OPISKELIJANA UNKARISSA: JOHDATUS AKTIVISMIIN JA VIININMAISTELUUN

Yliopistotutkintoja lähdetään suorittamaan Suomesta yleensä Ruotsiin, Hollantiin tai Britteihin. Minä läksin vääntämään maisteria Unkariin. Millainen opiskelukaupunki Budapest on ja miten se muutti minua?

Unkari on ollut viime kuukausina paljon uutisissa ja kerrankin iloisesta syystä: Orbánin läpeensä korruptoitunut hallinto laitettiin demokraattisilla vaaleilla vaihtoon. Jee! Vietin Budapestissä lopulta melkein kaksi vuotta kesästä 2018 kesään 2020 muutaman viikon Wienin-vaihtoa lukuun ottamatta. Unkari on suht harvinainen kohde ulkomaisille tutkinto-opiskelijoille, mutta turkasen paikka opiskella. Lue tästä postauksesta, miksi.

En tiedä, mistä ajatus Unkarista edes tuli. Mutta jotenkin päädyin Hollannissa opiskeluun leipääntyneenä laittamaan hakemuksen kansainvälisen politiikan maisteriohjelmaan yhdessä Euroopan parhaista yliopistoista… Budapestissä. Ja pääsin sisään. Kappas kehveli, oli siis ilmeisesti muutettava Unkariin, sillä takaisin Suomeenkaan en silloin vielä halunnut. Ilmestyin Budapestiin elokuussa 2018 siihenastisen elämäni hirvittävimmän ukkosmyrskyn keskelle. Kadut tulvivat ja taivaalla kumisi. Seuraavien vuosien aikana tulisin näkemään vastaavia rajuilmoja kesällä viikottain, nimittäin pustan yli mäiskii melkein trooppisia rintamia.

Myrskynmetsästys sikseen ja opiskeluhommiin! Kaikki kokemukset ovat siis ainakin kuuden vuoden takaa, joten maailma on ehtinyt muuttua ja hinnat nousta, toim. huom.

Budapest opiskelukaupunkina

Budapest oli aivan täydellinen opiskelukaupunki. Siellä tapahtui paljon, elämä oli edullista ja suht turvallistakin. Budapestissä on lisäksi ensiluokkainen julkinen liikenne, joten paikasta toiseen pääsi liikkumaan kätevästi. Asuin opiskeluaikana kolmessa eri kämpässä Pestin puolella kaupunkia, ja jokaisesta kesti yliopistolle noin 20 minuuttia, vaikka matkaa oli useampi kilometri. Ainoa miinuspuoli oli takkuileva byrokratia, mutta onneksi EU-kansalaisen ei tarvinnut käydä maahanmuuttovirastossa jonottamassa koko päivää kuin yhden ainoa kerran asukkaaksi rekisteröityessä. Unkarin julkinen terveydenhuolto on aika rappiolla (ei missäänn nimessä ammattitaidottomuuden, vaan palkkojen puolesta), mutta onneksi sitä ei joutunut paljoa käyttämään.

En ole koskaan tuntenut itseäni yhtä rikkaaksi kuin Budapestissä. En vieläkään, vaikka käyn (huonosti palkatuissa) päivätöissä. Sain opintotukea ja asumislisää, joilla sikäläisellä hintatasolla oikeasti sai katettua asumis- ja ruokakustannukset. Haalin lisäksi kausi- ja osa-aikatöillä hupibudjettia. Parilla lehtijutulla kuussa sai reissattua ja rilluteltua melkein minkä sielu sieti. Ulkona syöminen oli niin halpaa, etten juuri viitsinyt itse kokkailla. Lähi-kiinalaisesta sai tofuaterian alle parilla eurolla ja jos oikein halusi hienostella, niin kolmen ruokalajin lounas yliopiston lähellä irtosi noin 7 eurolla. Baari-iltaan ei saanut kulutettua juuri kymppiä enempää. Joukkoliikenteen opiskelija-alennukset olivat melleviä, joten kuukausilippu Budapestissä maksoi reilun 10e, ja maansisäiset junamatkat muutaman euron. Ostin vaatteet Budapestin mahtavilta kirppareilta ja oli kerrankin varaa käydä kampaajallakin. Vaikka jouduin maksamaan osan lukukausimaksuista omasta pussista, opiskeluvuoden kokonaiskustannukset jäivät Unkarissa takuulla pienemmiksi kuin Suomessa.

Juhlaa, ei arkea

Olin kahden vuoden maisteriohjelmassa, joka oli hieman löysempi kuin yhden vuoden intensiiviohjelma. Siispä aikaa oli kirjastossa räytymisen lisäksi myös, noh, rällätä. Budapest oli siihen aivan täydellinen paikka. Mitä Budapestin yöelämästä ei silloin löytynyt, sitä ei ihminen tarvinnut. Kävimme keikoilla ja tamppasimme aktivistibileissä pommisuojassa Falcon tahtiin. Tuli lymyiltyä hämyisissä kaljakuppiloissa luentojen jälkeen, reiveissä kokomustissa ja 2000-luvun alun tyylisillä klubeilla vesirajamekoissa. Kalja maksoi ehkä kaksi euroa ja viinilasillinen euron. Egerin kuuluisista viinikellareista mukaan tarttui tonkka, joka irtosi noin 75 sentillä litra.

Budapestin-vuosina olin 23–25-vuotias, eli oikein sopivassa iässä ottamaan ilon irti viimeisistä opiskeluvuosista. Olin opetellut tuntemaan omat rajani ja sekä pysymään turvassa itse että olemaan turvana ystäville. Suomalaiseen opiskelijaelämään tottuneelle oli aika omituista nähdä, miten eurooppalaiseen ”juomakulttuuriin” tottumattomat kansainväliset opiskelukaverit vasta pääsivät juhlimisen makuun, kun itse oli jo paljon rauhallisemmalla linjalla.

Korona ja inflaatio ovat nykyisin rajoittaneet Budapestin meininkiä. Juuri mikään opiskeluaikojeni lempipaikoista ei taida olla enää toiminnassa, paitsi craft beer -mesta Elesztö (vankka suositus!).

Ummikkona ulkomailla

Yllättäen ehkä hauskinta Unkarin-vuosissa oli se, etten osannut kieltä melkein yhtään. Kiitos, anteeksi ja kalja, kiitos onnistuivat, mutta juuri mikään muu ei. En nähnyt mitään vaivaa unkarinopiskelun eteen, sillä en ollut jäämässä maahan. (Vitsihän on se, että heti Wieniin muutettuani tapasin unkarilaisen, jonka kanssa on nyt jo monta vuotta asuttu yhdessä, mutta no.) Siispä minulla ja muilla 2 miljoonalla Budapestin asukkaalla ei ollut yhteistä kieltä. En ymmärtänyt, mitä vuokrasopimuksessa luki, mitä miehet tulivat baarissa sönköttämään tai osannut edes ostaa torimummolta omenoita.

Budapestissä pärjää turistipaikoissa hyvin englanniksi, mutta pienemmillä paikkakunnilla yleisin vieras kieli on saksa. Ja jos saksa ei luonnistunut, niin elekielellä sitten. Kerran liftasin parin yhtä lailla ulkomaisen opiskelukaverin kanssa Balatonilla kylästä toiseen, sillä emme mahtuneet illan viimeiseen bussiin. Yhtäkkiä toinen kavereista, joka osasi hieman unkaria, kuiskasi meille muille, että nyt tytöt jäädään kyydistä pois. Auto seis ja pihalle siis. Kyselimme ihmeissämme, että mitä tapahtui. Kaveri kertoi, että pakua ajanut mieskaksikko oli luullut meitä maksullisiksi seuralaisiksi ja yrittänyt ostaa meitä bileisiin mukaan. Oli ollut kuuma päivä, joten meillä oli kieltämättä aika vähän päällä. Luikimme takaisin majoitukseen pusikon kautta. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta ehkä kannattaa opetella vähän asuinmaan kieltä.

Maakuntamatkailua

Maa on kartalla suht pieni, mutta sinne mahtuu kaikenlaista nähtävää ja koettavaa. Budapestin lisäksi isoja yliopistokaupunkeja ovat Pécs etelässä ja Debrecen idässä. Pikkukaupunkejakin tuli kierrettyä reippaasti: taidetta Szentendressä, historian havinaa Esztergomissa, viininmaistelua Egerissä… Myös luontokohteita on joka lähtöön. Kesäisin voi esimerkiksi paistatella päivää ja mättää uppopaistettua lättyä eli lángosta Balatonilla tai pyöräillä ympäri maaseutua. Syksyllä ja keväällä on mukavaa patikoida vuorilla ja kukkuloilla maan pohjoisosissa tai tutustua kulttuurimaisemiin pustalla Hortobagyn kansallispuistossa (ihania käppyräsarvilampaita!). Talvisin lillimme kylpylöissä. Tiesitkö, että Unkarista löytyy maailman toiseksi suurin kuuma lähde, eli Hévíz-järvi? Sen lämpötila on talvipakkasillakin yli 25 ja kesäisin reilusti yli 30 astetta. Paikka on täysi tropiikki, eikä vähiten siksi, että jotkut omasta mielestään hupaisat tyypit ovat dumpanneet sinne vuosien saatossa akvaariokaloja, jotka ovat kotiutuneet Hévíziin täysin. Ai niin, ja Unkari on myös täynnä upeita tippukiviluolia!

Reissasin ympäri maata busseilla ja junilla, jotka eivät maksaneet opiskelijalle juuri mitään.

Unkari sijaitsee keskellä Eurooppaa, joten sieltä oli näppärää suihkaista ulkomaanreissuille jokaiseen ilmansuuntaan. Rantalomailimme opiskelukavereiden kanssa Zadarissa ja kohtasimme sotahistoriaa Belgradissa. Tulipa käytyä jopa Kiovassa, jonne ei nykytilanteessa ole asiaa, surullista kyllä. Toivottavasti taas pian! Harvasta paikasta pääsee muutamassa tunnissa niin Balkanille, Italiaan kuin Saksaankin, mutta Unkarista kyllä.

Unkari, aktivistikoulu

Olin Unkariin muuttaessa pikkuinen politiikkanörtti, jonka mielestä oli melkeinpä jännittävää muuttaa niin tuuliseen valtioon. Orbán oli juuri uusinut valtamandaattinsa superenemmistöllä. Osuin Budapestiin aikana, jolloin opiskelijat osoittivat ankarasti mieltään illiberaalia hallintoa vastaan, aktivisteja salakuunneltiin ja vainottiin ja maasta muutti paljon nuorta, koulutettua porukkaa toivotonta tulevaisuutta pakoon.

Kävi niin, että opin kahdessa vuodessa aktivisteilta vähintään yhtä paljon kuin professoreilta. Yliopistomme heitettiin kesken opintojeni ulos Unkarista, mikä väritti opiskelukokemustani täysin ja muutti maailmankuvaani, toivottavasti parempaan suuntaan. Ensin sukupuolentutkimuksen laitosta yritettiin sulkea, ja päädyin jotenkin kuvaamaan mielenosoitusta useampaan mediaan. Millä kokemuksella? En tiedä. Sitten opiskelija-aktivistit valtasivat ison luentoteltan kokoisen pläntin parlamenttitalon edustalta ja alkoivat pitää siellä protestikampusta keskellä kylmintä joulukuuta. Kyllä siinä sattui laadukkaaseen koulutukseen ja medianvapauteen tottunut kermaperse aika kovaan kouluun siitä, miten etuoikeutettuna olin saanut kasvaa. Yritin opintojen ohessa kirjoittaa lehtijuttuja Unkarin aktivistimeiningistä suomalaisiin julkaisuihin ja tukea rohkeita paikallisia aktivisteja, toimittajia ja opiskelijoita sen, minkä pystyin. Ryhdyin toimittamaan ja taittamaan yliopiston lehteä ja haaveilin toimittajanurasta (kunnes sitten päädyin väitöskirjahommiin, mutta se on toinen tarina).

Tuntui kauhealta ja toisaalta lohdulliselta myötäelää paikallisten kavereiden kamppailussa omaa hallintoa vastaan. Monet olivat luovuttaneet ja muuttaneet ulkomailla, mutta monet jaksoivat vielä vääntää surkealla palkalla ja jatkuvan pelon vallassa. Vuoden 2018 tunnelmia muistellessa tuntuu uskomattomalta, että Fideszin hallinnosta on nyt päästy. Näihin toiveikkaisiin tuntoihin – szía!

––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––––

Miltä kuulostaa – miten olisit viihtynyt opiskelijana Unkarissa? Jos tutkinto-opiskelu ulkomailla opiskelu kiinnostaa, olemme koostaneet siitä yhteisvoimin tietopaketin.

Seuraathan jo Instagramissa Mandariini-tiimiä @muumaamandariini? Minun tilini @sunnakokkonen keskittyy maata pitkin -reissuihin, ulkoilmaelämään, Itävalta-seikkailuihin ja kirjoittamiseen.