Minulla on kaksi vakiopaikkaa lähiseudulla, mihin menen kävelylle, kun on huono päivä. Pupupuisto ja hautausmaa.
Aloitetaan pupupuistosta, sillä tajusin juuri, että meidän vieressä on jopa neljä (!) erilaista hautausmaata, jotka vaativat arvoisensa lisätutkimuksen.
Pupupuisto on minun happy place -paikka. Kun sinne menee, kaikki huolet häviävät.
Happy place paikka on sellainen, jossa tunnet olosi rauhalliseksi ja kotoisaksi. Voit olla siellä oma itsesi. Paikkaan liittyy hyviä muistoa tai tilanteita, joihin haluat palata. Sinne on aina tervetullut olo.
Olen vieraillut pupupuistossa jo muutamien vuosien ajan -siitä lähtien kun kanipopulaatio räjähti Calgaryssa käsiin. Ensimmäisenä vuonna kylillä liikkui urbaanilegendoja siitä, mistä nämä kesyt puput ovat oikein tulleet? Jokainen lähiseudulla asuva puhui pupuista. Olen käynyt pupuista keskustelu niin kaupan kassalla, kahviloissa, kuin paikallisen Alkon tiskillä.
Urbaanilegenda kertoo pupumiehestä, joka kasvatti kaneja asunnossaan puiston laidalla. Lopuksi hänellä oli jo koko talo täynnä kaneja. Kanit pääsivät karkuun, kun taloon murtauduttiin. Puistossa he lisääntyivät pikavauhtia kanien tavoin.
Paikallisten uutisten mukaan Calgaryn kanipopulaatio alkoi kuitenkin siitä, kun ihmiset ovat päästäneet huolimattomuuttaan lemmikkikanejansa ulos. Ajan myötä heistä on kasvanut vakaa oma pupukantansa. He asustelevat Lindsay Park -nimisessä puistossa, jossa heitä näkee kaikkialla.
Lähdin pupupuistoon kuvaamaan. Istahdin paikkaan, jossa näin monen pupun oleskelevan. Hetken päästä he olivat kaikki ympärilläni. Yksi haisteli kenkiäni, toinen laukkuani. Yksi tunki kuononsa juuri silmälläni olevan kamerani linssiin. He tulevat ihan lähelle, kuin tervehtiäkseen sinua. He ovat leikkisiä ja vaikuttavat onnellisilta. Pupupuistossa on nähty myös bunny floppeja, eli kyljelleen kellahtamisia. Se tarkoittaa kanimaailmassa sitä, että pupu on onnellinen. Hän luottaa ympäristöönsä ja sinuun.
Facebookiin on tehty pupupuistosta omia sivuja, Youtubeen pupujen silittely videoita. Instagramissa olen törmännyt kuviin, jossa puiston puput ovat ihmisten sylissä.
Syötin heille muutaman kerran miniporkkanoita, ennen kuin luin, että se voi sekoittaa heidän suolistonsa. Sanottiin, ettei puiston pupuja saa syöttää, eikä koskea. He ovat tottuneet asumaan luonnossa, eikä heistä voisi tulla enää lemmikkejä. Jostain artikkelista taas luin, että mikä sinua estää ottamasta pupua kotiisi ja antaa sille hyvän elämän?
Ohikulkijat hymyilevät minulle ja noin 10 ympärilläni olevalle pupulle. Tunnen itseni erityiseksi, pupumuijaksi. Minuakin hymyilyttää ja unohdan huonon päiväni.
Kotiin palatessani mietin vain, miten voisin ottaa kaikki puput kotiini kylmää talvea suojaan.
Kuva: Ensilumi yllätti. Toinen korva ylhäällä, toinen alhaalla tarkoittaa, että kani on suhteellisen rauhallinen, mutta ympäristössä on jotain tavallisesta poikkeavaa, mikä vaatii lisäselvitystä.
Millaisia happy place -paikkoja teillä on?
Äää, ihana pupupuisto!! Mun sydän särkyis, mutta ehkä ne saa elää siellä ihan onnellisena ja varmaan noikin pikkuhiljaa jalostuu niin, että ne kestää myös kylmät talvet. Nehän varmaan kaivaa tunneleita, joihin pääsevät suojaan. Ja epäilen, että jotkut ihmiset on päästäny lemmikkinsä vaan vapaaks kun ei oo enää jaksanu huolehtia 😔 ehkä parempi vapaudessa isossa puistossa kuin elämä pienessä ahtaassa häkissä jonkun lapsen leluna.. jännä kyllä kun Suomessa ihmisten vapaaks päästämistä lemmikkikaneista kehitty ihan oma villikanikanta, joiden turkkien väritys muuttu samanväriseks kuin rusakoilla, niin tuolla teiän puistossa niillä on ihan lemmikkikanin väritykset. Onks niil mitään luontaisii vihollisia siellä, haukkoja tai kettuja?
T. Crazy bunny lady 😄
Hahha ihana crazy bunny lady <3
Mä uskon kanssa, että Calgaryn puput alkavat joka vuosi kestämään paremmin kylmiä talvia. Viime talvena huomasin, että ne tulivat koloistansa ulos etsimään ruokaa. Aina kyllä tulee puput mieleen, kun on -30 asteen pakkasajanjakso.. 🙁
Se on kyllä ihana nähdä, kun ne vaikuttavat olevan onnellisia keskenään puistossa. <3
Luontaisista vihollisista tulee heti mieleen kojootit. Niitä on nyt näkynyt lähiseuduilla. :/
Onpa hauskan näköinen paikka! Itsekin varmaan vierailisin tuolla usein! Samoja juttuja tuli muuten itsellenikin mieleen kuin Auralle. Enpä olisi uskonut, että puput selviävät Calgary hyytävästä? talvesta. Ja ihmettelen myös, ettei petoeläimet ja erityisesti petolinnut ole pupujen kimpussa, mutta hyvä niin, etteivät ole.
Eikö ookkin, pupupuisto on ihan mahtava! 😀
Hyvin ovat tosiaan selvinneet hyytävistä talvista! Kylmimmillä viikoilla käydään jopa -36 asteeen pakkasilla. Keväisin puput tulevat kuitenkin aina koloistansa esiin. 🙂