Jos vaihto-opintovuosi lasketaan, olen asunut ulkomailla, eli tarkemmin sanottuna Englannissa, kymmenen vuotta. Näinä vuosina olen asunut monenlaisissa kodeissa; opiskelija-asunnoissa, hyvissä ja huonoissa vuokrakämpissä ja nyt viimeisimpänä omassa talossa. Kodin sisustus ja tavaramäärä on kasvanut vuosien varrella tilan lisääntyessä ja sisustustyyliäni voisikin kutsua eklektiseksi, sillä lähinnä keräilen iloa tuovia huonekaluja ja koriste-esineitä, joihin liittyy rakkaita muistoja. Skandinaavinen minimalismi on kaukana kodistani, mutta suomalaisuus paistaa silti kirkkaasti läpi eri tavaroista, joita olen Suomesta tuonut mukanani vuosien varrella. Miksi suomalaisuuden esille tuominen sisustuksessa ja kodin yksityiskohdissa on niin tärkeää?
Oma koti Englannissa ja sen sisustus
Mielenkiintoni sisustukseen ja kodin yksityiskohtiin kumpuaa vuosien takaisista sisutussuunnitteluopinnoistani ja siitä, että työskentelin sisustuskonsulttina monta vuotta Manchesterissa auttaen paikallisia kodin sisustuksen kanssa. Olen siis opiskellut suomalaisia sisutustapoja sekä perehtynyt tarkasti perinteiseen englantilaiseen kodin stailaamiseen. Oma kotini ei tosin vastaa kumpaakaan tyyliä.
Kun sanon ikävöiväni suomalaista sisustamista, en tarkoita puhtaan valkoista kaunista minimalismia, jota toki ihailen, vaan enemmänkin suomalaista rosoisen romanttista mökkityyliä. Olen yrittänyt tuoda brittikotiini paljon sellaisia elementtejä, joita löytyi Suomesta perheeni kesämökiltä – puulattiat kokolattiamattojen sijaan, kierrätetyt puiset huonekalut, luonnonkuidut, käkikello… Ja ripaus Ikeaa päälle.
En ole kuitenkaan kääntänyt kokonaan selkääni englantilaiselle sisustukselle, vaan suurimmat huonekalut kuten sohva ja nojatuolit ovat teetetty paikallisilla tekijöillä. Chesterfield-sohva on vieläpä erittäin englantilaista tyyliä ja miehen isovanhemmilta perityt peilit ja teekupit ovat koristeellisuudessaan todella romanttiset. Kokonaisuus on melkoinen sekoitus suomalaista ja englantilaista sekä modernia ja perinteistä.
Kotini on täynnä yksityiskohtia, mutta yleisimmät keskustelunaloittajat ovat ne perisuomalaiset esineet, jotka pistävät silmään heti sisään astuessa.
Mitä ulkosuomalaiset vievät mukanaan?
Kyselin viikonloppuna Instagramissa seuraajilta millaisia suomalaisia yksityiskohtia heidän ulkosuomalaisista kodeistaan löytyy? Kun ovesta kävellään sisään, mitkä tavarat ja tuotteet paljastavat asujan suomalaiseksi? Mitä tuotteita ulkosuomalaiset ovat vieneet mukanaan maasta toiseen?
Yleisin vastaus oli astiat. Muumimukeista Taika-astiastoon ja Arabian klassikoihin, suomalaiset tykkäävät pakata mukaan erityisesti kahvimukeja maailmalle matkatessaan. Brasiliaan, Venäjälle ja Itävaltaan, muumimukit erityisesti kulkevat mukana. Myönnän olevani itsekin kahvimuki-intoilija ja olenkin tuonut useita eri kippoja ja kuppeja käsimatkatavaroissa ja matkalaukussa sukkiin käärittyinä. Astiakaapista löytyy niin Satumetsä- ja Taika-kuosia, muumimukeja, Teema-astiastoa mukeineen ja Marimekon Oiva-kuppeja. Oli myös ihana lukea, että monet vievät ulkomaille mukanaan kuksia. Omat kuksani roikkuvat keittiön seinällä ja ne kulkevat mukana Skotlannissa ja järviseudulla aina tilaisuuden tullen.
Kahvimukien lisäksi ulkosuomalaisten kodeista löytyy myös suomalaiseen makuun sopivia kahvinkeittimiä. Omaani en ole tuonut Suomesta, mutta kunnollisen keittimen löytäminen täältä oli yllättävät hankalaa. Miehen baristakamat ja niillä syntyvät espressot ovat toki ihania erityisesti viikonloppuaamuisin, mutta mikään ei mielestäni voita kahvinkeittimen porinaa arkiaamuisin ja kahdentoista kupin pannullisen ryystämistä töiden lomassa.
”Mulla ainakin on suomalainen kahvinkeitin! Se tarvitaan, mutteripannu kun ei riitä mihinkään.” – Johanna, Portugali
Käytännöllisistä välineistä mainittiin Fiskarsin sakset ja aterimet sekä juustohöylä useasti. Erityismaininta Fiskarsin vasenkätisille saksille. Olen vuosien aikana tuonut mukanani sekä Fiskarsin klassiset oranssit sakset että muumipappa-kuosiset sakset ja ne ovat käytössä joka päivä.
Ylipäätään kaikenlaiset muumi-tuotteet ovat monella ulkosuomalaisella olleet matkalaukun täytteenä. Erityisesti jo mainitut mukit, mutta myös Finlaysonin pyyhkeet, tiskirätit ja “ihan kaikki krääsä”. Itse rakastan muumi-tuotteita, joten kuulun myös tähän muumifanilaumaan. Pyyhkeitä, kauppakasseja, kalentereita, kirjoja, mukeja, purkkeja… muumit pilkahtelevat vähän joka nurkasta, kaapista ja komerosta. Mutta en ole selvästi ainoa! Muumit ovat Englannissa todella suosittuja, joten tuotteet herättävät aina paljon ihastusta.
”Ainoa Suomi-design, jonka oon itelle halunnut kotiin, on pari muumimukia. Suomalaisista ja pohjoismaisista lakanoista tykkään siksi, että pussilakanoiden yläpäässä on ne reiät.” – Sunna, Itävalta
”Vaikka muutin Amsterdamiin vain parin matkalaukun kanssa, kodintekstiilit täytyi olla marimekkoa, juhlamokkakahvit juotiin muumimukeista ja oli jotain erinäisiä Iittalan Aalto-maljakkoa ja hedelmävatia” – Heli, Amsterdam
Myös Pentikin ja Ultima Thule-tuotteet mainittin pari kertaa. Olen myös tuonut kirpparilta löytyneet Pentikin puutarjottimen ja juustolautaset mukanani ja Ultima Thule-olutlasit ostin brittimiehelleni joululahjaksi vuosia sitten.
Muutama seuraaja kertoi muuttaneensa koko omaisuutensa Suomesta ulkomaille, mikä vaatii jo melkoista omistautumista. Olin myös erityisen ilahtunut keinutuoli-, Lokki-valaisin ja lumikola –vastauksista sekä kenkien eteiseen jättämisen maininnasta.
”Täällä kans Iittalan astiastot, muumimukit, Aalto-maljakko, Marimekon lakanoita ja pyyhkeitä löytyy. Ne tuo kyllä itelle kodin tunnelman! Kannoin Aasiassa asti reissatessa yhtä Iittalan Taika-mukia ja yhtä Marimekon kahvimukia. Niin hullua kuin se onkin, ne toi turvan tuntua” – Janina, Tallinna
Hankalimpia Suomesta tuotuja tavaroita itselleni ovat olleet Aalto-vaasi, jota en uskaltanut laittaa mihinkään matkalaukkuun vaan matkustin se sylissäni lentokoneessa “käsimatkatavarana”, ja vaatesuunnitteluun tarkoitettu mannekiininukke, joka siis on naisen torso ja mahtui juuri ja juuri matkalaukkuun, niin epäilyttävältä kuin se näyttikin.
Tuon usein Suomesta mukanani julisteita ja seinälle laitettavaa taidetta, kuten Artekin tuotejulisteet, lentokentältä ostettu Marimekon taidejuliste ja Ester Visualsin julisteet, joissa usein aiheena suomalainen maisema. Suomalaisesta kuvituksesta seinillä tulee minulle kotoisa olo ja koen niiden auttavan koti-ikävään. Suomenkielisiä kirjoja löytyy matkalaukusta myös aina Suomesta palatessa. Vain yksi seuraaja vastasi Instagramissa olleeseen kysymykseen “kirjat” ja olen yllättynyt, ettei vastaus tullut useammin esiin. Itse koen suomenkielisten kirjojen olevan mahdotonta löytää täältä suunnalta, joten ne täytyy tuoda aina mukana.
Suomalainen identiteetti ja sen ilmaisu sisustuksessa
Suomalaiset tuotteet herättävät aina paljon mielenkiintoa ja ihastusta kodissani. Tahdonkin ehkä tuoda suomalaisia julisteita, koriste-esineitä ja astioita mukanani, koska “kellään muulla ei ole tällaista”. Hassua on se, että suomalainen sisustus ei ollut alkuunkaan minun juttuni Suomessa asuessani, mutta vuosien ulkomailla olon jälkeen olen alkanut hakea kodin tuntua nimenomaan suomalaisten tai Suomi-henkisten tuotteiden kautta. Kahvinkeittimen porina, koivumetsän ja saunan tuoksuiset kynttilät, järvimaisemajulisteet… Yritän selvästi tehdä kodistani suomalaista mökkiä.
Rakkaimmat suomalaiset tuotteet kotonani ovat ehdottomasti ne, jotka minulle on antanut joku rakas henkilö. Isovanhemmilta saadut kahvikupit, äidin ostamat julisteet, häälahjaksi saatu Aalto-vaasi, rakkaalta ystävältä saatu Marimekko-kuosinen tarjotin… Niihin liitän muistoja rakkaista ihmisistä ja on ihanaa nähdä niitä ripoteltuna ympäri kotia.
Arvostan suomalaista suunnittelua ihan uudella tavalla ja pistänkin nyt suomalaisia tuotteita ylpeästi esille kotiini. Rakastan sitä, jos joku kysyy ja haluaa kuulla niistä lisää. Kerron niistä mielelläni.
Pohjois-Englannin pikkukylässä asuva matkailusta ja valokuvauksesta syttyvä vaeltaja. Aina jahtaamassa parasta näköalaa tai auringonlaskua, kahvi termarissa, kamera kourassa ja hiukset takussa.
Meillä on vietnamilainen koti, aiemmin se on ollut mm. Australiassa. Ensimmäinen suomalainen asia taisi yli 20 vuotta sitten muuttaessani olla Suomen lippu. Nykyään on Ukrainaa tukevia lippuja ja symboleja enemmän. Paikallisilla ei niitä ole muuta kuin Vietnamin punalippu. Australiassa minulla oli myös äidiltä saatuja vanhoja Pauligin peltisiä kahvipurkkeja. Ne jäivät muuttaessa sinne.
Päivittäin minulla on käytössä Suomesta 1990-luvulla ostettu Aromipesä, vanha Ostos-tv-tuote, erikoisesta styroksista valmistettu pieni haudutuspurkki, jossa ruoka pysyy lämpimänä tai hautuu kypsäksi. Erittäin kätevä mm. riisin keitossa.
Enpä ollut tajunnutkaan tuota, että pussilakanoiden yläpäässä ei kaikkialla ole reikiä. Meillä on joitain ulkomaalaisia ystäviä, niin lahjoiksi haluavat aina jotain suomalaisia elintarvikkeita, mutta useimmiten toiveena on tosiaan jotain astioita myös.