Katsahdan vieressäni auki olevaa kalenteria. Heinäkuun viimeisen päivän kohdalla on kaksi merkintää: ”synttärit” ja ”viisumi loppuu”. Tuo päivä on vaaninut myrskypilven lailla horisontissa koko kevään, vaikkakin vasta nyt sen merkitys alkaa oikeasti realisoitua. Olen tosiaan yksin Macaussa ulkomaalaisena ilman mitään tuloja tai suunnitelmia. Voihan korona.
Ongelman ydin piilee siinä, että valmistujaisseremoniani on siirretty lokakuuhun. Ulkomaailaiset eivät pääse sisään Macauhun, eli jos lähden pois, 99% varmuudella missaan omat valmistujaiseni. Pois lähteminen itsessään ei myöskään ole mikään perusoletus, vaan mahdollista vain kuukauden ajan (, josta enää kaksi viikkoa jäljellä). Koko kevään olen ollut kirjaimellisesti umpikujassa paikssa, josta en pääse ulkomaalaisena yhtään minnekkään, sillä suoria lentoja ei kulje Eurooppaan. Nyt pääsisin erikoisyhteydellä Hong Kongin lentokentälle ja sieltä Suomeen. Mutta kuten sanottu, takaisin ei olisi tulemista. Niin, ja lennot yhteen suuntaan maksavat tuplasti tavallisen meno-paluun verran. Vähän uhkapelaamista jättää lentokenttäyhteys käyttämättä, kun ei ole mitään hajua milloin seuraava mahdollisuus lähteä tulee, mutta rehellisyyden nimissä en ollut valmis lähtemään Macausta edes ennen kun korona valtasi maailman. En pistä lisäaikaa yhtään pahitteeksi.
Olen aina ollut todella kiintynyt Macauhun. Varmaan, koska ulkomaille muuttaessa pitää peliin pistää kaikki tai ei mitään ja itse tartuin Macauhun selviytymisvaistollisesti kynsin ja hampain. Jos en olisi laittanut itseäni täysin likoon, en olisi sopeutunut uuteen kaupunkiin ja kulttuuriin ja kokenut sitä oikeasti kodikseni. Nyt sitten olen palavasti rakastunut paikkaan, jonne minun ei ole hirveän helppo luoda elämää valmistumisen jälkeen. Töitä on vaikea löytää ulkomaalaisena normaalistikin, mutta varsinkin nyt koronan takia. Työttömyysprosentti on huipussaan (yleensä Macaussa käytännössä kaikki paikalliset saavat töitä niitä halutessaan) ja kaupunki, joka pyörii turismilla on aika ongelmissa. Tai no, kuulemma ilman mitään tulojakaan Macau selviäisi 8 vuotta normaalisti, mutta turismialalta on turha etsiä töitä turistien määrän laskettua yli 95%.
Alkuperäinen suunnitelmani valmistumisen jälkeen oli pitää välivuosi ennen masters-tutkintoon jatkamista. Vaihtoehdot välivuodelle olivat Macaussa työskentely tai Shenzhenissä mandariinikurssille meneminen. Jälkimmäinen on mahdoton rajojen kiinni olemisen takia ja ensimmäinen on hyvin epätodennäköinen. Olen siis aikalailla tyhjän päällä. Ja mitä jos en tosiaan saa viisumiasioita järjestettyä? Epäilen suuresti, että joutuisin vankilaan tms, mutta en tiedä yhtään mitä minulle tehtäisiin. Varsinkin, koska minulla oli mahdollisuus lähteä, enkä käyttänyt sitä. Noh, ainakaan minua ei voida karkoittaa minnekkään, koska en saa mennä mihinkään lähimaahan… 😀 Koulu on auttanut minua parhaansa mukaan ja soitellut immigrationiin. Yritin mennä pidentämään opiskelijaviisumiani heidän neuvojensa mukaan, mutta se ei onnistunut. Voisin kuitenkin kuulemma saada jonkun 10-päivän turistiviisumin (ei ymmärtänyt, että suomalainen saa normaalisti olla Macaussa 90 päivää ilman viisumia), jota sitten voisi pidentää. Ensi tiistaina on taas (zoom) tapaaminen koulun tärkeiden henkilöiden kanssa viisumiongelmiin liittyen. Sormet ja varpaat ristiin, että asiat järjestyvät.
Koko Muu Maa Mandariinin ensimmäinen postaus oli meidän yhteyspostaus koronasta ja uskomatonta ajatella, että elämäni pyörii edelleen sen ympärillä. Me Suur-Kiinassa asuvat olemme eläneet hyvin läheisesti koronan kanssa tammikuusta asti ja itse vietin helmi-, maalis-, huhti- ja toukokuun eristyksissä oman kouluni toimesta, vaikka Macau onkin yksi maailman parhaita paikkoja olla koronan suhteen. Meillä on kokonaisuudessaan ollut vain 46 tapausta, ja juuri oli melkein 80 päivän tauko ennen kuin yksi ulkomailta saapunut paikallinen todettiin sairastuneeksi karanteenissa. Maskeja käyttää kadulla kaikki paitsi jotkut länkkärit (tietenkin……..), mutta esimerkiksi busseissa, taxeissa ja joissain kaupoissa on maskipakko. Kuumetta mitataan koko ajan. Muuten elämä on aika normaalia. Parasta on se, ettei kenenkään kaupungissa olleen tarvitse pelätä tartuntaa ja esimerkiksi clubeilla tai uima-altailla voi olla ihan normaalisti maskitta. Nyt hikihelteiden aikana yhä useampi uskaltautuu laskemaan maskin leuan alle jos lähellä ei ole paljoa ihmisiä.
2020 piti olla minun vuoteni. On rotan vuosi (onko täällä muita rottia!?), 2020 on täydellinen tasanumero ja valmistun yliopistosta. Noh, mikään ei mennyt suunnitelman mukaan – niin kuin ei kellään muullakaan. Olen tykännyt voivotella tilannettani ja kuinka 2020 on lähihistorian huonoin aika valmistua. Eihän tämä tietenkään ideaali tilanne ole, mutta vaikka kevät olikin henkisesti rankka ja tulevaisuus hyvin epämääräinen, on minulla asiat hyvin. Rahaa ei ole hirveästi, mutta tiedän sen riittävän perustarpeisiin ja vaikka sanoinkin olevani Macaussa yksin, en ole yksin. Minulla on täällä paljon kavereita. Niin paikallisia, jotka voivat auttaa käytännönasioissa, kuin ulkomaalaisiakin, jotka jakavat kokemuksen siltä kannalta. Ja kouluni ja asuntolani henkilökunta välittää meistä oikeasti ja yrittää auttaa parhaansa mukaan. En ollut valmis lähtemään Macausta ja nyt olen saanut lisäaikaa elää täällä. Nautin joka hetkestä täysin siemauksin. Kunhan jostain vielä tupsahatisi ihana macaulainen poikaystävä, joka mahdollistaisi pitkäaikaisen viisumin saamisen, olisi kaikki aika täydellisesti.. 😀
Löytyykö muita ulkosuomalaisia, joilla elämä on koronan takia edelleen hyvin epämääräistä? Itse en joululomalta palatessa – vaikka olinkin tietoinen oudosta Wuhanin taudista – olisi ikinä uskonut, että kesälomallakin tilanne olisi vielä tämä. Ei mennyt valmistuminen ihan kuin Strömsössä.. 😀 Mutta eiköhän tämä tästä. Kaikki loppujen lopuksi yleensä järjestyy juuri niin kuin pitääkin. Viestiä voi muuten kommentoinnin lisäksi pistää instagramissa @muumaamandariini tai @verawinter.
Vera Winter
Seitsemän Pekingissä vietetyn kuukauden ja viiden Macaussa vietetyn vuoden jälkeen Lissaboniin muuttanut alunperin Helsingistä kotoisin oleva tyttö. Rakkautena kielet, kulttuurit, matkustelu ja Aasia.
Luinkin jo sun omasta blogista viimeisimmän päivityksen ja harmittelin itsekseni tuota tilannetta. Onneksi sun koulun puolesta asioita yritetään järjestää. Voin vaan kuvitella, kuinka raskasta tuo on, sillä yleisestikin viranomaisasiat ulkomailla ovat enemmän tai vähemmän uuvuttavia. Toivottavasti saat asiat selvitettyä pian ja nautittua täysin siemauksin lisäajasta Macaun kanssa!
Niinpä, onneksi täällä viranomaiset kuulemma ovat yleisestikin todella ymmärtäväisiä ulkkisten tilanteesta ja kaverini sai juuri kuukauden viisumin pidennyksen (johon voi hakea lisää jatkoa myöhemmin) ilman edes virallista syytä jäädä Macauhun. Pitää vaan pistää sormet ristiin, että itselläkin menee kaikki hyvin!
– Vera
Harmillista, että tähänastisesti 2020 ei ole ollut sellainen vuosi, kuten olit toivonut. Korona todella sotki monien suunnitelmat, pitkäksikin aikaa. Ehkä kuitenkin tästä avautuu sinulle mahdollisuus jäädä Macauun pidemmäksi aikaa. Onneksi sinulla on ihmisiä auttamassa lupa-asioissa! Kuulostaa, että olet todella kiintynyt ja kotiutunut Macauhun.
Macau on todella minulle hyvin rakas paikka ja sentään koronan ansiosta olen saanut lisäaikaa olla täällä. Pitää vielä toivoa, että tänä lisäaikana löytyisi vaikka työpaikkakin ensivuodeksi 😀 Ja toivottavasti 2020 seuraava puolisko olisi hieman vähemmän dramaattinen.
– Vera