LOPPUVUODEN KUULUMISIA PORTUGALISTA

Vuosi lähenee loppuaan, joten ajattelin kirjoitella omia kuulumisiani syksyn ja alkutalven ajalta ja samalla tehdä pienen katsauksen kuluneeseen loppuvuoteen sekä vähän tuleviinkin suunnitelmiin.

Olemme vieläkin väliaikaiskeikallamme Sesimbrassa, Lissabonin kupeessa. Tuntuu hullulta, että olemme asuneet tässä väliaikaisessa vuokratalossa jo puoli vuotta, samaan aikaan kun ”oikea” vuokrakoti ja kaikki omat tavaramme ovat edelleen Azoreilla. Jotenkin tänne on silti kotiutunut sen verran hyvin, että ei tässä mikään kiire ole poiskaan. Tällä hetkellä pihan puut notkuvat sitrushedelmistä ja jokunen granaattiomenakin on vielä jäljellä. Olen onnellinen täällä Sesimbrassa, ja Azoreille palaaminen, ainakaan pysyvästi, tuntuu tällä hetkellä aika kaukaiselta ajatukselta. Myös keväällä vaivannut Suomi-ikävä on taltutettu enkä rehellisesti sanottuna näe itseäni myöskään siellä enää asumassa. Azorit ovat upea paikka, mutta kai se vain niin on, että elämä ja koti ovat täällä mantereella.

Aloitin elokuussa uuden osa-aikaisen etätyön kääntäjänä ruotsalaisessa yrityksessä ja sain pian ”ylennyksen” myös oikolukijaksi. Pidän hommasta kovasti ja voin sanoa olevani hyvä siinä, ja sen ohella jää myös mukavasti aikaa ja energiaa omille projekteille. Sen lisäksi aloitin myös uuden harrastuksen, ja sitouduin käymään kahtena iltana viikossa paikallisen kulttuuri- ja liikuntayhdistyksen järjestämässä zumbassa. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen käynyt jossain säännöllisessä, aikataulutetussa liikuntaharrastuksessa, tai ollut jonkin yhdistyksen aktiivinen jäsen. Täällä Sesimbrassa ”kaikki” kuuluvat johonkin yhdistykseen, ja toisia voidaankin puhutella leikkimielisesti nimellä ”sócio” tai ”sócia”, eli ”jäsen”, joten nyt minäkin olen sitten virallinen sesimbralainen. 😀

Kauan odotettu Suomen-matka

Syksyn kohokohta oli ehdottomasti Suomen-reissu, koska viime kerrasta oli päässyt vierähtämään 2,5 vuotta. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa Suomessa todistamassa lempivuodenaikaani syksyä – kirpsakan aurinkoisia syyspäiviä ja kauneinta ruskan väriloistoa! Viimeksi olen tainnut olla syksyllä Suomessa vuonna 2015.

Kolmen viikon reissun agendalla oli lähinnä viettää aikaa perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa, syödä suomiherkkuja ja nähdä hieman Suomen luontoakin. Kaikki toteutuivat, ja reissasinkin Porin lisäksi Helsingissä, Tampereen seudulla, Turussa, Lahden seudulla ja Etelä-Pohjanmaalla. Varsinainen Suomi-turnee siis. Lahdessa pääsin luontokartoittaja-ystäväni mukaan töihin Lapakiston luonnonsuojelualueelle, Tampereella käytiin paistamassa tikkupullaa Kirskaanniemen laavulla, ja Porissa kävin mm. testaamassa uuden ravintola Torgetin, jonka kotitekoinen pasta oli suussasulavaa.

Raksaelämää ja puutarhanhoitoa

Ekotalon rakennusprojektimme on rullanut tasaista, joskin odotettua hitaampaa tahtia eteenpäin, ja talolla on käyty kuikuilemassa edistymistä harva se päivä. Nyt aletaan olla vaiheessa, jossa pintamateriaalit ja sisustusratkaisut lyödään lopullisesti lukkoon. Virheitäkin on sattunut, ja niiden oikominen on aiheuttanut harmaita hiuksia ja stressiä, joka on herättänyt neljältä aamulla valvomaan. Samalla on mahtavaa seurata, kuinka raksa etenee ja valmista pintaakin alkaa jo näkyä paikka paikoin. Pian onkin jäljellä enää hauskin osuus eli sisustaminen! Teen kuitenkin taloprojektin edistymisestä vielä oman postauksensa lähitulevaisuudessa.

Naapurimme lahjoitti meille kasan kasveja omasta puutarhastaan uima-altaan rakennustyömaan alta, mikä tavallaan pakotti meidät aloittamaan puutarhan rakentamisen. Yksi varjoisa nurkka männyn alla alkaakin näyttää jo ihan kivalta, mutta samalla konkretisoitui puutarhassa vielä jäljellä oleva työmäärä – kun sen yhden ainoan nurkankin perustamiseen on mennyt useita päiviä ja monia työtunteja. Rahaa sen sijaan ei ole palanut vielä yhtään, koska kukkapenkkien (tai no, tällä hetkellä lähinnä multakasojen) mullat löytyi meiltä ihan omasta takaa. Kiitos sen, joka on aikoinaan dumpanut kasan vuosien saatossa kompostoitunutta puutarhajätettä tontillemme. Saimme naapurilta myös kaksi hedelmäpuun taimea, joista toisen jo istutimme. Kyseessä on nespereira, eli suomeksi japaninmispeli tai lokvatti, joka tekee oransseja hedelmiä keväällä.

Reissuja Portugalissa

Syksyn saapuminen on myös aktivoinut reissujalan vipattamaan lähirannoilla vietetyn kesän jälkeen, ja olen tehnyt pari lyhyttä reissua Portugalissa. Kohteiden joukossa on ollut niin vanhoja tuttuja suosikkeja kuin myös uusia paikkoja, jotka on voinut yliviivata Portugalin ämpärilistalta!

Marraskuussa teimme yhden yön reissun Serra de Aire e Candeeiros –luonnonpuistoon, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Lissabonista pohjoiseen ja joka on kiinnostanut minua läheisen sijaintinsa ansiosta jo vuosia. Ihastelimme upeita vuoristomaisemia lyhyillä patikkaretkillä, söimme hyvin ja kävimme vierailemassa Mira de Airen luolissa, jotka ovat Portugalin suurimmat. Yövyimme mitä ihanimmalla näköalalla varustetussa Bed & Breakfast Vistassa Alcobaçassa, jonka sympaattinen omistaja antoi meille kasan persimoneja mukaan lähtiessämme. Koko luonnonpuiston alue oli niin positiivinen yllätys, että taidanpa kirjoittaa siitä vielä lisää ihan omassa postauksessaan!

Samalla viikolla suuntasin myös Ericeiraan viikonloppureissulle. Tunnelmallisessa kalastajakylässä parasta on rannoilla kävely ja meren tuijottelu, mutta löysimme myös niin hyvän meksikolaisen ravintolan, että niitä margaritoja ja tacoja ajatellessa nousee edelleenkin vesi kielelle. Nam. Sää oli hieman pilvinen, mutta se ei menoa hirveästi haitannut, ja viihdyimme jopa rantabaarissakin hetken aikaa pilvien taakse laskevaa aurinkoa tähyillen.

Joulutunnelmaa

Óbidos on pittoreski kukkulalle rakennettu kylä, jonka korkeimmalla kohdalla kohoaa keskiaikainen maurilinnoitus. Suuntasimme sinne joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina päiväretkelle katsastamaan joulumarkkinat, joista Óbidos on tunnettu. Vila Natal –joulukylässä tuntuikin kuin olisi saapunut joulun ihmemaahan, kun herkkukojut, pienet puodit ja joulukoristeet (sekä toki ihmismassat) täyttivät sinivalkoiset mukulakivikujat. Söimme jouluisia herkkuja, shoppailimme joululahjoja ja kumosimme parit suklaiset ginjinha-shotit joulutunnelman fiilistelyn ohessa. Päivä oli aivan ihana, ja pääsimme Zén kanssa vierailemaan loppuunmyydyllä linnan alueellakin, josta löytyi vielä kaikenlaista ekstraa luistinradoista ja jääliu’uista joulupukkiin ja poroihin! Löytyipä sieltä myös koju, jonka menusta löytyi pipareita, joulutorttuja ja glögiä!

Joulua on tullut fiilisteltyä myös Lissabonin jouluvalokierroksella ja joulutoreilla (jos nämä kiinnostavat, kannattaa katsoa myös Lissabonissa asuvan Tiinan joulukortti Kookospalmun alla -blogista!), sekä perinteisesti pikkujouluilemalla suomalaisia jouluherkkuja napostellen. Tilasin myös suomalaiselta leipurilta ruisleipää, karjalanpiirakoita ja korvapuusteja. Vähän piti kuorman päältä maistaa, mutta loput on pakastettu joulua odottamaan.

Itse joulun vietto tulee tänä vuonna olemaan erilainen kuin yleensä: olemme lähdössä Zén ja Sisu-koiran kanssa kolmestaan Pohjois-Portugaliin, sillä olemme varanneet joulun pyhiksi majoituksen Douro Internacionalin luonnonpuistosta. Vuoristossa sijaitsevasta kodikkaan näköisestä majatalosta löytyy sauna ja poreallas, ja koiratkin ovat tervetulleita! Suunnitelmissa on siis ei-niin-perinteinen joulu (taas kerran), mutta toivottavasti tunnelmallinen sellainen. Josko ensi vuonna pääsisi sitten Suomeen jouluksi.

Ihanaa joulunodotusta ja tunnelmallista keskitalven juhlaa kaikille minun puolestani! Kerro, miten sinä aiot viettää joulua tänä vuonna, vai aiotko mitenkään?

Kurkkaa myös viimevuotinen yhteispostauksemme asuinmaidemme jouluperinteistä!

Viestiä ja kysymyksiä saa aina laittaa Instagramin tai Facebookin kautta blogin tilille @muumaamandariini tai henkilökohtaiselle tililleni @johannahulda!