Avarakatseisuus, vähemmistön edustajana oleminen, uudet suosikkiruoat, paikallisilta omaksutut maneerit… Ulkomailla asuminen muuttaa meitä monella tapaa. Olen kuitenkin huomannut, että vuosien varrella mukaan on tarttunut sellaisiakin asioita, joita ei etukäteen välttämättä olisi osannut arvata ulkomailla asumisen sivuvaikutuksiksi. Tässä niistä viisi.
1. Kasvissyönti
Muutin kuusi vuotta sitten Kiinaan sekasyöjänä. Vaikka Kiinassa kasvissyönti ei olekaan normaalia, lihattomuus aiheuttaa usein suurta hämmennystä niin tarjoilijoissa kuin kanssasyöjissäkin ja lihaa on vaikea välttää, syön nykyään lihaa vain noin kerran viikossa (mereneläviä kyllä useammin). Kiinassa lihaa on tarjolla aina, koska se on jonkinlainen varakkuuden merkki ja keskiluokan kasvaessa, on myös lihan kulutus kasvanut. Sitä ei kuitenkaan syödä määrällisesti paljoa kerralla, eikä ikinä eteen levähdä pihviä.
Lihan kulutukseni vähentymisen aloitti siis ihan tavallinen kiinalainen kotiruoka. Macaussa omilla asuessani en ole ”uskaltanut” ostaa lihaa ruokakaupasta, koska se on niin erilaista kuin Suomessa. En myöskään luota omiin ruoanlaittotaitoihini tarpeeksi. Kasvispainotteinen ruokavalio on erittäin positiivinen muutos ja noudatan sitä Suomessa käydessäkin, vaikka ”helppoa” lihaa olisi tarjolla. Toki länsimaissa on yleisestikin siirrytty lihattomampaan arkeen, joten tämä on ollut tuskatonta.
2. Minimaalisuus
Kun takaraivossa on koko ajan muistutus siitä, että jossain vaiheessa kaikki tavarat pitää pakata matkalaukkuun, pysyy roinan määrä helposti pienenä. Olin ennen varsinainen suurkuluttaja. Aina shoppailemassa ja aina odottamassa nettitilausten saapumista. Lapsesta asti olen rakastanut kaikkea pikkukrääsää vihkoista söpöihin purnukoihin, mutta nykyään vihaan kaikkea turhaa.
Macaussa joudumme joka kesä tyhjentämään huoneemme, joten tavaran määrä on pysynyt kurissa. Yleensä olen täyttänyt yhteensä neljä matkalaukullista, joten en todellakaan ole mikään super-minimalisti. Huomattavasti tilaa vievät kuitenkin esim. peitto, tyyny ja kokkaustarvikkeet. Uusia vaatteita ostan vain noin kerran vuodessa ja silloinkin hampaita kiristellen. Olen jopa siirtynyt toiseen ääripäähän, jossa en meinaa ostaa edes tuotteita, joita oikeasti tarvitsen.
Haluan karsia pois kaiken turhan ja ostaa vain tavaroita, joita oikeasti aion käyttää ja jotka tuovat minulle iloa. Toivon pitäväni tavaran määrän vähäisenä sillonkin kun minulla on pysyvämpi koti.
3. Budjetointi
Tämä ei ehkä ole hirveän yllättävä asia, mutta olen kiitollinen, että budjetoinnista on tullut osa elämääni näin aikaisessa vaiheessa. Jokapäiväisen elämäni olen viimeiset neljä vuotta rahoittanut pelkällä opintotuella, joten olen joutunut pitää tuhlaamisen kurissa. Tämän takia olen myös ollut kykenevä matkustamaan aika paljon opiskelijana.
Macaussa eläminen on Suomea edullisempaa, mutta ei tämäkään mikään halpa paikka ole. Edelliseen kohtaan liittyen, olen oppinut olla ostamatta turhia asioita myös rahan kuluttamisen kannalta. Olen oppinut suunnittelemaan ruokaostoksia ja olla hamstraamatta jääkaappia täyteen tavaraa. Välillä pitää kuitenkin myös muistuttaa itseään siitä, että elämästä pitää myös nauttia. Käy siinä uudessa trendikkäässä kahvilassa ja osta sitä vaahtokarkkikaakaota lämmittämään talvi-iltoja.
4. Auringolta suojautuminen
Me suomalaiset emme etelän matkoilla palamisen lisäksi joudu hirveästi huolehtimaan auringon haittavaikutuksista. Jopa minä kalkkilaivan kapteenina en melkein ikinä käytä Suomessa aurinkorasvaa. Macau sijaitsee hieman kravun kääntöpiiriä etelämpänä ja täällä on helle noin kahdeksan kuukautta vuodesta. Siitäkään huolimatta en jostain syystä kokenut aurinkorasvaa tarpeelliseksi ensimmäisinä vuosina.
Ehkä iän mukana tulleen viisauden takia olen vihdoin oppinut suojautumaan auringolta. Suosin varjoja ja käytän 50 spf rasvaa arkena ja 110 spf rannalla/altaalla – siis en ennen tätä kesää edes tiennyt, että on olemassa niinkin voimakkaita aurinkorasvoja, mutta kyllä! Rasvat yleisesti ovat täällä aika kalliita, mutta näissä asioissa ei kannata säästää. Aurinko on vahingollinen iholle ja itse olen elämäni aikana palanut parhaista yrityksistä huolimatta niin monta kertaa, etten enää halua leikkiä tulella. Ja kun asuu etelässä, ei ole jokaisena aurinkoisena päivänä hirveä pakkomielle olla auringossa koko päivää.
5. Kaikkialla nukkumisen lahja
Hyvin random, mutta yllättävän hyödyllinen taito, jonka olen oppinut Aasiassa. Täällä ihmisillä on loistavat unenlahjat ja vaikka alussa ihmettelinkin kaduilla, ravintoloissa tai luokkahuoneissa nukkuvia ihmisiä, on minusta tullut yksi heistä. Koulussa olen onnistunut nukkumaan pulpetilla tuntien välissä olevan 15min tauon aikana ja vetänyt päikkäreitä monesti lounashuoneessa, jossa ihmiset kirjaimellisesti huutavat samaan aikaan.
Tämä taito on auttanut selviämään pelottavista merimatkoista Balilla, kymmenen tunnin lennoista (tosin lentokoneessa nukkuminen on vieläkin suurin haasteeni) ja kerran otin hotellin aulassa hetken voimapäikkärit matkalaukkuun nojaten, kun odotin isän hoitavan uloskirjautumisen. Olen myös nykyään kykenevä nukkumaan jopa patjattomalla, metallisella sängynrungolla. Kuka olisikaan osannut arvata, että ulkomailla asuminen tekee super-nukkujaksi? 😀
Millaisilla yllättävillä tavoilla sinä olet muuttunut ulkomailla asuessa? Ovatko jotkut mainitsemani kohdat samaistuttavia? Kommentoinnin lisäksi viestiä voi laittaa meille facebookissa tai instagramissa @muumaamandariini tai minulle suoraan instagramissa @verawinter.
Seitsemän Pekingissä vietetyn kuukauden ja viiden Macaussa vietetyn vuoden jälkeen Lissaboniin muuttanut alunperin Helsingistä kotoisin oleva tyttö. Rakkautena kielet, kulttuurit, matkustelu ja Aasia.
Mulla oli ennen muuttoa niin paljon reissuvuosia takana: 100-300 päivää vuodessa ja sitten muutama vuosi nomadina (niin joo ja 30 vuotta sitten vaihtarivuosi) etten ole enää huomannut isoja muutoksia.
Ruokaan liittyen ehkä se, että kun meillä sisämaassa Serbiassa syödään tosi paljon lihaa, niin valitsen nykyään usein kalaa kun on mahdollisuus, vaikken ole ollut ikinä mikään kalaruokien ystävä.
Minimalisti olen ollut aina ja budjetoinutkin lapsesta asti (kotoa opittua), mutta aurinkorasvaa en ole oppinut vieläkään käyttämään. Yritän kyllä opetella, mutta ongelma on siinä, etten pala helposti, joten kun ei ole näkyviä ongelmia, se suojautuminen helposti unohtuu.
Nukkumaankin olen yhtä huono kuin ennenkin ja se just on rasittavaa jos on pitkiä yölentoja tai bussimatkoja, niin on aina ihan puhki kun tulee valvottua vuorokausi putkeen. Toisaalta joskus se on etu, kun myös pystyy menemään tarvittaessa töihin suoraan vaikka 38 tunnin matkustamisen jälkeen. Vuosi vuodelta se on kyllä raskaampaa ja yritänkin varata aina lepopäivän matkapäivien perään.
Itsekkään en Suomessa asuessa (eli 0-19v) tykännyt yhtään kalasta tai muistakaan merenelävistä, mutta nykyään ne on ihan suosikkeja! Ja just yksiä ainoista lihoista, mitä syön.
Mullakin oli aurinkorasva vaikea muistaa kun täällä Macaussa ei jostain syystä kalpeanakaan oikein pala, ellei sitten makaa rannalla. Nykyään jos jostain syystä lähden ulos ilman rasvaa, tuntee kuvitteellisen konkreettisesti, kuinka iho vaan vahingoituu auringosta.
Huhhuh, itse tarvitsen yössä 8-9h unet tai en pysty toimimaan 😀 Ja joskus siihen päälle vielä päikkärit.
– Vera
Kyllähän nuo on samaistuttavissa 🙂 Toisissa asioita vähän enemmän ja toisissa vähemmän. Multa jäi lihan syönti kokonaa ja nyt eletään kalalla ja kasvisrualla. Aurinkorasvassa on vähän toisinpäin. Pyrin käyttämään sitä niin vähän kuin mahdollista ja suojautumaan tarvittaessa muuten. Ihmisen saama kemikaalikuorma on jo muutenkin niin poskettoman iso nykyään.
Yksi tarina tuli tuossa kysymyksesi jälkeen mieleen. Aloin tehdä joskus 25 -vuotiaani Italialaisten kanssa töitä. Silloin en ollut suomalaisena tottunut vieraiden tai kollegojen fyysiseen kosketukseen. Muistan, kun ekoja kertoja olin Italiassa ja jo tutuksi tullut italialainen kollega otti olkapäästä tuttavallisesti kiinni. Hyppäsin varmaan pari metriä ilmaan. Toisella kerralla hyppy oli enää metri ja siitä se sitten lyheni. Jossain välissä huomasin ottavani itse olkapäästä kiinni. Ulkomaisten kanssa toimiminen ja nykyään asuminen on muuttanut minua ottamaan fyysistäkin kontaktia ihmisiin. Voin halata ja koskettaa. En tosin ihan ranskalainen virtuoosi ole, mutta varmaan perus Etelä-Pohjalaista vastaanottavampi ja antavampi.
Itävallassa olen tottunut morjestamaan lähes kaikki. Sillä lailla olen täällä muuttunut ihan itsestään. Suomessa ei tällä tavalle opi sillä ei siellä ole tapana tuntematonta morjestaa. Hyvä jos naapuria. Testasin tätä Suomessa lomalla ollessani. Aika monia ihmetteleviä ilmeitä tai sitten vain vilkaisuja sain aikaiseksi. Ehkä joku heistä sai kipinän ja morjestaa jossakin jotakin toista 🙂
Hyvä huomio aurinkorasvoista, itse olen myös lisännyt vaatteilla suojautumista. En ennen monen vuoden sub-trooppisessa ilmastossa asumista olisi voinut uskoa koskaan käyttäväni pitkiä housuja tai paitoja kun on helle 😀
Täälläkin on tullut tuo koskettelu! Vaikka ei halata (edes kun näkee ystävää pitkästä aikaa, mikä on minusta outoa), niin on normaalia just kosketella ihmisten käsivartta tai olkaa ja tytöt monesti kävelevät käsikynkässä ystävinäkin. Tuota kaipaan Suomessa ja pakotan siskon käsikynkkään valituksista huolimatta haha.
– Vera
Olen siinä mielessä minimaalinen, että varsinkin nykyään ostan todella harvoin mitään (pl. elintarvikkeet ja bensa). Sitten toisaalta paremmin pitäisi oppia kuitenkin luopumaan jo olemassa olevista tavaroista, heh. Jos saisin esimerkiksi lahjaksi uuden hyvän rinkan, niin olisi todella vaikeaa heittää vanha pois, vaikka ei sitä kahdella rinkalla mitään tee. 😀 Pitäisi opetella luopumaan sellaisista, joita ei oikeasti käytä.
Millä tavalla se liha muuten on erilaista kuin Suomessa? Itse varmaan olisin epäluuloinen kylmäketjun toimimisen tms. suhteen. Suomessa tulee syötyä lihaa aika paljon ja jotenkin olisi jopa hankala ajatella, etten täällä sitä söisi. Toisaalta erityisesti Aasian matkoilla lihaa on tullut syötyä itse asiassa todella vähän eikä sitä siellä ole edes kaivannut.
Itse olen todella helposti ruskettuvaa tyyppiä, niin ei kyllä tule päiväntasaajan korkeudellakaan aurinkorasvaa käytettyä. Toisaalta en myöskään pala, niin koen etten sitä tarvitse. En kylläkään ole perehtynyt, että suojaako se ihoa muutoinkin, vaikka ei polttaisi ihoa.
Tuo nukkuminen on sellainen asia, jonka kovasti haluaisin oppia. Olen siinä surkea. Nukun ylipäätään todella huonosti, mikä on ärsyttävää. Ei puhettakaan, että pystyisin nukkumaan esim. lentokoneessa.
Lihaa myydään eri muodossa ja se on eri tyyppistä. Esim mitään perus jauhelihaa tai kanasuikaleita ei ole. En ole tarkasti perehtynyt lihaosastoon sattuneista syistä, mutta liha siis yleisesti ei ole niin ”esivalmisteltua” kuin Suomessa. Ja kanssa just se, ettei voi ihan täysin luottaa siihen, millaisista oloista se tulee. Ruokakaupat Macaussa kyllä ovat ihan Suomeen verrattavissa, mutta muuten en luota täysin prosessiin.
Kyllä auringolta pitäisi suojautua, vaikka ei pala. Ihosyöpään voi sairastua silti. Jopa tummaihoisten pitäisi käyttää aurinkorasvaa. Aurinkovauruot kuitenkaan tuskin ovat yhtä vakavia/yleisiä ihmisillä, jotka eivät pala. En todellakaan ole mikään asiantuntija, mutta oman käsityksen mukaan kaikkien pitäisi käyttää edes pienen suojakertoimen aurinkorasvaa.
– Vera
[…] myös Macaussa, Hong Kongissa ja Lissabonissa asuneen Veran 5 yllättävää syytä miten ulkomailla asuminen on muuttanut häntä ja Saksassa ja Itävallassa asuneet Sunnan pohdintoja irtautumisesta ja kotiutumisesta […]
[…] prosessistani. Tai kurkkaa, kuinka ulkomailla asuminen on muuttanut muita mandariineja: klikkaa tästä Veran kirjoitukseen ja tästä Johanna […]