MUUTTO MEIDÄN IKIOMAAN SINGAPOREN ASUNTOON – VIHDOIN!

Vuoden 2020 lopulla kun tajuttiin että tämä pandemia ei ihan nopeasti lopukaan, me ruvettin vaivihkaa etsimään meille omaa asuntoa Singaporesta. Täällä asunnon ostamisesta ei ole tehty helppoa, nopeaa, eikä varsinkaan halpaa, joten siitä alkoi vuoden mittainen prosessi joka lopulta päättyi meidän omaan asuntoon muuttoon viime viikonloppuna!

Asuntoja on täällä kahden tyylisiä: joko julkisia valtion rakennuttamia kerrostaloja (HDB) tai yritysten rakennuttamia yksityisiä kerrostaloja. Julkiset ovat huomattavasti halvempia, vaatimattomampia, ja vain ja ainoastaan naimisissa oleville Singaporen kansalaisille tarkoitettuja.

Koska meillä ei ollut taskun pohjalla satoja tuhansia dollareita lojumassa joilla olisi voinut helposti maksaa 25% käsirahan yksityisestä asunnosta, päädyttiin siihen tulokseen, että meidän ensiasunnon oli oltava julkinen HDB-asunto. Naimisiin oli onneksi menty jo lokakuussa 2020, joten ei muuta kuin asuntoa metsästämään!

Ostopäätös Syntyi Nopeasti – Mutta Ei Ilman Draamaa!

Mulle oli hyvin tärkeää, että asunnossa olisi hyvä pohja jonka voisi helposti muuttaa avoimen konseptin elämiseen sopivaksi, koska me haluttiin panostaa erityisesti yhteisiin oleskelutiloihin niin meille, suomesta saapuville vieraille kuin myös paikallisten kaverien illanistujaisia varten. Mun puolisolle Kaijille taas oli merkittävää, että asunto olisi lähellä keskustaa hyvien kulkuyhteyksien ja palveluiden äärellä. Kun sopivan näköinen (ja hintainen!) paikka löytyi, päätös tehtiinkin aika nopeasti ja jo muutaman viikon päästä ekasta näytöstä maaliskuussa 2021 paperit oli allekirjoitettu.

Väliin mahtui vielä aikamoista draamaa, koska aivan pian sen jälkeen kun myyjäperhe oli hyväksynyt meidän tarjouksen, heille tuli toinenkin tarjous – useampi kymmenen tuhatta korkeampi kuin meidän! He siis aloittivat viivytyskampanjan, jolla yrittivät saada meidät luopumaan jo allekirjoitetuista papereista jotka takasivat meille oikeuden ostaa kyseinen asunto. Me ei taivuttu, ja jossain kohden myyjät uhkasivat meitä jopa oikeustoimilla, tosin hämäräksi jäi, mitä lakia he kokivat meidän rikkoneen.

Koska julkisen asunnon ostamiseen liittyy täällä paljon säädöksiä, paperisotaa ja virallisten tahojen päätösten odottelua, asunto siirtyi meidän omistukseen vasta heinäkuussa, ja edellisillä omistajilla oli oikeus senkin jälkeen asua kämpässä vielä kolme kuukautta aivan ilmaiseksi – oikeus, jonka he suurella ilolla käyttivät ihan viimeiseen päivään asti, joten täällä on istuttu peukkuja pyöritellen jo vaikka kuinka kauan. Vaikka me kovasti yritettiin neuvotella tätä kolmen kuukauden siirtymäaikaa lyhyemmäksi, niin vastaus oli aina erittäin vahva ei. Melkeinpä tuli fillis, että me maksettiin siinä takaisin niitä kymppitonneja jotka jäi asunnon myyjältä lopulta saamatta… Mutta vihdoin kaksi kuukautta sitten saatiin kuitenkin remppa aluilleen, ja se onneksi valmistui todella nopeasti.

Remppailua ja Epätavallisia Designpäätöksiä

Rempan suhteen ei ole ollut kyllä melkein yhtään mitään valittamista, ja asunto valmistui ihan aikataulussa. Asiaa varmaan auttoi lähes olemattomat työsuojelulait joten työmiehet raatoivat täällä kuutena päivänä viikossa yli kymmenen tunnin päiviä… Yritettin kuitenkin parhaamme mukaan tuoda heille ruokaa ja juotavaa käymään tullessa, ja meille syntyikin aika hyvä suhde heihin. Tai oikestaan Kaijielle syntyi, sillä lähestulkoon yksikään heistä ei puhunut englantia ja kommunikointi hoitui kiinaksi. Tämä osoittautui vähän hankalaksi, sillä mä olin kuitenkin se, joka teki suurimman osan päätöksistä liittyen asunnon ulkonäköön, ja Kaijie joutuikin vastahakoiseksi tulkiksi jokaisella visiitillä.

Tästä yhtälöstä saatiinkin aikamoista komiikkaa aikaiseksi kun minä kommunikoin tekemiäni (hyvinkin pohjoismaisia) rakennusratkaisujani Singaporelaisen mieheni kautta kiinalaisille rakennusmiehille, jotka pontevasti vastustivat näitä päätöksiä ja ilmaisivat sen Kaijielle joka jälleen tulkkasi minulle. Hämmennystä syntyi niin vessan peilin sijoituspaikasta (miksi sitä ei vain voisi laittaa vessanpöntön päälle??) kuin tuplalasitetuista ikkunoista (turhaa rahanmenoa, ei ne mitään auta) aina suihkuratkaisuihin asti (teitä asuu täällä kaksi, ehdottomasti tarvitsette kaksi suihkua!), ja Kaijie kiltisti käänsi meidän sananvaihtoa ja selitti raksamiehille että kyllä me nyt vaan tehdään näin kun rouva sanoo. Hän ryhtyi jopa kutsumaan mua heille pomoksi (kiinaksi lǎobǎn) ja lopulta työmiehet tajusi että kannattaa vaan alistua siihen, että ikkunat vaihdetaan ja vessaan kuljetaan olohuoneesta, ei makkarista.

Mun mielestähän tämä oli kaikki ihan huikean hauskaa, ja oikeastaan ihan kiva että työmiehiäkin kiinnosti niin paljon meidän arkitehtuuriset ratkaisut, ja he kertoi tosi rehellisesti eri ratkaisuiden hyvistä ja huonoista puolista mikä oli tosi hyvä. Kustannukset täällä on myös paljon pienemmät kuin vaikkapa suomessa, ja siksi me voitiin aika hyvin tehdä se päätös, että pistetään ihan kaikki uusiksi sähköjohtoja myöten. Vaikka välillä mietittiin että tehdäänkö liikaakin, niin lopulta tuntuu että oli hyvä päätös uudistaa kaikki kun talo on kuitenkin jo parikymmentä vuotta vanha.

Muuttopäivä Koitti, Vihdoin ja Viimein

Koko prosessi asunnon etsinnän aloittamisesta aina remontin valmistumiseen kesti suunnilleen vuoden, joten kun vihdoin ja viimein muuuttopäivän aamu sarasti niin en kyllä paljon herätyskelloa tarvinnut. Vaikka sekä itse tavaroiden muutto kuin huonekalujenkin hankinta (ostin lähestulkoon kaiken käytettynä) oli tosi stressaavaa, niin nyt voi jo hyvillä mielin sanoa että ollaan voiton puolella. Suurin osa laatikoista on jo purettu ja täällä alkaa näyttää ihan kodilta – ja vielä pohojoismaiselta sellaiselta! Singaporessa moni uusi ja hieno asunto tehdään usein aika moderniin tyyliin, ja mun makuun ne on vähän kylmiä. Sävyt on siis usein viileitä ja lattiat on kauttaaltaan laatoitettuja, joten meidän puulattiat ja värikkäät seinät erottuu kyllä valtavirrasta.

Muutossakaan ei mennyt muuta kun pesukoneen pistoke rikki (vääntyi ihan käyttökelvottomaksi…) joten sekin prosessi pitää varmaan laskea voiton puolelle. Meillä työnjako on mennyt niin, että mä olen raivokkaasti purkanut laatikoita ja Kaijie on säätänyt meille WiFin asennuksen, sähköt ja vedet, telkkarin, elektonisen lukon ja niin edespäin, ja tuntuu että joka päivä on joku asentaja ollut täällä hyörimässä. Kissathan on ottanut siitä vaan enemmän kierroksia ja Apollo oli pari ekaa päivää visusti vessassa piilossa, jonka jälkeen hän siirtyi piilottelemaan vierashuoneen sängyn alle. Nyt kun vieraiden porakonemiesten virta on hyytynyt on molemmat kissatkin rauhoittunut, ja uskaltautuivat jopa sohvalle nukkumaan.

Mitä Seuraavaksi?

Toki paljon on täällä vielä tehtävää, ja mä olen ottanut hommakseni tuunata meidän second hand huonekaluja DIY-tyylillä meille sopivammiksi, joten luultavaa on, että vielä tässä kestää. Sehän ei kyllä mua ainakaan haittaa, jotenkin nautin niin paljon siitä sisustusprosessista itsestään. Vaikka varmasti vielä manaan itseni ties mihin koloon näiden tee-se-itse-projektien kanssa, niin ainakin tiedän tasan tarkkaan missä hommissa seuraavat puoli vuotta kuluu. Tässä hetkessä meinaan kuitenkin rauhoittua joulun viettoon ja lähinnä keskittyä kuusen kokoamiseen ja pipareiden paistoon seuraavat pari päivää.

Tässä hetkessä on kuitenkin just nyt tosi hyvä fiilis. Kotoa suomesta tulleesta paketista tuli jopa luumuhilloa, joten mun jouluherkkujen leipomiset jatkuu varamsti tammikuuhun asti. Tulevaa ehtii miettiä sen jälkeen! Nyt siis toivotankin ihanaa joulua sulle just sinne missä oletkin, ja mahtavaa uutta vuotta 2022.

Jos talonrakennushommat kiinnostaa enemmänkin, käy kurkkamassa Johannan postaus heidän ekotalon rakennusprojektista Portugaliin täältä, ja sekä Johannaa että mua voi seurata myös Muu Maa Mandariinin instassa täällä.