4x MUUTTO ULKOMAILLE

Ulkomaille muutto on monen haave, jonka toteuttamiseen on useita mahdollisuuksia. Olen itse kolunnut läpi Suomen lisäksi neljä asuinmaata, jonne jokaiseen on lähdetty eri asioiden perässä. Tässä postauksessa kertaan kokemuksiani au-pairina Kiinassa, opiskelijana Alankomaissa, diginomadina Ruandassa ja kausityöläisenä Islannissa. Postauksen tavoitteena on avata miltä arkeni näytti eri puolilla maailmaa, miten maahan integroituminen ja ihmissuhteiden luonti sujui, sekä miten rahoitin seikkailuni.

AU PAIRINA KIINASSA

Teinivuosinani salainen haaveni oli ollut ulkomaille muutto ja lukion viimeisenä vuonna tiesin jo varmaksi, etten vuoden päästä enää asuisi Suomessa. Tiesin myös, että halusin yliopistoon opiskelemaan, mutta en osannut vielä tarkentaa, että opiskelemaan mitä ja minne. Välivuosi tuntui oikealta ratkaisulta ja keksin lähteä au pairiksi pohtimaan tulevaisuuden suuntaa. Päätös tuli kovin luonnollisesti, sillä olin lukion ohella tehnyt töitä lasten parissa sekä koripallovalmentajana että leiriohjaajana. Ajattelin myös, että vuosi au-pairina olisi loistava tilaisuus kehittää kielitaitoani joko saksassa tai espanjassa, joita molempia olin opiskellut jo vuosia, mutta en koskaan käyttänyt luokkahuoneen ulkopuolella. Tein maaliskuussa 2017 profiilin aupairworld-sivustolle ja aloin selaamaan potentiaalisia host-perheitä. Sivustolla tuli vastaan saksalaiskiinalaisen, etelä-Kiinan Shenzhenissä asuvan perheen profiili. Muutaman videopuhelun jälkeen asia oli sovittu – olin lähdössä vuodeksi Shenzheniin au-pairiksi.

ARKI

Päivärytmini rakentui host-perheen arjen ympärille. Herätys oli 6.30 – 6.45 jokainen arkiaamu ja päivä alkoi sillä, että autoin kahdeksan ja kymmenenvuotiaat host-lapseni kouluun. Valmistin heille aamiaisen, autoin pukemaan ja pakkaamaan koululaukut, ja saatoin lapset koulubussin pysäkille kerrostalorakennuksemme eteen. Koulubussi lähti pysäkiltä 7.30, jonka jälkeen minulla alkoi vapaa-aika. Au-pairin palkkiooni sisältyi mandariinikiinan tunnit, joita minulla oli kahdesti viikossa läheisessä kielikoulussa. Mandariinikiinan opiskelun lisäksi päiväni kuluivat Shenzhenin miljoonakaupunkia tutkiessa. Aloitin myös tanssitunnit sekä harjoittelin paljon joogaa. Lasten palattua koulusta kello 16 hain heidät bussipysäkiltä ja autoin iltapäivällä läksyjen parissa. Tehtäviini kuului myös lasten saattaminen eri vapaa-ajan aktiviteetteihin ja niitä lapsilla riitti. Oli koripallo, teatteri, sulkapallo, pianonsoitto, sekä hiphoptanssi. Meillä kävi myös kahdesti viikossa kotiopettaja antamassa matematiikan ja mandariinikiinan tunteja. Lasten vanhemmat olivat muuttaneet Kiinasta Saksaan opiskelemaan ja asuneet siellä useita vuosikymmeniä, mistä johtuen koko perheellä oli Saksan passit ja lasten äidinkieli oli saksa, eivätkä he esimerkiksi osanneet lukea tai kirjoittaa mandariinikiinaa lainkaan.

Perheen kotona oli minun lisäkseni ayi, eli kodinhoitaja, joka vastasi kotitöistä sekä ruuanlaitosta. Perheellä oli myös oma kuski, joka hoiti vanhempien kuljettamisen töihin ja lasten kuljettamisen harrastuksiin tai kavereille. Minun vastuulleni jäi siis ”ainoastaan” lasten vahtiminen, heille englannin opettaminen sekä heidän koulunkäyntinsä tukeminen. Lasten vanhemmat olivat kuitenkin kirjaimellisesti koko ajan töissä, ja usein työpäiväni venyivät yli iltakymmeneen, jolloin vanhemmat joko palasivat töistä tai minun oli laitettava lapset nukkumaan. Viikonloppuni olivat niin sanotusti paperilla vapaat, mutta tein ensimmäiset puoli vuotta usein töitä sekä lauantaina että sunnuntaina.  Au-pairvuoteni puolivälissä perheen äiti ilmeisesti ymmärsi antaneensa minulle liikaa vastuuta ja kutsui lasten isoäidin avukseni. Onneksi.

KIELI JA KULTTUURI

Kuten jo mainitsin, au-pair palkkiooni sisältyi mandariinikiinan oppitunnit. Kiinassa yleisesti englannin osaaminen on heikohkoa, joten kieltä pääsi (joutui) harjoittelemaan päivittäin. Toki myös host-vanhempani, ayi ja kuski puhuivat mandariinikiinaa, joten opin maailman vaikeimmaksi kieleksi tituleerattua mandariinikiinaa yllättävän tehokkaasti. Host-perheeni opetti minulle myös paljon maan kulttuurista ja pääsin myös näkemään ja kokemaan monta paikkaa Kiinassa vieraillessani host-perheeni sukulaisilla Xianissa ja Hainanin saarella. Muihin ulkomaankokemuksiini verrattuna sanoisin, että au-pairina ollessani opin eniten asuinmaani kieltä ja kulttuuria.

IHMISSUHTEET

Lähdin Shenzheniin tuntematta Kiinasta ketään. Aika kävi nopeasti tylsäksi yksin ja kaipasin ystäviä. Minulla ei ollut lainkaan verkostoja ja tyhjästä on paha nyhjäistä, mutta ajattelin ettei yrittänyttä laiteta. Käytin hyväkseni tinderiä, jota kautta löysin ystäväni Linin, jonka kanssa lähdin reppureissaamaan au-pair vuoteni päätyttyä. Täysin sattumalta Lin oli myös muuttamassa Amsterdamiin opiskelemaan, joten ystävyytemme jatkui myös Alankomaissa. Toisena hauskana sattumana mainittakoon se, että en ole ainoa meistä mandariineista, joka on aloittanut ulkomailla asumisen au-pairina Kiinassa. Olin lukenut Veran blogia aiheeseen liittyen jo ennen lähtöäni ja kun olin lähdössä käymään Macaossa, laitoin Veralle viestiä instagramissa. Tästä pääset lukemaan Veran kokemuksista au-pairina Pekingissä. Kävin Macaossa kahdesti tapaamassa Veraa ja olemme pitäneet säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä näiden vuosien läpi ja nyt Vera asuu myös Amsterdamissa.

Asuttuani Kiinassa jo lähes puoli vuotta, eräs suomalainen ystäväni lähetti minulle myöskin instagramissa tuttunsa julkaisun saatesanoin ”tääkin tyyppi on au-pairina Shenzhenissä!”. Näin kävi ilmi, että Shenzhenissä toimi au-pairien välitystoimisto ja myös yllättävän laaja au-pairyhteisö! Yhteisön löytäminen muutti sosiaalisen elämäni täysin, oli vapauttavaa viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka olivat samankaltaisessa elämäntilanteessa. Jälkeenpäin toki toivoin, että olisin löytänyt yhteisön jo aiemmin, sillä yksittäisiä ystäviä lukuun ottamatta sosiaalinen elämäni Shenzhenissä oli valehtelematta aika köyhää.

RAHA

Au-pair palkkiooni sisältyi kuukausittainen taskuraha, joka oli muistaakseni jotain noin 250€ paikkeilla. Koska minun ei tarvinnut maksaa asumisesta tai aterioista kotona, 250€ riitti hyvin, säästöön tosin siitä ei jäänyt. Host-perheeni myös maksoi kaikki lentoni välillä Helsinki – Shenzhen. Tämä ei kuitenkaan ole au-pairiksi lähtiessä itsestäänselvyys, vaan riippuu paljon perheestä. Olin 2019 kesällä uudelleen au-pairina Italian itärannikolla Anconassa ja maksoin lentoni itse.

OPISKELIJANA ALANKOMAISSA

Au-pairvuoteni jälkeen hain Alankomaihin opiskelemaan kandidaatin tutkinnon psykologiassa ja päädyin suorittamaan myös maisterintutkintoni Amsterdamissa. Olen täällä blogin puolella kirjoittanut aiemminkin Alankomaissa opiskelusta, pääset lukemaan lisää tästä. En ole myöskään ainoa meistä mandariineista joka on päätynyt opiskelemaan ulkomailla. Tästä pääset lukemaan mm. kokemuksia Unkarissa, Itävallassa Macaossa, Portugalissa ja Iso-Britanniassa opiskelemisesta.

ARKI

Opinnoista suoriutuminen on ollut elämäni keskiössä Amsterdamissa. Yliopisto-opiskelijan arki Alankomaissa tuskin eroaa kovinkaan paljoa suomalaisen opiskelijan arjesta – luentoja, seminaareja, tenttejä, vino pino kirjoja ja artikkeleita luettavana. Ensimmäisen vuoden puolivälissä huomasin elämäni olevan kovin yksitoikkoista, ainoa asia elämässäni oli koulu ja kaikki ihmiset ympärilläni olivat opiskelukavereitani. Kiinan au-pair aikaan verrattuna oli mukavaa, että ympärilläni ihmiset olivat samanlaisessa elämäntilanteessa, mutta kaikki keskustelut pyörivät samojen aihepiirien ympärillä ja koin tarvitsevani muutakin sisältöä elämääni kuin vain koulun ja opiskelun. Päätin jatkaa koripalloharrastustani ja aloitin osa-aikatyöt vaatekaupassa. Arjestani tuli pian monipuolisempaa, sain huomattavasti lisää sisältöä elämääni ja tapasin paljon erilaisia ihmisiä. Huomasin myös, että harrastuksen ja työt aloitettuani koin juurtuvani Amsterdamiin paremmin ja kaupunki alkoi tuntua enemmän kodilta.

KIELI JA KULTTUURI

Yleisesti ottaen koen integroituneeni Alankomaiseen yhteiskuntaan heikosti ja tietämykseni maan kielestä ja kulttuurista on yhtä lailla todella heikkoa. Amsterdamiin muuttaessani tavoitteenani oli opiskella hollannin kieltä. Huomasin kuitenkin nopeasti, että englannilla pärjää tarpeeksi hyvin ja haaveet uuden kielen opiskelusta jäivät nopeasti taakse. Saksan pohjalta ymmärrän hyvin lukemaani hollantia, mutta en osaa itse tuottaa kieltä lainkaan, saati ymmärrä kuulemaani. Suurin osa ystävistäni Amsterdamissa on kansainvälisiä opiskelijoita tai expatteja, joista lähes kaikki ovat samassa tilanteessa hollannin kielen kanssa. Alankomaiden valtio tarjoaa ilmaisia kielikursseja, mutta ne keiden tiedän hyödyntäneen tämän mahdollisuuden ovat tehneet niin joko Alankomaisten juuriensa tai maan passin tavoittelemisen vuoksi.

IHMISSUHTEET

Verrattuna au-paireiluun ja diginomadina olemiseen, opiskelijana ystäväpiirin kartuttaminen on huomattavasti helpompaa. Minun kanssani psykologian kandidaatin tutkinnon aloitti vähän yli 600 opiskelijaa, joista iso osa oli myös ulkomaalaisia opiskelijoita täysin samassa tilanteessa – yksin uudessa maassa. Ensimmäisinä viikkoina sosialisoituminen kävi melkein työstä, mutta se kannatti. Näinä kriittisinä ensimmäisinä viikkoina tapaamani ihmiset ovat edelleen yksiä lähimmistä ystävistäni, ja he olivat porukalla käymässä Suomessa viime kesänä tutustumassa kesämökkeilyn ihmeelliseen maailmaan.

RAHA

Omalla kohdallani ulkomailla opiskelun on mahdollistanut lähes täysin Suomesta saadut opiskelijan tuet, sekä opintolaina. Osa-aikatyöstäni tienaamat rahat hupenivat kovin tehokkaasti kaupungin järkyttäviin vuokriin ja Alankomaiden lukukausimaksuihin, jotka ovat vähän yli 2000e vuodessa. Suomesta saamani opintotuki ja -laina ovat yhteensä noin 1250e luokkaa per kuukausi. Pahimmillaan olen maksanut vuokraa 1150e per kuukausi, jolloin lisätulot tulivat todellakin tarpeeseen. Tällä hetkellä asiat ovat paljon paremmin ja onnekkaiden sattumusten kautta sain Amsterdamista valmiiksi kalustetun yksiön, josta maksan vähän alle 600e kuukaudelta.

DIGINOMADINA RUANDASSA

Oli kevät 2021 ja elettiin pahinta pandemia-aikaa. Tuohon aikaan Amsterdamissa kaikki muu paitsi ruokakaupat olivat kiinni ja opiskelu tapahtui etänä zoomin välityksellä. Takaraivossa alkoi pikkuhiljaa kytemään ajatus; miksi maksan järjetöntä vuokraa Amsterdamissa, etenkin kun voisin olla missä tahansa muualla? Tuohon aikaan Euroopan Unionilla oli lista ”vihreistä” maista, eli maista, joissa oli EU-standardeilla hyvä tilanne koronan suhteen. Listalla oli seitsemän maata, Australia, Japani, Kiina, Etelä-Korea,Thaimaa, Singapore… Ja Ruanda. Listalla olevista maista Ruanda oli ainoa, joka toivotti turistit tervetulleeksi. Tuo pieni maa keski-Afrikassa oli myös samalla aikavyöhykkeellä Alankomaiden kanssa, joten etäluennoille osallistuminen onnistuisi ongelmitta. Tässä vaiheessa olin kuullut Ruandasta ainoastaan vuonna 1994 tapahtuneen traagisen kansanmurhan vuoksi, mutta perinpohjaisen googlehaun tehtyäni huomasin maasta puhuttavan turvallisena ja siistinä paikkana. Seuraavalla viikolla sanoin vuokrasopimukseni irti ja ostin lennot Kigaliin, Ruandan pääkaupunkiin. Ensimmäisellä kerralla tarkoituksenani oli viettää Kigalissa vain kuukausi, mutta päädyin jäämään kolmeksi kuukaudeksi. Palasin Kigaliin vuonna 2023 uudelleen muutamaksi kuukaudeksi ja yllätyin miten tutulta ja kodikkaalta tuo pieni valtio Afrikan sydämessä tuntuikaan.

ARKI

Kigalissa arki on molemmilla kerroilla koostunut pääasiassa etäopiskelusta joko kotona tai jossakin kaupungin kymmenistä kahviloista. Ruanda on tunnettu kahvintuottajamaa, joka heijastuu Kigalin kahviloiden laadussa. Siinä missä arkipäivät kuluivat opintojen parissa cappuccinon äärellä tai museoita kierrellen ja illat ystävien kanssa ravintoloissa, käytin viikonloput tutustuen Ruandaan pääkaupungin ulkopuolella. Ruandan itäosissa on Akageran safaripuisto, jossa voi bongata ”the big 5 of Africa”, eli leijonan, sarvikuonon, kirahvin, puhvelin ja leopardin. Olen käynyt Akageran safarilla kahdesti, mutta sekä leopardi että leijona ovat vielä näkemättä. Ruandasta löytyy kolme isoa järveä, joista kaksi, ”twin lakes” nimelläkin tunnetut Ruhondo ja Burera sijaitsevat maan pohjoisosissa, Volcanoes National Parkin tuntumassa.

Ruanda on tunnettu vuorigorilloistaan, joita pääsee näkemään kyseisessä kansallispuistossa tuntuvaan 1500€ hintaan. Opiskelijabudjetilla tämä elämys on jäänyt välistä, mutta kansallispuistossa on mahdollista vaeltaa Bisoke-tulivuoren huipulle huokeaan 70€ hintaan ja matkalla on 25-50% todennäköisyys nähdä vuorigorilloja. Olen huiputtanut Bisoken kerran, mutta sillä vaelluksella ei valitettavasti näkynyt vuorigorilloja. Ehkä sitten ensi kerralla.

KIELI JA KULTTUURI

Ruandan on neljä virallista kieltä, englanti, ranska, swahili ja kinyaruanda. Etenkin nuorempi väestö kaupungissa puhuu hyvää englantia, mutta vanhempi sukupolvi puhuu puolestaan ranskaa johtuen Ruandan siirtomaahistoriasta Belgian alla. Kaupunkien ulkopuolella väestö puhuu lähes ainoastaan paikallista kinyaruandan kieltä. Virallisista kielistä itse puhun ainoastaan englantia, jolla pärjäsi ihan hyvin. Opettelin kinyaruandaksi lähinnä yksinkertaiset ”moi, mitä kuuluu, kiitos” fraasit, sekä neuvottelemaan ja tinkimään mototaksikuljettajien kanssa. Muutamakin sana kinyaruandaa riitti tuomaan hymyn paikallisten huulille.

Paikallisen kielen osaamattomuus, suuret kulttuurierot ja suhteellisen lyhyt aika Ruandassa ovat syypäitä siihen, että en ole saanut lähes lainkaan kiinni maan kulttuurista. Paikalliset ystäväni ovat mielellään jakaneet kulttuuriansa ja vastailleet tyhmiinkin kysymyksiini, mutta silti en koe saaneeni jutun juonesta ihan täysin kiinni ja sekaannuksiakin on sattunut. Esimerkiksi, kävimme tervehtimässä paikallisen ystäväni äitiä, joka tarjosi minulle kotitekoista viiniä terassilla istuessamme. Viini olisi kuitenkin pitänyt noutaa talon takapihan vajasta ja ajattelin perisuomalaiseen tapaani ”noh, ei nyt minua varten tarvitse lähteä viiniä noutamaan” ja ystävällisesti kieltäydyin tarjouksesta. Vierailun päätyttyä ystäväni selitti, että hänen äitinsä koki kieltäytymiseni loukkaavana, sillä Ruandassa moisessa tilanteessa tarjottavista kieltäytyminen ymmärretään niin, että tarjottava ei kelpaa vieraalle. Tilanne toki hävetti, mutta ystäväni kuittasi tilanteen naureskellen ja lupasi selittää äidilleen, että tarkoitukseni oli hyvä.

IHMISSUHTEET

Diginomadina vieraassa maassa ilman verkostoa ystävien löytäminen voi olla hankalaa. Ruandassa itselle kävi ihan älytön tuuri, sillä jälleen kerran tinderiä hyödynnettyäni löysin Sylvien, paikallisen turistioppaan, jonka kanssa tulimme uskomattoman hyvin toimeen. Sylvie esitteli minut omalle ystäväpiirilleen, johon kuului niin ruandalaisia, kuin myös expatteja niin Euroopan maista kuin myös esimerkiksi Intiasta ja Jemenistä. Vietimme porukalla paljon aikaa arkisin ja viikonloppuisin teimme retkiä Kigalin ulkopuolelle tai kävimme vaeltamassa. Mikäli en olisi ystävystynyt Sylvien kanssa ensimmäisellä kerralla en usko, että olisin palannut Ruandaan 2023.

RAHA

Ruandaan lähtöä varjosti halu säästää asumiskuluissa ja kolmen kuukautta Kigalissa lentoineen ja viisumeineen tuli huomattavasti edullisemmaksi kuin mitä Amsterdamissa asuminen olisi kustantanut. Tein myös freelancerina kääntäjäntöitä, joilla rahoitin osan elämästäni Afrikan sydämessä. Menopaluulennot Düsseldorfista Kigaliin ovat olleet noin 500e luokkaa molemmilla kerroilla. Olen jakanut molemmilla kerroilla asunnon kämppiksen kanssa, eli asumiskulut ovat menneet puoliksi. Ensimmäisellä kerralla asuin kuukauden hotellissa, joka muistaakseni kustansi noin 500e sisältäen aamiaisen. Hotelliasumisen jälkeen muutin vuokra-asuntoon, joka maksoi vähän alle 300e kuukaudelta. Keväällä 2023 vuokrahinnat Kigalissa olivat huomattavasti kalliimmat ja päädyin maksamaan 350e pienemmästä asunnosta vähemmän viihtyisällä alueella. Siinä missä ruoka ja asuminen Kigalissa on suhteellisen halpaa, kaikki turistiaktiviteetit kuten auton vuokraaminen ja kansallispuistojen sisäänpääsymaksut ovat yllättävän kalliita, joten rahaa kyllä sai kulumaan.

KAUSITÖISSÄ ISLANNISSA

Palattuani Ruandasta Eurooppaan vuoden 2021 kesällä, edessäni oli jälleen välivuosi samoista syistä kuin lukion jälkeen, tulevaisuuden suunnitelmat olivat epäselvät. Olin pari kuukautta töissä ruokakaupassa Suomessa, johon kyllästyin nopeasti. Kaipuu ulkomaille oli kova, joten hain kausitöihin islantilaiseen varastoon Nordjobb-nettisivun kautta. Olen kirjoittanut kokemuksistani kausitöissä Islannissa aiemminkin, pääset lukemaan postauksen tästä.

ARKI

Islantiin muuton taustalla oli huomio siitä, että maan palkkataso on huomattavasti Suomea korkeampi. Töitä oli mahdollista myös tehdä paljon, mistä johtuen arkeni Islannissa koostui lähinnä 50-60 tuntisista työviikoista ja niistä palautumisessa. Aamulla herätys soi 5.50 ja bussi töihin lähti 6.15. Aamiaisen söin ensimmäisellä tauolla ja työpäivä loppui yleensä kello 16-17. Joka toinen viikonloppu kului myös töissä ja vapaat viikonloput kuluivat joko vaan kotosalla tai Reykjavikia tutkiessa. Joskus harvoin saatoin tehdä retkiä Reykjavikin ulkopuolelle, pääasiassa vain silloin, jos joku ystävistäni oli vierailemassa ja matkakuluille oli enemmän maksajia. Islannissa on korkeampi palkkataso kuin Suomessa, mutta myös kaikki maksaa huomattavasti enemmän. Koska tarkoituksenani oli säästää iso osa palkastani, rahan käyttäminen Islannissa matkustamiseen tuntui vähän hölmöltä.

KIELI JA KULTTUURI

Oman kokemukseni mukaan islantilaiset ovat mielenmaisemaltaan hyvin lähellä meitä suomalaisia – rauhaa rakastavia, rauhallisia ja luontoa arvostavia. Islantilaiset myös puhuvat englantia todella hyvin, eikä kielimuuri kertaakaan osoittautunut ongelmaksi.

IHMISSUHTEET

Koska aikani Islannissa kului rattoisasti töissä käyden, en edes ehtinyt kaipaamaan uusia ystävyyssuhteita. Tulin läheiseksi muutaman työkaverini kanssa ja pidämme edelleen aktiivisesti yhteyttä. Asuin myös viiden kämppiksen kanssa, joista kaikki olivat Islantiin töihin muuttaneita, joten seuraa riitti hyvin.

RAHA

Nordjobb järjesti minulle vuokrahuoneen, joka kustansi vähän alle 600e kuukaudessa, mutta asumiskulut menivät puoliksi silloisen poikaystäväni kanssa. Tämän lisäksi maksoin itse lentoni Reykjavikiin, joihin upposi muutama satanen. Kuukaudesta riippuen palkkani oli jotain välillä 3800-5000e, josta vuokran, bussilipun ja kuntosalijäsenyyden jälkeen jäi mukava siivu säästöön.

LOPPUSANAT

Yhteenvetona sanoisin, että jokainen ulkomailla vietetty ajanjakso avasi uusia näkökulmia ja opetti arvokkaita elämäntaitoja, joita tulen varmasti hyödyntämään tulevaisuudessa. Vaikka jokainen matka oli erilainen, ne kaikki rikastuttivat elämääni omalla tavallaan ja auttoivat minua ymmärtämään itseäni ja löytämään paikkani maailmassa.

Mikä olisi sinusta mieluisin tai kiintoisin tapa toteuttaa muutto ulkomaille? Lähtisitkö mieluiten au-pairiksi, opiskelemaan, diginomadiksi, kausitöihin, vai kenties jotain aivan muuta?