Tiesin jo lukion ensimmäisinä vuosina, että tahdoin opiskella psykologiaa yliopistossa. Tiesin myös, että kärsivällisyyteni ja pitkäjänteisyyteni tuskin riittäisivät pääsykokeista selviytymiseen, joten ulkomaille opiskelemaan lähteminen oli jo aikaisessa vaiheessa suunnitelmissa.
Alkuperäiset suunnitelmat olisivat vieneet Edinburghin yliopistoon Skotlantiin, mutta kysymysmerkit Brexitin suhteen saivat minut tutkimaan muita vaihtoehtoja. Amsterdamin yliopisto (UvA) valikoitui hakukohteeksi täysin sattuman kautta, kun asia tuli puheeksi Brysselissä tapaamani tinderdeitin kanssa, joka puhui UvAsta hyvään sävyyn. Päätökseen myös toki vaikutti se, että UvAn psykologian kanditutkinto on yliopistorankingien mukaan EU:n ykkönen ja maailmanlaajuisesti yleensä top 20. Myöskin mahdollisuus suorittaa tutkinto englanniksi, sekä Alankomaiden läheisyys Suomeen niin maantieteellisesti, kuin kulttuurillisestikin, vaikutti päätökseen positiivisesti. Kolmen (pian neljän) Alankomaissa vietetyn lukuvuoden jälkeen olen pääosin tyytyväinen päätökseeni jatko-opintojeni suhteen. Brexitin myötä Alankomaiden suosio suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa on kasvanut viime vuosina, ja meidänkin vuosikurssilla oli monta suomalaista opiskelijaa. Tämä postaus onkin suunnattu lähinnä Alankomaissa opiskelusta kiinnostuneille suomalaisille, joten jos mielessä on Alankomaissa opiskelu tai aihe kiinnostaa ylipäätään, tää on just sulle!
MITÄ TIETÄÄ ALANKOMAISSA OPISKELUSTA ENNEN LÄHTÖÄ
Alankomaissa yliopistot eivät ole ilmaisia, vaan opiskelijan tulee maksaa lukuvuosimaksu, joka on vähän päälle 2000€ vuodelta. Vaikka Alankomaat yleiseltä hintatasoltaan onkin Suomea halvempi, lukuvuosimaksu, sekä korkeat vuokrat nostavat budjettia kovinkin nopeasti. Etenkin Amsterdamissa, mutta myös muualla Alankomaissa, on asuntokriisi, eli vuokralaisia on paljon enemmän kuin vuokra-asuntoja. Tilanne on vaikea kaikille, mutta erityisesti opiskelijoille, sillä yksityisten vuokranantajien keskuudessa profiili ”kansainvälinen opiskelija” ei tuo pisteitä, vaan etusijalla ovat työssäkäyvät paikalliset. Yliopistojen kautta on mahdollista saada opiskelija-asunto, mutta pääasiassa vain ensimmäiselle vuodelle. Ensimmäisen vuoden jälkeen opiskelija-asunnon voi saada ainoastaan odotuslistan kautta, jonne Alankomaihin opiskelemaan mielivän kannattaakin tehdä profiili niin aikaisin kuin mahdollista. Odotuslistat ovat vuosien mittaiset, mutta noin 2-3 vuoden päästä on mahdollista yltää soluasuntoihin, ja 3-5 vuoden jonotuksen jälkeen on mahdollista saada yksiö. Tälläisiä odotuslistasivustoja ovat esimerkiksi Studentenwoningweb ja Room.nl.
OPINTOJEN RAKENNE
Alankomaissa yliopistoon on kohtuullisen helppo päästä sisälle, mutta sisällä pysyminen saattaa tuottaa haasteita. Yliopistoilla on käytössä ”binding study advice”, tai BSA, jonka puitteissa opiskelija tarvitsee 42-48 opintopistettä ensimmäiseltä vuodelta jatkaakseen toiselle vuodelle, kun opintopisteitä tavallisesti kertyy 60 vuotta kohden. Tämä ei välttämättä kuulosta niin haastavalta, mutta niistä 600 opiskelijasta, jotka aloittivat mun kanssa samaan aikaan vain suunnilleen puolet sai jatkaa toiselle vuodelle, joten BSA:n saaminen ei tosiaan ole mikään itsestäänselvyys.
Opintojen haastavuus perustuu joka kuukautiseen tenttiviikkoon ja vain yhteen uusintamahdollisuuteen. Jokaisen kuukauden viimeinen viikko on tenttiviikko, ja jos esimerkiksi opiskelija ei pääse läpi syyskuun tenttiä, ainoa uusintamahdollisuus on seuraavan vuoden heinäkuussa, eli kesälomalla. Mikäli uusintatentistäkin tulee hylätty, seuraava mahdollisuus on käydä kurssi uudelleen seuraavana vuonna. Tämä tuottaa kuitenkin omat ongelmansa, sillä usein seuraavan vuoden kurssien vaatimuksena on alempien vuosien kurssisuoritukset, joten on mahdollista, että yksi hylätty kurssi aiheuttaa puolen vuoden viivästyksen opinnoissa. Henkilökohtaisten vaikeuksien sattuessa on tietenkin mahdollista anoa poikkeuksia, mutta näissä tapauksissa anomukset käydään läpi examination boardin edessä, eli meno on hyvin virallinen.
OPISKELIJAELÄMÄ
Verrattuna suomalaisen opiskelijakulttuurin rientoihin, Alankomaissa opiskelijaelämä on kansainvälisille opiskelijoille huomattavasti rauhallisempaa. Paikallisille opiskelijoille suunnatut student associationit, jotka ovat verrattavissa Amerikkalaisiin frat-taloihin, ovat puolestaan tunnettuja railakkaasta menostaan. Ymmärtääkseni näihin yhdistyksiin kansainvälisillä opiskelijoilla ei ole oikein asiaa, enkä itsekään tiedä tästä kulttuurista tarkemmin sen enempää.
Vaikka Alankomainen opiskelijaelämä onkin ehkä Suomeen verrattuna rauhallisempaa, meno on kuitenkin monipuolista ja hyvin kansainvälistä. Tapahtumia on noin kerran-pari kuussa ja ne keskittyvät lähinnä peri-hollantilaisiin borreleihin, rentoihin iltamiin joille tunnusomaista on muutama drinkki ja hyvä seura. Kontrastina suomalaiseen opiskelijaelämään on se, miten hankalaa on tavata ihmisiä muilta tieteenaloilta. Suurin osa tapahtumista on suunnattu ainoastaan yhden kurssin opiskelijoille, eivätkä esimerkiksi politiikan opiskelijat käy psykologian opiskelijoiden tapahtumissa. Toki myös ryhmäkoot ovat niin suuria, että tapahtuman järjestäminen vaikka edes kahdelle tai kolmelle kurssille olisi jo iso työ.
Alankomaiset yliopistot myös rakastavat komiteoita ja sellaiseen kuuluminen onkin aika must do -juttu opiskelijan bucket listilla. Komiteoita on joka lähtöön, esimerkiksi olen itse kuulunut liftauskomiteaan, jonka pääomainen tarkoitus oli järjestää liftauskilpailu lukuvuoden lopussa Amsterdamista Ranskan Metziin ja sieltä Saksan puolelle Frankfurtiin. Muunlaisia komiteoita olivat esimerkiksi opintomatkakomitea, tapahtumakomitea, ski trip -komitea, luentokomitea, eko-komitea jne.
HAKUPROSESSI
Suomessa lukionsa suorittaneelle Alankomaiseen yliopistoon hakeminen on kivuton prosessi, sillä pääasiassa opiskelijan tulee lähettää käännetty lukion päättötodistus, sekä käännetty ylioppilastodistus hakuportaalin kautta yliopistolle. Suomalaiselta ei myöskään vaadita erillistä todistusta englannin osaamisesta, vaan englannin ylioppilaskokeen hyväksytty suoritus riittää. Kun itse hain psykologian kanditutkintoon 2018, hakuprosessiin sisältyi myös pienimuotoinen pääsykoe. Hakijoille annettiin kaksi viikkoa aikaa opiskella materiaali, jonka jälkeen täytyi suorittaa materiaaliin perustuva monivalintakoe. Materiaalia oli muistaakseni noin 50 sivua ja kaksi kahden tunnin luentoa, eli mikään mahdoton tehtävä ei ollut kyseessä. Pääsykokeen sisältyminen hakuprosessiin kuitenkin riippuu kurssista, eivätkä tosiaan kaikki tutkinnot edellytä moisen suorittamista.
LOPPUSANAT
Omalla kohdallani sanoisin, että Alankomaissa opiskelu on ottanut paljon, mutta antanut enemmän. Alkuun opintojen tiukka ja osittain jopa armoton rakenne tuli yllätyksenä, mutta siihen kyllä tottuu nopeasti, samoin kun muihinkin haasteisiin (asuntokriisi).
Miltä tämä kaikki susta kuulostaa? Heräsikö kiinnostus Alankomaissa opiskelusta?
Nuoresta iästä huolimatta jo kolmelle mantereelle kotiaan rakentanut juureton, mutta maadoitettu maisteriopiskelija larppaamassa lokaalia Alankomaiden pääkaupungissa, Amsterdamissa. Global Health opintojen sivussa aika kuluu haaveillen ja aina seuraavaa seikkailua suunnitellen.
Miten korkeita vuokrat Amsterdamissa suurinpiirtein ovat esimerkiksi yksiöissä. Kieltämättä lukukaimaksutkin kuulostavat korkeilta. Onko opintoja varten mahdollista saada suhteellisen näppärästi lainaa vai miten opinnot rahoitetaan?