Viime viikonloppuna lähdimme kahdeksan hengen porukalla kahden yön mittaiselle kanoottireissulle Queenslandin osavaltiossa sijaitsevalle Noosan joelle (Noosa river). Sitä osaa joesta, jossa kajakoimme kutsutaan nimellä Noosa Everglades ja se on noin 60 km mittainen mutkitteleva joki keskellä villiä luontoa.
Noosa Everglades
Olimme varanneet kahdeksi yöksi kaksi eri leirintäpaikkaa joen varrelta. Reissuun tuli ottaa kaikki tarvittava mukaan, sillä lähdimme keskelle luontoa kaikkien palvelujen ulottumattomiin. Meidän tuli kuljettaa kanooteissamme mukanamme siis mm. kaikki juomavesi, ruoat, leirintävarusteet, henkilökohtaiset tavarat, roskat yms.
Haimme varusteet kuten dry bagit ja barrelit, joihin sai tavarat kuivaan kastumisen varalta, paikasta nimeltä Boreen Point, josta ajoimme noin 40min pomppuista nelivetoautotietä pitkin melontareittimme alkupisteeseen nimeltä Harrys hut, jossa meidän kanoottimme jo meitä odottivatkin.
Vaarallisia käärmeitä ja kanoottien pelastusta
Lastasimme tavarat kanootteihin ja lähdimme melomaan pitkin jokea. Meloimme ensimmäisen päivän aikana noin nelisen tuntia, puolessa välissä piknikille pysähtyen. Joen varrella on numeroituja pysähtymis- ja leirintäpaikkoja, joissa osassa on pieni kasa valkoista rantahiekkaa, osassa laituripaikat.
Meidän ensimmäisen yön leirintäpaikkamme oli aivan uusi elämys – ei mitään eikä ketään. Leirintä oli pieni pala raivattua maata metsän keskellä joen varrella, missä ei ollut vessoja, suihkuja, pöytiä yms. eikä muita ihmisiä – siis vain me ja luonto.
Koko ensimmäisen päivän aikana emme nähneet ketään muita ihmisiä, mikä on jo elämys sinänsä – mistä nykyään enää löytää paikkoja, jossa ei ole ketään muita ihmisiä?
Illalla alkoikin sitten tapahtua. Auringon juuri laskettua bongasimme pimeydessä paikallisen asukkaan, nimittäin Australian vaarallisimman käärmeen Idänruskokäärmeen (Eastern brown snake), joka mateli muina käärmeinä ohitsemme. Samaan aikaan kun saimme sydärit käärmeestä, kaksi kanoottiamme lähti virran mukana omille matkoilleen ja olivat jo joen toisella puolella kun sen huomasimme. Pojat lähtivät pelastamaan kanootteja ja samalla idänruskokäärme katosi pimeyteen. Kanootit saatiin pelastettua, mutta tuona yönä varmistin noin 100 kertaa, että teltan ovi oli varmasti kiinni.
Hiekkadyynejä ja yömelontaa
Seuraavana päivänä lähdimme melomaan hiljalleen takaisin päin ja pysähdyimme matkalla pienelle hiekan pätkälle uimaan ja syömään. Iltaa kohden kajakoimme tietylle pysähdyspaikalle, josta lähti 1,5h mittainen vaellusreitti vuorten päällä sijaitsevalle hiekkadyynille (sand patch), johon halusimme vaeltaa auringonlaskua katsomaan. Hiekkadyyni oli reissun kohokohta, niin hieno paikka! Myös uusi drone pääsi testiin näissä upeissa maisemissa!
Auringon laskettua kävelimme porukalla pimeässä metsässä taskulamppujen valossa takaisin alas vuorelta, jonka jälkeen lähdimme vielä kajakoimaan tulevan yön leirintäämme kohti. Ainoat valot olivat taivaalla loistava täysikuu ja kajakkeihimme kiinnitetyt lyhdyt. Muita valoja ei ollut lähimaillakaan, joten tähdet loistivat kirkkaampana kuin koskaan. Saavuimme leirintäämme noin 1,5h myöhemmin.
Takaisin kotiin
Seuraavana päivänä palautimme tavarat ja ajoimme vielä Noosan Headsin lähistöllä sijaitsevaan pieneen rantakylään nimeltä Peregian beach, jossa kaksi porukastamme asuu. Vietimme päivän altaalla ansaitun kajakointiurakan jälkeen ja suuntasimme iltaa kohden takaisin kotiin Gold Coastille. Ei ole suihku ja pehmeä patja tuntunutkaan yhtä hyvälle aikoihin.
Nuo Australiassa olevat eläimet ovat kyllä pelottavia. Suomessa sitä säikähtää jo pelkästään kyykäärmettä, niin voi vain kuvitella, miltä idänruskokäärmeen kohtaaminen tuntuu. Kuubassa tuli joskus käärme vastaan ja säikähdin ihan valtavasti, mutta myöhemmin minulle sitten selvisi, että ei Kuubassa edes ole myrkyllisiä käärmeitä.