KUULUMISIA THAIMAASTA

Mitäpäs tässä, kuin aurinkoa ja rankkaa vesisadetta. Siitä on Thaimaan sadekausi tehty.

Bangkok ja syyskuu puolessa välissä 2020. Mitä tänne kuuluu?

Tässä postauksessa haluan kertoa arkisia kuulumisiani tältä puolelta maapalloa, vaikka oikeastaan mitään erityisen ihmeellistä ja merkityksellistä ei edes ole tapahtunut. Yksi pienimutoinen reissu saatiin tuossa parisen viikkoa sitten tehtyä lähialueelle Kanchanaburiin ja olin siitä hyvinkin innoissani. Tuntuu kuin elämä menisi omalla painovoimallaan eteenpäin, ilman mitään suurempia suunnitelmia ja niin se tekeekin. Mutta silti kaikista pienistäkin asioista täytyy pystyä olemaan iloinen tällaisessa elämäntilanteessa. Sadekausi on menossa, mutta kuulemma tänä vuonna melko kuiva. Vettä tulee muutaman tunnin päivässä kuin suihkussa, mutta siihen se sitten jää, eikä edes sada joka päivä.

Käytiin tosiaan ystäväni kanssa Kanchanaburissa, noin 140 kilometria Bangkokista Länteen. Kanchanaburi on pieni maalaismainen kaupunki, jossa on jonkin verran historiallisia nähtävyyksiä. Lähdettiin torstaina puolilta päivin töistä ja istuttiin sitten noin neljä tuntia autossa mukavien ruuhkien takia. Eli ei enää vastaisuudessa iltapäivälähtöjä ja kaiken kukkuraksi tuona viikonloppuna thait juhlivat Songkrania, joten ruuhkaa oli vielä entistä enemmän. Perille päästyämme oli jo melko myöhä ja hotellikaan ei täysin vastannut odotuksia, mutta oltiin sentään perillä.

Hotelli ei tosiaan vastannut aivan kuvien hotellia, mutta oli silti hienoa olla pitkästä aikaa reissussa. Aamulla aurinko paistoi todella kuumasti, vaikka sää oli luvannut lähinnä vesisadetta. Ensimmäisenä kävin tsekkaas uima-altaan. Pieni, söpö takapihan uima-allas sieltä löytyi. Pääasia, että oli olemassa 😀 Hiljaista kyllä oli, luulen, että hotellissa ei meidän lisäksemme ollut kuin yksi aasialainen perhe ja joku yksinäinen vanhempi länsimaalainen mies.

Kanchanaburi tunnetaan parhaiten nähtävyydestään, joka on mondon mukaan Thaimaan väärinymmärretyin nähtävyys, nimittäin Kwai joen silta.

”Sen nosti maineeseen David Leanin ohjaama samanniminen klassikkoelokuva, joka sai seitsemän oskaria. Elokuva on tosin kuvattu Thaimaan sijaan Sri Lankassa. Mutta siltaan liittyy silti oikeakin tarina, toisen maailmansodan aikana japanilaiset pakottivat sotavankinsa rakentamaan rautatien halki Thaimaan ja Burman vaikeakulkuisen rajavuoriston. Operaation kesti 16 kuukautta ja vaati sadantuhannen ihmisen hengen. Suurin osa uhreista oli aasialaisia pakkotyöläisiä.”

Olin suunnitellut kuvaa itsestäni Kwai joen sillalla, mutta se suunnitelma kaatui siihen, kun näin valtavan määrän aasialaisia sillalla. Korona ei ainakaan tähän vaikuttanut. Kwai-joen sillan lisäksi Kanchanaburissa on sotamuseoita ja hautausmaita, mutta itse aikoinaan kävin perehtymässä Kambodzan kansanmurhan historiaan, niin ajattelin, että Kwai-joen silta sai omalta osaltani olla tällä matkalla tarpeeksi historiaa.

Seuraavana päivänä kävimme Erawanin vesiputouksilla, vahva suositus kaikille Kanchanaburiin saapuville. Vesiputoukset olivat todella kauniit, mutta rankka urheilusuoritus samaan aikaan, koska saat kavuta aina korkeammalle ja korkeammalle, jos haluat nähdä lisää. Yhteensä putouksia on seitsemän, me kävimme viidessä. Tavallisesti putouksilla pääsee myös uimaan, mutta koronan takia se oli kielletty ja siksi myös kipuaminen ylös oli melko rankkaa kostean kuumassa ilmastossa.

Olimme Kanchanaburin maisemissa reilun viikonlopun ja mielestäni oli ihan sopiva aika. Kohde ei ole mikään merenrantakohde, vaan enemmän historiallinen ja maaseutumainen, mutta kivaa vaihtelua. Viikonloppuloma Kanchanaburissa onnistuu todella hyvin Bangkokista, busseja lähtee sinne hyvin, sekä junia. Taksikaan ei kovin pahan hintainen välttämättä ole, jos onnistuu neuvottelemaan hinnan 🙂

Viikonloppumatkat ovat kyllä aina piristäviä ja kun pääsee hetkeksi pois Bangkokin ruuhkista. Ollaan suunniteltu jonkinlaista lomaa marraskuun loppuun, jos porukalla vuokrattaisiin Villa Koh Samuilta, eteläisestä Thaimaasta. Lennot maan sisällä ovat tällä hetkellä niin edullisia, että niitä kannattaa hyödyntää ja poikkeusolojen vuoksi tunnetut turistirysät ovat hiljentyneet. Muuten arki pyörii töissä ja vapailla otetaan rennosti. Nähtävää edelleen on, mutta toisinaan on ihan kiva olla vain kotona. Bangkok on edelleen turismin suhteen hiljainen, mutta uusimman uutisen mukaan ensimmäiset turistit saavat tulla maahan ensi kuusta lähtien karanteenihotellin kautta. Saas nähdä miltä ensi kuukausi siis näyttää, kuinka paljon on vapaaehtoisia matkailijoita, jotka menevät vapaaehtoisesti karanteeniin kahdeksi viikoksi ja vielä kaiken kukkuraksi ryöstöhinnoilla?

Mitä sinun arkeesi kuuluu jossain päin maailmaa? Jätä kommenttia alle tai instagramissa @muumandariini tai @jennsuzanne 🙂

-Jenna H.