VALMISTUJAISET MACAULAISITTAIN – CLASS OF 2020

Class of 2020 on tässä vaiheessa sellainen meme ja epäonninen porukka, että kun lokakuun lopussa valmistujaispäivä vihdoin koitti, oli sitä vaikea uskoa todeksi. Valmistujaisseremonian piti alunperin olla kesäkuussa, mutta koronan takia se siirrettiin syksyyn. Meillä ei moneen kuukauteen ollut edes tietoa siitä, järjestettäisiinkö sitä ollenkaan ja itse sain vasta kaksi viikkoa ennen H-hetkeä varmistuksen siitä, että viisumini salli minun jäädä vielä Macauhun. Omien valmistujaisten missaaminen olisi ollut kova isku neljän vuoden kovan työn jälkeen ja varsinainen kirsikka koronakakun päälle.

Meille suomalaisesta näkökulmasta ovat macaulaiset valmistujaiset varsinainen amerikkalainen unelma kaapuineen ja neliöhattuineen. Vaikutteet tulevat kuitenkin Portugalista, ja joillain opettajilla oli päällään varsinaiset velhokaavut riippuen ilmeisesti heidän omista tutkinnoistaan. Valmistujaiskaapu hattuineen maksoi 30€ ja vuokraaminen olisi ollut vain 2€ ostamista halvempaa.

Päivä alkoi minun osaltani ennen auringonnousua. Ensimmäinen ohjelmanumero oli lipunnosto kello 7:30, mutta melkein kaikki jättivät sen välistä aikaisuuden takia. Itse halusin täyden kokemuksen ja tässä oli jotain niin kiinalaista, että olihan se pakko nähdä omin silmin 😀 Onneksi myös yksi läheinen kaverini päätti saapua paikalle, joten ihan yksin ei tarvinnut seisoskella.

Paikalla ei tosiaan ollut montaa ihmistä ja omalta luokaltani muistaakseni vain viisi. Nuoremmat opiskelijat olivat harjoitelleet lipun salkoon nostamista jo todella aikaisesta aamusta asti ja marssivat hyvin virallisesti laskien samalla mandariinikiinaksi tahtia (mielenkiintoinen yksityiskohta, Macaussahan puhutaan kanttonia). Salkoon nousi Kiinan ja Macun lippujen lisäksi koulun oma lippu ja taustalla soi kiinan kansallislaulu. Hyvin isänmaallista. Kenkäni olivat jo tässä vaiheessa rikkoneet kantapään ihon.

Lipunnoston jälkeen meidät kuljetettiin tilausbusseilla aika lähellä sijaitsevaan urheiluhalliin, jossa seremonia järjestettiin. Piha oli jo täynnä mustakaapuisia opiskelijoita. Ensiksi otettiin ryhmä- ja luokkakuvat, johon macaulaiseen tapaan meni pieni ikuisuus ja oma luokkani oli viimeinen vuorossa. Olipahan meillä ainakin aikaa ottaa omiakin kuvia. Koulu oli palkannut video- ja valokuvaajat, jotka ikuistivat seremonian. Koska luokkani oli viimeisenä kuvausvuorossa, saimme me ainoina ottaa kuuluisat hatun heitto -kuvat, jotka myös videoitiin dronella ylhäältä päin käsin.

Kuvien ottamisen jälkeen harjoittelimme seremonian läpi KAHDESTI ennen lounastaukoa. Eipä ollut siis ihan hirveästi jännitystä ilmassa oikeaa seremoniaa varten, kun se vihdoin iltapäivällä alkoi. Jokainen sai tuoda katsomoon vain kaksi vierasta koronan takia. Oma perheeni ei päässyt paikalle koronarajoitusten takia ollenkaan, mutta onneksi juuri sopivasti kaksi kaveriani oli vapaana. Muuten olisi tullut aika orpo olo.

Seremonia oli yllättävän nopea ja jokseenkin persoonaton. Joku Macaun tärkeä politikko ja koulumme presidentti pitivät puheensa kanttoniksi (varmaan, jotta perheet voisivat ymmärtää), mutta onneksi sentään class representative puhui englantia. Tapahtuman alussa soi kiinan kansallislaulu, jonka kuulin tänäpäivänä niin lipunnoston kuin valmistujaisseremonian – ja molempia edeltäneiden harjoitusten – takia varmaan useammin kuin koko elämässäni.

Yleensä valmistujaisissa jokainen kutsutaan lavalle yksi kerrallaan, mutta meidän koulussa (ja mahdollisesti Macaussa yleisestikin) lavalle mentiin 30 ihmisen ryhmissä ja kaiken lisäksi tänä vuonna maskit naamalla. Minut tietysti tunnistaa helposti hiuksista, mutta en tiedä kuinka kaikki perheet tunnistivat omaisensa kaukaa kaikilla ollessa päällä samanlaiset vaatteet ja kasvotkin puoliksi peitettyinä. Lavalle mentiin koulusuorituskategorioissa; ensimmäisenä first class honorts, sitten second class honors first division, second class honors second division jne. Itse kuuluin luokkani parhaiten suoriutuneisiin ja näin olin lavalla tokana.

Kun kiipesimme lavalle, oli käsissämme jo valmiiksi todistuskuoret (tyhjät sellaiset, koska oikea todistus oli pitänyt hakea etukäteen koululta). Ensiksi kumarrettiin lavalla istuviin opettajille ja joillekin muille tärkeille henkilöille (en ihan tiedä keitä siellä istui :D) ja sitten yleisöä kohti. Nopea kuvan räpsäisy ja takaisin yleisöön istumaan. Tässäkö tämä neljän vuoden uurrastuksen kohokohta nyt sitten oli?

Urheiluhallin ulkopuolella odottivat ne valmistuvien läheiset, jotka eivät olleet päässeet sisään. Minulla tosiaan sen lisäksi että oma perhe ei päässyt paikalle, olivat kahta lukuunottamatta kirjaimellisesti kaikki kaverini joko töissä tai koulussa – tai itse valmistumassa – joten ulkona oli vähän yksinäinen olo. Otin kuvia kahden paikalle päässeen kaverin ja luokkalaisteni kanssa ja pääsin moikkaamaan myös erään hyvän ystäväni Kiinan puolelta asti tullutta perhettä, jonka luona olen viettänyt näiden vuosien aikana viikkokaupalla aikaa.

Oli kieltämättä aika suuri pettymys, että perheeni ei päässyt valmistujaisiin. He ovat käyneet kerran aiemmin Macaussa luonani, mutta nyt olen paljon paikallisempi ja olisi ollut kiva näyttää itselle tärkeitä paikkoja ja tietysti jakaa kokemus macaulaisesta valmistujaisseremoniasta. Nyt, muiden luokkalaisteni vielä juhlistaessa saavutustaan läheistensä kanssa, minä palasin takaisin juhlasaliin, riisuin kaapuni ja lähdin kotiin yksin.

Mutta kyllä hätä keinot keksii, kotona nimittäin odotti 2020:n kiteyttävä hetki: kippistelyt perheen kanssa Zoomin välityksellä. Vaikka korona onkin vaikeuttanut monen ulkomailla asuvan elämää suuresti, onneksi nykypäivänä on sentään helppo pitää yhteyttä läheisiin.

En tiedä miksi, mutta jostain syystä joukko luokkalaisiani ei viettänyt iltaa perheensä kanssa, vaan järjesti kaikille halukkaille yhteisen illallisen merenrannalla sijaitsevassa ravintolassa. Tämä oli minulle tietysti erittäin positiivinen juttu. Läheisimmät kaverini eivät päässeet paikalle, mutta toisaalta se mahdollisti minun viettää aikaa muiden luokkalaisten kanssa. Koko tutkinnon ajan on minulla ja luokkalaisillani ollut jonkin asteinen kielimuuri välissämme, vaikka kaikki tietysti englantia osaavatkin, mutta tänä iltana en joutunut ulkopuolelle hetkeksikään lähellä istuvieni jutuista. Paljon naurua ja hyvää ruokaa.

Vaikka valmistujaiset eivät ihan vastanneetkaan odotuksia ja korona esti perheen paikalle pääsyn, oli päivä ikimuistoinen ja olen onnellinen, että jäin Macauhun odottamaan sitä jättäen välistä ainoan mahdollisuuden päästä Suomeen kivuttomasti. Nyt sitten olenkin täällä mukavan jumissa toistaiseksi – mikä ei kyllä sinällään hirveästi haittaa 😀 Uskomatonta ajatella, että kandintutkinto on nyt suoritettu. Muistan edelleen hyvin elävästi hyväksymissähköpostin lukemisen ja Macauhun muuton. Toisaalta tuntuu, että se kaikki tapahtui ikuisuus sitten, toisaalta tuntuu kuin se olisi tapahtunut vasta vähän aikaa sitten. Näihin vuosiin on mahtunut aivan hirveästi kaikenlaista ja olisin todella monta kokemusta köyhempi jos en olisi päättänyt lähteä Macauhun opiskelemaan. Seuraava kysymys onkin ”mitäs sitten seuraavaksi?” ja siihen en vielä osaa vastata kunnolla.

Löytyykö täältä muita vuonna 2020 valmistuneita? Kuinka sinun valmistujaisesi erosivat macaulaisesta seremoniasta? Kommentoinnin lisäksi viestiä voi laittaa facebookissa tai instagramissa @muumaamandariini, tai instagramissa minun henk. koht. tililleni @verawinter.

P.s. lisää opinnoistani Macaussa voi lukea TÄSTÄ postauskesta.