Joka kesä kuulee tutuista, jotka ovat lomailleet saaristossa. Matka on usein suunnannut Ahvenanmaalle, Turun saaristoon, Tukholman saaristoon, tai jopa Gotlantiin. Mutta miltä kuulostaisi Göteborgin saaristo?
Toki disclaimerina tähän alle, että en ole mikään saaristosnobi tai muutenkaan kokenut saaristomatkailija, joten saattaa olla, että tämä on itseltäni vain mennyt ohi. Kuitenkin ajattelen, että paikka on mainitsemisen arvoinen, parista isosta syystä: 1. tänne (ja täällä) oli todella helppo kulkea ilman autoa, polkupyörää, tai muutakaan kulkuneuvoa 2. reissu oli erittäin helposti toteutettavissa lastenkin kanssa, ja näin ei aina saaristoreissujen kanssa ole.
Miten Tänne Pääsee, Ja Miten Täällä Kuljetaan?
Meidän piti itse asiassa alunperin mennä Ahvenanmaalle pyöräilemään, ja sen reissun organisointi oli huomattavasti vaikeampaa (erityisesti lapset huomioon ottaen). Lopulta päädyttiin oikeastaan vähän sattumalta Göteborgiin, kun aikataulutusten takia Ahvenanmaan-reissu meni puihin ja lähdettiin nopealla aikataululla etsimään vastaavaa kohdetta.
Göteborgiin pääsy oli varsin helppoa, ja meille valikoitui tiukan aikataulun takia kulkuvälineeksi lentokone. Reilun tunnin suora lento Helsingistä ei ollut kauhean paha rasti! Harkitsimme myös laivalla Tukholmaan menoa ja sieltä junalla Göteborgiin matkustamista, ja tämäkin olisi ollut varsin hauska seikkailu. Hintaeroa ei suuremmin ollut, mutta laiva+juna voisi olla edullisempi, jos olisi aikaisemmin liikkeellä varausten kanssa. Lennot maksoivat per aikuinen tuolloin reilut 200€, mutta tosiaan olimme aika viime tinkaan liikkeessä.
Lentokentältä Göteborgin keskustaan pääsi vain lentokenttäbussilla, ja vaikka matka ei itsessään ollut pitkä, bussia saattoi joutua odottelemaan. Reissu oli myös tyyris, noin 15€ per nenä. Sitten taas keskustaan päästyämme matka eteenpäin sujui helposti, sillä ratikkaverkosto kaupungissa oli kattava. Sillä kuljettiin helposti myös Saltholmenin satamaan, josta Göteborgin saaristo oli kätevästi saavutettavissa useiden lauttareittien ansiosta.
Lippujen hinnat olivat varsin kohtuullisia, ja maksu hoitui helposti kortin tai puhelimen lähimaksulla. Ratikkalippu maksoi reilut kolme euroa, mutta sillä sai matkustaa 90 minuutin ajan niin paljon kuin vaan. Sama lippu kävi myös lautoilla, joten siitä ei tullut myöskään lisäkustannuksia. Jos olisi halunnut tehdä suurempaakin saarihyppelyä, olisi lauttoihin voinut ostaa useamman vuorokauden lippuja. Tämä kävi kuitenkin järkeen vain, jos lauttareissuja olisi kertynyt muistaakseni vähintään kolme päivässä.
Lauttoja kulki kesäaikaan (eli elokuun loppuun asti) vähän väliä, mutta eri lauttalinjojen kanssa sumplailu oli välillä vähän taitopeliä. Tavallaan linjat näyttivät aika selkeiltä, mutta lautat eivät aina pysähtyneet samoissa satamissa saarilla, ja pari kertaa päädyttiin niin väärään lauttaan kuin väärään satamaankin, eli aikataulua pitää kyllä syynätä tarkasti. Toki mitään vakavaa ei tapahdu, vaikka väärään lauttaan päätyykin – paitsi, että joskus joutuu sitten juoksemaan kauheaa tahtia seuraavaan lauttaan toiselle puolen saarta, heh.
Saariston Lapsi vai Mantereen Miekkonen
Toki saaristossa voi käydä päiväretkelläkin, vaikka asustelisi mantereella reissun ajan. Täytyy kuitenkin sanoa, että en usko, että samanlaista fiilistä saa missään muualla, kun saaristomökissä. Auringonlaskut ja -nousut, meren äänet, ei mitään liikenteen melua, ja upeat maisemat… Toki näillä saarilla ei tietääkseni ole mitään hotelleja, vaikka parilla suuremmalla saarella olikin jonkinlaisia Bed and Breakfasteja kuuleman mukaan olikin. Me kuitenkin päädyttiin majoittumaan airbnb:ssä, Äsperön pienemmällä saarella.
Tämä airbnb jossa oltiin oli meille ihan täydellinen, ja vaikka hienompiakin taloja löytyi, tässä oli aika hyvä hinta-laatu suhde. Viikon majoittumisesta kahden makuuhuoneen talossa sai maksaa reilut 800€ täällä, mikä vaikutti muihin vaihtoehtoihin verrattuna meille edulliselta. Suurin osa saariston asukkaista ilmeisesti kuitenkin asuu saarilla pysyvästi, joten taloja ei välttämättä kesälomien ulkopuolellakaan ole tarjolla holtittoman paljon.
Saariston ehkä negatiivisia puolia oli ruuan huono saatavuus. Jos et ole innokas ruuanlaittaja, ravintoloita tai kahviloita oli aika vähänlaisesti, erityisesti pienemmillä saarilla. Ruokakauppojakaan ei ollut joka saarella, mutta pienetkin kaupat olivat varsin hyvin varusteltuja. Majailu jollain kaukaisemmista saarista voi myös pidentää matkaa mantereelle jonkun verrankin, jopa tunnin yhteen suuntaansa, joten kulkuyhteyksiä pitää sieltä hieman suunnitella. Läheisemmiltä saarilta lauttamatka kuitenkin kestää vain kymmenisen minuuttia. Saarille ei saa myöskään viedä autoja, mutta pyörät saa viedä lauttaan ilmaiseksi, joten saaristopyöräily onnistuu täälläkin!
Itse Göteborgissakin riittää kyllä varmasti nähtävää ja tehtävää. Slottskogen-puisto ilmaisine eläintarhoineen, Hagan vanhakaupunginalue, ja Lisebergin huvipuisto tulivat viimeistä lukuunottamatta katsastettua parin Göteborg-päivän aikana. Kuitenkaan kaupunki itsessään ei ehkä meille tarjonnut mitään sellaista, mitä muualtakin Euroopasta tai Pohjoismaista ei löytyisi, joten kahden sateisemman päivän vietto saariston sijasta kaupungissa riitti meille.
Bonusvinkki! Kaupunkipäivien aikana meidän oli pakko käydä katsastamassa pari aasialaiasta ravintolaa, ja sekä tälle bao-paikalle sekä nuudeliravintolalle voin antaa suosituksen! Lisäksi brunsseiltiin täällä, mikä oli myös varsin mukava paikka.
Saariston Suurimpia Helmiä
Viikon reissu ei ollut meidän lunkilla reissailutahdilla ihan tarpeeksi, jotta oltaisiin keretty ihan joka saarelle. Kuitenkin Äsperön lisäksi, jolla asusteltiin, tehtiin myös päiväretket Brännön saarelle ja siihen yhdistettyyn Galterön luonnonpuistoon, Styrsön ja Donsön saarille, sekä vielä airbnb-asuntoon kuuluvalla soutuveneellä läheiselle Rivön autiosaarelle. Tässä oli meille riittävästi aktiviteettia, mutta katsastamatta jäi ainakin kaukaisin Vrångö, jota satamassa suositeltiin meille vahvasti.
Oma suosikkini oli Brännö, ja erityisesti Galterön luonnonpuisto. Täällä olisi voinut viettää pidempäänkin, ja vaikka telttailla yön yli niin halutessaan. Paikalla oli myös nuotiopaikka, jonne olikin kerääntynyt mukavan kokoinen porukka retkeilijöitä meidänkin saarellaoloaikana. Meidän poppoon ruokailut hoituivat kuitenkin päiväretkien aikana lähinnä saarilla sijaitsevissa kahviloissa skågenin merkeissä. Kahviloita (tai pieniä ravintoloita) ei ollut tungokseksi asti, mutta niissä kaikissa ruoka oli oikein mainiota ja hintataso ei ollut sen korkeampi kun mitä pohjoismaisissa kahviloissa on yleisesti tottunut maksamaan. Meidän porukan, eli kahden aikuisen ja kahden pienen lapsen, lounasruoka oli noin 30€. Göteborgin keskustassa hinnat olivat hieman korkeammat, ja lounaan hinta nousi yli neljänkympin.
Saaristossa ihaninta oli kuitenkin yleinen fiilis. Kaduilla kulkiessa kaikki moikkailivat toisiaan, kenelläkään ei tuntunut olevan kova kiire minnekään (paitsi ehkä ajoittaiseen lauttaan), lähestulkoon kaikki kulkupelit toimivat sähköllä, autoja ei näkynyt mailla halmeilla, satamat olivat täynnä pieniä purjeveneitä ja pihat omena- ja päärynäpuita. Talot olivat idyllisiä puutaloja kauniisti hoidettuine pihoineen ja täydellisesti leikattuine ruohoineen. Kallioisia uimapaikkoja löytyi milloin mistäkin, ja rannoille oli ripoteltu vieri viereen pieniä uimamökkejä. Idylli rikkoutui vähiten pienimillä saarilla, ja siksi olinkin iloinen, että päädyimme majoittumaan juurikin vähän pienemmälle Äsperölle.
Olisiko Göteborgin Saaristo Juuri Sinulle?
Kaiken kaikkeaan Göteborgin saaristo oli mielestäni varsin ideaali kohde lapsiperheelle, erityisesti hieman pienempien lasten kanssa. Jännitystä löytyi niin lauttamatkoista kuin uimarannoistakin, ja vaikka maisemat eivät aina vedonneet nuorimpaan väkeen, ollivat luontoretket kuitenkin tarpeeksi lyhyitä, jotta suuremmilta harmeilta vältyttiin. Kuitenkin jos olisimme olleet liikkeellä lapsettomana pariskuntana, olisi haastavampiakin reittejä löytynyt helposti yli kallioiden lähes millä tahansa saarella.
Lisäksi meiltä jäi kokonaan tutkimatta hieman Göteborgin pohjoispuolella oleva toinen saaristoryhmä, joka on hieman kauempana Göteborgista ja ymmärrykseni mukaan myös autojen saavutettavissa lauttakyydin kautta. Näihin saariin pääsee Varholmenin lauttaterminaalista, ja nekin ovat varmasti katsastamisen arvoiset, jos vain reissun pituus riittää!
Selvennyksenä siis, että tässä postauksessa puhun nimenomaan Göteborgin hieman eteläpuolella olevasta saariryhmästä. Suosittelisinkin saaristoa erityisesti luonnossa viihtyville mutta samaan aikaan modernin elämän mukavuuksista nauttiville – täällä ei tarvitse elellä sähköttömässä mökissä nauttiakseen uskomattomista maisemista. Jos olet kuitenkin vannoutunut kaupunkimatkailija ja pidät yöelämästä sekä suurkaupunkien sykkeestä, tämä ei välttämättä ole oikea kohde sinulle.
Bonusvinkki! Jos englanti taittuu, niin tästä blogista löytyy myös monta yksityiskohtaista kuvausta eri saarista, niiden luonnosta, ja vinkkejä niillä vierailuihin!
Saaristokärpänen puraisi? Johanna kirjoittaa Turun saariston rengastiereissusta täällä sekä viikosta Suomen Saimaalla täällä. Meitä voi lisäksi seurata instagramissa @muumaamandariini ja minua henkilökohtaisesti @sarafromfinland.
Juuri kolmekympin puolelle siirtynyt Suomimimmi, joka päädyttyään naimisiin Singaporelaisen miehen kanssa asusti vuosia tropiikissa. Sitäkin ennen koti löytyi Briteistä, mutta paluu Suomeen koitti viime vuonna perheen kasvettua lapsien muodossa. Kotona asustelee puolison lisäksi kaksi pientä tyttöä ja kaksi kissaa. Perhearkea ja ajoittaista pakoa Suomesta voi seurata lähemmin instassa @muumaamandariini tai @sarafromfinland
Kuulostipa kivalta reissulta! Göteborgin saaristossa en ole käynyt, enkä ollut oikein edes ajatellut matkaa sinne. Mutta tosiaan varmasti viihtyisin siellä ja tuo Galterön luonnonpuisto kuulostaakin todella mukavalta, Itse asiassa ylipäätään Göteborgissakin olen käynyt viimeksi lapsena.