REISSUKOMMELLUKSIA MAAILMALTA

Matkoilla sattuu ja tapahtuu, oli reissussa sitten yksin tai porukalla. Näitä reissukommelluksia ja kohtaamisia maailmalla muistelen lämmöllä, nauraen – tai jopa kauhulla. Tietyt tapahtumat tai ihmiset ovat jääneet mieleen ja niitä onkin aika muistella sitten kiikkustuolissa, tai nyt kun matkustelu on muuten pannassa.

Tästä inspiroituneena päätin jakaa omia matkailu muistojani reissukommelluksien kautta. Ja niitähän riittää! 

MEKSIKOLAINEN MAFIA VAI TIETULLI?

Opiskellessani Meksikossa muutamia vuosia sitten lähdimme pienelle road tripille ystäväni kanssa. Ajoimme Tabascon osavaltiosta Chiapasiin, pysähtyen Palenquen raunioilla ja Misol Ha:n vesiputoksilla. Ajaessamme Misol Ha:sta Toninan rauniolle oli ainoa sinne johtava tie blokattu.

Taksikuskit olivat ilmeisesti sulkeneet tien, jättäen pitkän autojonon seisomaan paikoilleen. Kun he avasivat tien he vaativat jokaiselta autolta rahaa. Kaverini joka ajoi autoa, ei halunnut avata peloissaan ikkunaa, vaan meidän vuoron koittaessa hän kaasutti äkkiä eteenpäin joka omasta mielestäni oli ehkä vielä pelottavampi ratkaisu kun ikkunan avaaminen, mutta pääsimme silti jatkamaan matkaa ongelmitta. Tilanne oli silti hieman kuumottava joten kohdatessamme toisen tietullin pimeällä alkoi sydämeni hakkaamaan suhteellisen kovaa. 

Tällä kertaa paikalla oli paljon ihmisiä. Osalla heistä oli päässään mustat kommando pipot ja käsissään tulet. Osa kommandopipoisista miehistä tuli autoon kiinni, kolkuttaen ikkunoita ja jopa heiluttaen autoa.  Pakko myöntää että tässä vaiheessa ajattelin että nyt tämä blondi tyttönen lähtee varmaan täältä autosta ja tämä oli tässä. Kun vuoromme sitten tuli, annoin ystävälleni Philipille suuren setelin jonka hän voi antaa ikkunasta sitä hieman raottaen. Maksoi mitä maksoi, nyt on päästävä pois. Juuri kun olimme pääsemässä ajamaan pois, juoksivat miehet takaisin hakkaamaan ikkunaa. Edessämme oli kuitenkin vielä auto tai pari, joten emme päässeet vielä kaahaamaan paikalta. Olin pelosta kankeana, kun he huusivat avaamaan ikkunaa. Kun Phillip raotti heille ikkunaa, saimmekin takaisin vaihtorahaa. Siis VAIHTORAHAA. Sitten pääsimme jatkamaan matkaa. 

Kuulin myöhemmin että nämä miehet olivat Zapatistoja, ja taistelivat Meksikon todella huonoa hallitusta vastaan. Ymmärrän heidän ideologian, mutta heidän sekä taksikuskien protestitavoissa on vielä hieman opeteltavaa. 

KAUHULEFFAN AINEKSET JA RIKKINÄISET JARRUT 

Ylläolevan lisäksi Meksikossa saatiin kunnon kauhuleffan ainekset kasaan, kun autosta hajosi jarrut keskellä vuoristoa. Kyydissä meitä oli tietysti viisi naista, jolla kellään ei ollut puhelimen signaalia. Kuin tilauksesta, kuski sai kuitenkin auton hieman vuoristotien sivuun missä oli leveämpi kaistale. Muutoin vuoristotie oli todella mutkitteleva ja kapea joten siellä kävely koituisi todella vaaralliseksi. Koitimme pysäyttää autoja apuun, kunnes vihdoin yksi lava-autolla ajava mies pysähtyi. Hän kertoi että autokorjaamo olisi lähellä ja voisi viedä meidät sinne. Teimme niin että osa hyppäsi kyytiin, osa jäi auton luo. Itse jäin auton luo, paahtavaan aurinkoon, kärpästen keskelle, ilman puhelimen signaalia. Lopulta mies palasi, toisen miehen kanssa. Ystävämme kuulemma jäivät korjaamolle. Jaahas, tässä vaiheessa olisi varmaan hälytyskellojen pitänyt soida. Kiipesimme kuitenkin lava-auton kyytiin kun toinen mies sanoi ajavansa rikkinäisen automme korjaamolle. Saavuimme paikalliseen ”korjaamoon” eli yhden miehen hökkeliin aika nopeasti.

Onneksemme ystävämme todella odottivat siellä ja korjaamon mies ajoi automme pihaan perässämme. Auto oli korjattu nopeasti ja kiitimme ystävällisesti molempia miehiä. Kun pääsimme jatkamaan matkaa ja saavuimme määränpäähän, olivat paikalliset ystävämme shokissa siitä että olimme lähteneet miehen matkaan. Ehkä niin, mutta ilman heitä olisimme jääneet keskelle vuoristoa. Vinkkinä jos ajat kuumassa maassa vuoristossa, pidä paljon taukoja, sillä jarrut ja auto muutenkin ovat kovilla. 

KUUBALAINEN IHMEPARANNUS

Kun asuin Meksikossa muutamia vuosia sitten olin lomalla matkustelemassa kahden ystäväni kanssa. Matkustimme Kuubaan jonne toin tuliaisena Meksikosta mukaani nappaaman vatsataudin tai ruokamyrkytyksen. Saavuttuamme paikalliseen Casa Particularesiin eli kuubalaiseen airbnb-tyyliseen asuntoon joka on yleensä jonkun kodissa olin todella sairas. Paikan omistaja nainen oli minusta huolissaan ja ei kulunut aikaakaan kun minut käskettiin olohuoneeseen. Huonosta olostani voipuneena laahustin paikalle lääkkeen toivossa. Yllättäen olohuoneessa odotti tuntematon mies. Minut käskettiin istumaan miestä vastapäätä joten tottelin hämmentyneenä. Hämmennys senkun jatkui kun mies nappasi jalkani syliinsä ja alkoi hieromaan pohjettani. Tämä oli ilmeisesti parannus huonoon olooni, joten kiltisti päätin ottaa tämän eriskummallisen hoidon vastaan. Mies hieroi molemmat pohje lihakseni, sellaisella voimalla että muutama kyynelkin taisi vierähtää kivusta. Tämän jälkeen luulin että pääsisin tilanteesta pois nuolemaan haavojani, mutta parannusrituaali ei ollutkaan valmis. Seuraavaksi minua pyydettiin nousemaan ylös ja hyppimään kolme kertaa. Tämä oli tarkkaa – hyppyjä piti tehdä tasan kolme. Viimeisenä minulle annetiin 20cl vettä jonka kulautin mittalasista alas. Nyt oli valmista ja pian oloni helpottaisi.  Ystävällisesti kiittäen poistuin miettien, mitä jos olisinkin hyppinyt neljä kertaa?

Kaikkein hulluinta tarinassa on se, että olin vielä samana päivänä kaupungilla juomassa paikallista rommia. Suuri kiitos siis tälle ihme parantajalle, toimiikohan jos kokeilee kotona? 

NOPEASTI RANTSUUN TENERIFFALLA

Olimme Teneriffalla Australiassa asuvan bloggaajakollegan Jennan kanssa. Olimme varanneet pienen paon talven keskeltä ja ostaneet halvalla vaan lennot jonnekin. Päädyimme Teneriffan pilviselle alueelle jossa oli lähinnä eläkeläisiä. Tämähän ei meille sopinut, sillä halusimme ehdottomasti aurinkoon. Päätimme vuokrata auton ja ajaa toiselle puolelle saarta jonne auringon paistetta oli luvattu. Katsoimme että ajomatkaa olisi pari tuntia. Päädyimme kuitenkin ajamaan koko päivän, kapeaa vuoristotietä ja saavuimme paikalle auringonlaskun jälkeen. Hieman pettyneinä tilanteesta päätimme mennä juomaan parit drinkit. Sitten saimme älynväläyksen superjuomien avulla jäädä kohteeseen yöksi ja nauttia seuraavana päivänä auringosta. Otimme muutamat drinkit lisää. Menimme tiedustelemaan majoitusta ja meitä katsottiin kun hulluja. Keskellä pahinta turistikautta, ei todellakaan olisi mitään vapaana. Lopulta löytyi yksi huone joka olisi maksanut yli 100 euroa, mutta meillähän oli fiksusti mukana ainoastaan sen verran käteistä jolla pitäisi myös tankata auto ja ostaa ruokaa. Päätimme tosiaan jäädä tästä huolimatta kohteeseen sillä oli jo pimeää ja muutaman drinkin sulattelussa kestäisi ennenkun viitsisi tarttua auton rattiin.

Jäimme siis hieman juhlatuulella viettämään iltaa, odotuksena seuraavan päivän aurinko ja ranta. Siitä illasta ei sen enempää, mutta aamulla meitä odotti synkkä ja pilvinen päivä. Kuulimme että tällaista huonoa säätä ei ole ollut aikoihin. Jaahas. Lähdimme ajamaan takaisin. Kotimatka sujuikin sitten mallikkaasti, eksyimme, kävimme tulivuoren parkkipaikalla, jaksamatta kiivetä sinne, nappasimme liftarit kyytiin jotka neuvoivat meidät kotiin. Tai toinen heistä, toinen ei puhunut englantia. 

BORNEOSSA ANANASFARMILLE JA MUITA KOHTAAMISIA 

Olimme Borneossa Kota Kinabalussa. Olimme kävelemässä ympäriinsä hieman ennen lentoamme. Tapasimme hellyyttävän paikallisen vanhemman miehen. Hän kertoi meille ananasfarmistaan,  jonka hän halusi kovasti näyttää meille. Farmi olisi kuulemma ihan lähellä joten ehtisimme nähdä sen ennen lähtöä. Lähdimme kävelemään pitkin autotien reunaa loputtomalta tuntuvan ajan, kunnes käännyimme metsäpolulle. Samalla mies kertoi elämänsä historiaa, mukaan lukien sen kuinka hän pakeni ja piiloutui kun sota oli käynnissä. 

Rämmimme sademetsässä miehen perässä. Hänellä oli tietysti kunnon viidakkovaatetus, meillä oli sortsit ja sandaalit. Kun olimme jonkun aikaa rämpineet keskellä metsää, olimme syöty aikalailla elävältä. Hyttysiä oli kaikkialla. Tässä vaiheessa meidän oli pakko todeta että aika ja varusteet eivät riitä. Pahoittelimme, kiitimme ja käännyimme takaisin. Kun pääsimme maantielle, ystäväni jalat olivat shokeeraavan näköiset puremista. Kipitimme pikavauhtia apteekkiin ostamaan lääkerasvaa ja siitä suoraan hakemaan kamat ja lentokentälle. Tästäkin selvittiin ja koneeseen ehdittiin hyvin. Tämä kohtaaminen jäi kuitenkin mieleen vahvasti ja yhä välillä miettii miten tuo mies pärjää ja onko hänen ananasfarminsa pystyssä. 

Lisää mielenkiintoisista kohtaamisista maailmalla voi lukea kaimani Johannan postauksesta täältä. 

PÄÄ EDELLÄ KYLMÄÄN VETEEN – TAI VUOREN HUIPULLE

Olen aika vapaa sielu joka reissatessaan ei tykkää stressata liikaa. Fiiliksen mukaan mennään liikaa suunnittelematta. Tämä on usein hyvä, mutta myös yllättäviä tilanteita on tietysti tullut vastaan. Yksi näistä on Madeiran vuorelle kiipeäminen, josta kuulin että se on ihan nopea juttu. Olisi ollut, jos olisi ajanut huipun viereen parkkipaikalle, mutta me ajoimme antamieni ohjeiden mukaan toiselle vuorelle josta kiipesimme toisen vuoren huipulle ja takaisin. Aikaa tähän kului tunteja ja tunteja, epätoivoa, hikeä, nälkää, kiukkua ja onnea. Onnea ja ihailua, sillä paikka oli aivan uskomattoman kaunis ja upea. Ilman tätä ”mokaa” ei olisi tullut nähtyä kaikkea sitä mitä vastaan tuli. Kannatti siis! 

Samankaltainen tilanne tapahtui Guatemalassa tänä vuonna, kun kiipesimme Acatenango-tulivuorelle. Jälleen, olin lukenut tai kuullut jostain että se ei ole niin rankka. No, se kyllä oli. Piikkisuoraa mäkeä ylöspäin, osittain juoksuhiekassa. Base campissa oli jäätävän kylmä, ja korkeus oli niin rankkaa että en pystynyt enää hengittämään kunnolla. Aamulla nousimme neljän aikaan aamulla, minä ilman sekuntiakaan unta, ja lähdimme pilkko pimeässä kiipeämään vuoren huipulle katsomaan auringon nousua. Ehkä elämäni siistein kokemus ikinä, joka olisi saattanut jäädä välistä, mikäli olisin tietänyt kuinka rankka kiipeäminen edessä olisi. Näimme aktiivisen tulivuoren purkautuvan ja auringonnousun pilvipeitteiden yltä. 

Millaisia reissukommelluksia tai kohtaamisia on teillä jäänyt mieleen? Muistatteko paremmin ihanat, kamalat vai hauskat tapahtumat tai henkilöt? Kommentoi alle tai Instagramissa @muumaamandariini tai henkilökohtaiselle tililleni @johannapaaso.