tai magnesium- ja nesteytystabletteja. Nälkä, krampit ja nestehukka on paljon mukavampaa ehkäistä kuin kärsiä niistä illalla.

Psst! Hienoja ulkoilmaseikkailuja on tarjoiltu blogissamme aiemmin Portugaliin ja Kanadaan.

Vastaan mielelläni kysymyksiin Alpeilla vaeltamisesta kommenteissa tai vaikka Instassa. Minne sinä lähtisit Alpeilla?