VINKIT KIINAAN – KUMPI ON SUUREMPI, KIINAN MUURI VAI KIELIMUURI?

Kiina. Tuo vastakohtien maa. Sieltä löytää niin tiheään asuttuja miljoonakaupunkeja kuin luontoakin. Pandoja ja Porcheja – ja Ferrareita ja Lamborghineja ja Rolls Royceja. Ja mopoja ja sellaisia maalaisajolava-autoja, ettei niille edes taida olla mitään termiä suomeksi tai englanniksi. Vierekkäin seisovat myös vanhat temppelit ja pilvenpiirtäjät. Kiinaa on mahdotonta kuvailla parilla sanalla tai edes parilla lauseella. Se on miljoona, usein hyvin paradoksista, asiaa ja kaikkia niitä samaan aikaan.

Kiinalla on tarjota matkoja laidasta laitaan. Kirjoitin viime postauksessa omista kokemuksistani reppureissatessani ympäri Kiinaa, mutta siellä voisi helposti myös tehdä uskomattoman luxusmatkan tai kiertää luontokohteita toisensa jälkeen. Minä olen käynyt yhteensä noin 15 eri kaupungissa ja asunut Pekingissä ja Macaussa, joten kokemusta Kiinassa pyörimisestä on karttunut jonkin verran. Tässä postauksessa jaan vinkkejäni Kiinaan tulevaisuudessa matkustavalle.

Lähtövalmistelut

Viisumi

Meille onnekkaille suomalaisille viisumien hakeminen on aika harvinaista puuhaa, mutta sitä ei voi välttää mikäli halajaa Kiinaan. Viisumin saa Helsingin Kulosaaresta Kiinan suurlähetystöstä ja se kannattaa hakea hyvissä ajoin. Hakemus on neljän sivun mittainen, mutta siihen tulee lisätä kaikennäköistä extra-infoa, kuten lento- ja hotellivaraukset. Kiinaan ei voi matkustaa reppureissaajille tavallisella ”katsotaan minne elämä vie” -asenteella, koska koko matkasuunnitelma pitää kirjoittaa hakemukseen. Toki sääntöä voi kiertää varaamalla hotellit, jotka peruu viisumin saatua, mutta suunnitelma pitää joka tapauksessa kirjoittaa ylös hakemukseen.

Jos hakemuksessa on pienikin virhe, tulee se bumerangina heti takaisin, yleensä ilman selitystä virheen sijainnista. Viisumihakemus kuulostaa hirveän haastavalta, mutta nykyään täytän hakemukset alle 10 minuutissa. Netistä löytyy esimerkkejä täytettyihin papereihin.

VPN

Kiinassa meille länsimaalaisille tutut nettisivut ja appit on blokattu. Jos niille haluaa päästä, tulee ENNEN KIINAAN SAAPUMISTA ladata VPN, eli virtual private network, joka mahdollistaa blokatuille sivuille pääsyn. VPN:iä on tuhansia erilaisia, enkä koe voivani suositella niistä mitään tiettyä. Jotkut maksavat paljon, jotkut ovat ilmaisia. Tietysti ilmaiset eivät toimi yhtä hyvin, mutta maksullinenkaan VPN ei takaa nettiin pääsyä aina. Kärsivällisyys on must Kiinassa nettiä käyttäessä 😀

EDIT: Kommenteissa tuli vinkki, että turistin kannattaa tutkia, onko VPN:lle tarjolla ilmaisia kokeilukuukausia. Niitä voi löytyä mm. ExpressVPN:ltä tai Astrill VPN:ltä.

Kielimuurin kiipeämisen valmistelut

Riippuen minne päin Kiinaa suuntaat, voi kielimuuri osoittautua hyvinkin suureksi ongelmaksi. Jopa isoissa kaupungeissa kuten Pekingissä ja Shanghaissa ei puhuta englantia yleisesti (tai jos puhutaan niin ollaan liian ujoja käyttämään sitä), joten ongelmia tulee varmasti. Se on fakta. Kiinan perusteiden, edes parin sanan, osaamisesta on hirveästi hyötyä. Kiinalaiset ovat yleensä mielissään, jos joku yrittää puhua heidän kieltään ja erityisesti tinkimistilanteissa kannattaa käyttää kaikki osaamansa kiina.

Suosittelen lataamaan ilmaisen Pleco-kääntäjän. Se on hyvin yleinen Kiinassa asuvien ulkomaalaisten kesken ja pystyy kääntämään puhettakin (joskin en ole koskaan käyttänyt tätä ominaisuutta käytännössä). Google-kääntäjässä on hyvä ominaisuus kääntää tekstiä reaaliaikaisesti kameran kautta, mutta Google ei toimi Kiinassa.

Liikkuminen

Kaupungista toiseen

Kiinassa kätevin tapa liikkua pitkiä matkoja on juna. Minulle pisin junamatka on ollut hulppeat 26 tuntia! Myös busseja kulkee, mutta olen käyttänyt niitä vain päivämatkoilla. Kiina on valtava, joten bussimatkat eivät aina ole paras vaihtoehto. Maan sisäisiä lentoja on myös paljon.

Kiinassa juniin on kolmenlaisia lippuja, jotka halvimmasta kalliimpaan ovat tuolipaikka, hard sleeper ja soft sleeper. Hard sleeperin ja soft sleeperin todellinen ero ei ole sänkyjen pehmeydessä, vaan hytissä. Kuulemani mukaan hard sleeperissä on kolme sänkyä päällekkäin ja sängyt ovat avoimessa tilassa. Soft sleeper on neljän hengen hytti, jossa on kaksi kerrossänkyä. Itse olen ollut pidemmillä matkoilla aina soft sleeperissä. Jos nukut alasängyssä, varaudu ihmisten istuvan sängylläsi, olit siinä itse tai et 😀

Kiinassa on hulppeita luotijunia ja niistä yhdellä kiisimmekin Pekingistä Shanghaihin noin viidessä tunnissa. Muut junat olivat tavallisia paikallisjunia. Ei mitään huonokuntoisia, mutta ei myöskään hulppean moderneja. Nukkumajunissa on lakanat valmiiksi, mutta ken tietää kuinka moni on niissä nukkunut. Matkin paikallisten tapaa peittää tyyny omalla hupparilla tms. Hytit ovat pieniä, enkä tajua minne matkalaukut mahtuisivat. Rinkatkaan eivät mahtuneet kokonaan sängyn alle.

Käytävissä oli molemmissa päissä vessa, toinen kyykkyvessa ja toinen vessanpöntöllinen. Ne olivat siistejä. Pistorasioita oli vain muutama, käytävässä, joten matkalaturi on pidemmillä matkoilla ehdoton. Wifiä junissa ei ainakaan vuonna 2016 ollut. Mukaan kannattaa ottaa omat eväät, vaikka junissa onkin yleensä ravintolavaunu. Junissa saa kiehuvaa vettä esim. nuudeleita varten.

En ikävä kyllä muista lippujen hintoja, mutta heittäisin hatusta, että kahteen päivä- ja kahteen yöjunaan (molemmat yli 20h) olisi mennyt yhteensä n. 200€. Ei siis todellakaan älyhalpaa, mutta yleensä halvempaa kuin lentäminen ja junat ovat kokemus itsessään. Tietysti hinta laskisi, jos ei menisi soft sleeperiin. En kuitenkaan suosittelisi tuolipaikkoja pidemmille välimatkoille, ellei ole reissussa todella pienellä budjetilla tai halua hieman extremempiä kokemuksia. Tämä kuulostaa todella elitistiseltä, mutta tosiasia on, että maksat myös seurastasi. Itse olen aiemmin istunut tuolipaikoilla 8h yöjunassa ja siellä oli melu koko ajan ja vessat tukossa alusta asti. Sanomattakin selvää, etten nukkunut yhtään.

Lippuja voi ostaa etukäteen netistä tai juna-asemalta. Silloinen poikaystäväni osti meille kaikki liput netistä, joten en voi neuvoa enempää varausjärjestelmistä. Vaikka lippu olisi jo ostettu, piti asemalla jonottaa sen saamiseksi ainakin vuonna 2016. Jonottamisessa saattoi mennä jopa tunti. Lippu kannattaa aina ostaa etukäteen, sillä Kiinassa on populaa sen verran, että kaikki junat voivat olla loppuunmyytyjä.

EDIT: Kommenteissa tuli vinkki, että Trip.com kautta voi ostaa junalippuja kätevästi vain parin euron lisähinnalla. Liput pitää silti noutaa asemalta.

Kaupunkien sisällä

Suurkaupungeissa, kuten Pekingissä, Shanghaissa, Guangzhoussa ja Shenzhenissä ei kovin pitkälle pötkitä kävelemällä. Yleensä kätevin liikkumismuoto ovat metrot. Ne kattavat laajan alueen ja kulkevat ruuhkista huolimatta – tosin joskus ovat aivan järkyttävän täynnä (jos olet nähnyt netissä videoita, jossa ihmisiä pitää työntää sisään aivan täyteen metroon, tiedät mistä puhun). Ainakin Pekingissä ruuhka-aikaan piti taistella päästäkseen sisään ja ulos vaunuista ja pari kertaa näin turistien jäävän laiturille ruikuttamaan kun he eivät päässeet sisään. Metrot ovat siistejä ja edullisia ja kunhan ”hieman” Helsinkiä monimutkaisempia metrokarttoja oppii lukemaan, on metrolla kulkeminen helppoa.

Busseja en välttämättä lähtisi kokeilemaan turistina. Taxit toimivat hyvin ja ovat suomalaiselle edullisia. Kannattaa etukäteen selvittää millaisia ovat kaupungin viralliset taxit sillä erityisesti juna-asemilla ja lentokentillä voi törmätä feikkitaxeihin. Turistilisä saattaa tulla usein mukaan hintaan virallisissakin taxeissa ja sitä voi olla vaikea välttää. Vaikka tietäisikin kuskin kiertelevän ympäri kaupunkia suorimman reitin sijasta, on asiasta vaikea väitellä vaikka puhuisikin kiinaa (kokemusta on). Mielestäni kuitenkin jokaisessa virallisessa taxissa käytetään mittaria ja hintaa voi kysyä etukäteen mikäli osaa kiinaa hieman. Taxia käyttäessä ota huomioon ruuhkat. Erityisesti Pekingissä niitä on KOKO AJAN ja niissä voi joutua istumaan pahimmillaan kaksikin tuntia.

Kasvissyöjän Kiina

Minulta kysytään usein, kuinka vaikea Kiinassa on matkustaa vegetaristina tai vegaanina. Lyhyt vastaus: vegetarismi – vaikeahkoa, veganismi – lähes mahdotonta. Tämä on kuitenkin yksi niistä paradoksisista asioista Kiinassa, sillä siellä syödään huomattavasti vähemmän lihaa kuin Suomessa. Itse asiassa, Suur-Kiinassa asuminen muutti minut sekasyöjästä ihmiseksi, joka syö lihaa (miinus merenelävät) vain kerran viikossa.

Ongelman ydin piilee siinä, että Kiinassa ei ehkä syödä määrällisesti paljoa lihaa, mutta sitä syödään aina. Tofu ei myöskään ole lihan korvike, joten vaikka tilaisit tofuannoksen, saattaa siinä olla mukana vaikka jauhelihaa. Kasvissyönnin käsite on kiinassa vielä aika tuntematon, mikä mielestäni on kummallista, sillä buddhalaista ruokavaliota noudattavat eivät syö lihaa. Reppureissatessani vegaanin ystäväni kanssa, oli ravintolahenkilökunta aina hämmästynyt kun kerroimme, ettei hän syö lihaa. Kerran oli annoksesta selvästi vain nostettu liha pois. Usein nuudelikeittojenkin liemi on liha-/kalaliemi ja ruoassa saattaa olla pieniä lihan paloja, joista ei ole kerrottu menussa. Tämän kaiken sanottuani, on Kiinassa kuitenkin myös paljon kasvisruokia. Yksi hyvä paikka niiden löytämiseen on etsiä buddhalainen ravintola. Monien temppeleiden yhteydessä on kasvisruokaa (ellei jopa vegaanista ruokaa) tarjoava ravintola.

我吃素, wo chi su, eli olen kasvissyöjä on hyvä lause opetella tai näyttää ravintoloissa kännykästä. Asian voi myös ilmaista sanomalla 我不吃肉, wo bu chi rou, eli en syö lihaa. Mikäli kielimuuri on suuri, menussa kannattaa etsiä seuraavia merkkejä: 肉 (liha), 牛 (nauta), 鱼 (kala), 鸡 (kana) ja 猪 (possu).

Löysin TÄMÄN artikkelin aiheesta (sisältää parin kasvisannoksen nimen) ja netti on täynnä muitakin resursseja Kiinassa kasvissyöjänä selviämiseen.

Sekalaisia käytännönvinkkejä

• Pidä kuulakärkikynä helposti saatavilla maahantullessa. Kiinaan saapuessa pitää täyttää keltainen maahantulokortti, jonka yleensä saa jo lentokoneessa. Niitä löytyy myös pöydillä ennen passin tarkistusta. Passijonossa menee joskus ikuisuus, joten lappu kannattaa täyttää jo koneessa tai jonotuksen aikana. Älä tuhlaa aikaa pöydällä taistellen parista kynästä muiden turistien kanssa.
• Älä ikinä lähde ulos ilman vessapaperia. (Manner) Kiinassa ei ole paperia julkisissa vessoissa, joten mukana kannattaa aina olla vaikkapa nenäliinapaketti. Huom, paperia ei laiteta pönttöön vaan viereiseen roskikseen.
• Lisää vessa-aiheesta: treenaa reisilihaksiasi etukäteen, sillä kyykkyvessoja et pääse pakoon ellet aio käydä vessassa vain hotellissasi. Kyykkyvessoihin tottuu nopeasti, eivätkä ne ole yhtä kaameita kuin jotkut väittävät. Eikä niiden käyttäminen edes vaadi hirveästi reisilihaksia oikeasti 😀
• Pidä aina mukana käteistä, sillä vain harvoissa paikoissa voi maksaa pankkikortilla. Uusimpana käänteenä on kuitenkin se, että Kiinassa ollaan nykyään hyvin cashless. Mobiilimaksaminen on paljon yleisempää kuin Euroopassa ja olen jopa ollut kylässä, jossa pystyi maksamaan vain mobiililla! Käteinen on kuitenkin turistille must.
• Suunnittele päiväsi etukäteen, mikäli sinulla on tarkat ”must see” -paikat mielessä. Suurissa kaupungeissa liikkumiseen menee välimatkojen ja ruuhkien takia paljon aikaa, eivätkä kuuluisat nähtävyydet tule vahingossa vastaan kaupungilla kävellessä. Kiinassa ”going with the flow” todennäköisesti johtaa siihen, että sinulta jää välistä monta kiinnostavaa paikkaa ajanpuutteen takia.

Oletko ikinä käynyt Kiinassa tai suunnitteletko matkustavasi sinne tulevaisuudessa? Onko jotain muita vinkkejä, joita olisit kaivannut? Kommentoi alle tai pistä viestiä instagramissa @muumaamandariini tai @verawinter