KULTTUURIEROT VENÄJÄLLÄ – VOIKO TÄTÄ MAATA OPPIA YMMÄRTÄMÄÄN?

Viimeiset viikot Venäjällä ovat nostaneet pintaan uudelleen monia asioita, joita en ymmärrä Venäjällä ja toisaalta niitä asioita, joita täällä rakastan suunnattomasti. Ulkomailla asuvana saa tottua siihen, että elämä on yleensä hieman vaikeampaa kuin koto Suomessa. Vähintään kerran puolessa vuodessa törmää ajatukseen olisiko helpompaa muuttaa takaisin Suomeen. Mielestäni kulttuurierot ovat ulkomailla asumisen suola. Mitä asioita en voi ymmärtää Venäjällä ja mitä rakastan?

Anna Lena Lauren kuvaa kirjassaan, sitten saavuin Moskovaan, suhdettaan Venäjään näin ”En koskaan ajatellut, että Moskova antaisi minulle kaiken. Että se antaisi minulle kaiken ja veisi minulta kaiken, se sulkisi minut syliinsä ja heittäisi minut lokaan, se hakkaisi minut mustelmille, haukkuisi minut lyttyyn ja solvaisi minua.” Voin hyvin samaistua tähän. Venäjällä olet hetkessä seitsemännessä taivaassa ja toisessa puistelet hiekkaa housuistasi, tämän maan kumotessa sinut polvillesi. Silti vaikka elämä olisi ehkä helpompaa rajan pohjoisemmalla puolella, en halua (vielä) takaisin. Kummallisella tavalla tämä on koukuttava tapa elää ja ilmeisesti olen masokisti. Lauren kirjassaan kuvaa maata epärationaaliseksi, vaivalloiseksi, niskoittelevaksi, omahyväiseksi, itsepäiseksi, lämminsydämiseksi, anteliaaksi, herkkänahkaiseksi, pitkävihaiseksi mutta silti anteeksiantavaiseksi. Jokainen näistä adjektiiveista kuvaa tätä parikymppistä maata täydellisesti.

Jotta venäläisiä voisi alkaa ymmärtämään, tarvitaan aikaa. Toisaalta, en tiedä onko tämä mahdollista koskaan. Viiden vuoden jälkeenkin minusta välillä tuntuu, etten ymmärrä tätä maata ja näitä ihmisiä laisinkaan. Alan huomaamaan yhtäläisyyksiä toimintatavoissa mutten silti ymmärrä mitä taustalla on. Tarkempi historiankirjojen tutkiminen paljastaisi miten venäläisten ajattelutapa on muotoutunut vuosien saatossa ja mistä on syntynyt tietynlainen venäläinen mentaliteetti. Yksi suuri kysymysmerkki minulle on venäläinen huumori. Alkuun en ymmärtänyt kieltä, jotta olisin voinut ymmärtää vitsejä. Nykyään ymmärrän kieltä, mutten vieläkään vitsejä.

Käsi ylös kenelle venäläinen huumori aukeaa?

Asiat, joita en ymmärrä Venäjällä

Sunna kirjoitti täällä Saksan ja Suomen samankaltaisuuksista, joten päätin jakaa vastapainona listauksen eroavaisuuksista Venäjän ja Suomen välillä, joita en voi ymmärtää ja joita rakastan.

Virastoissa asioiminen

Aloitetaan ensimmäisellä asialla, jota en vain koskaan tule ymmärtämään. Olen joutunut asioimaan viranomaisten kanssa viimeisten viikkojen aikana normaalia enemmän ja se on yhtä pallottelua viranomaiselta toiselle. Kukaan ei koskaan tiedä mitään. He ehkä pystyvät kertomaan jotakin, mutta eivät täysin pysty vastaamaan siitä, miten asiat oikeasti ovat ja tapahtuvat. Saatat myös saada täysin vanhentunutta tai paikkaansa pitämätöntä tietoa. He lähettävät sinut seuraavaan paikkaan, saadakseen sinut pois käsistään, mutta yllättäen käy ilmi, etteivät hekään voi auttaa. Lopulta vahingossa päädyt oikeaan paikkaan, jossa tapaat oikean ihmisen ja tästä pyörät lähtevät pyörimään.

Aina viime tipassa

Toinen asia mitä en rehellisesti Venäjällä ymmärrä, on se miten kaikki asiat jätetään viime tippaan. Se näkyy venäläisessä yhteiskunnassa joka puolella. Opiskelijat jättävät opiskelun ja tehtävien suorittamisen viime tippaan tai monesti sen yli, yliopistomme poliklinikan annetaan lahota naurettavan surkeaan kuntoon, ylipäätään monet asiat päästetään huonoimpaan pisteeseen ennen kuin tehdään päätös sille, ettei näin voi jatkua. Sitten kuin salaman iskusta asioita alkaa tapahtua kiireellä ja pian kaikki hohtaa uutuuttaan kunnes taas vuosien ajan vältellään peruskorjausta.

Olen aina ollut myös tietyllä tapaa ihminen, joka jättää asioita viime tippaan. Luulen, että tämä luonteenpiirre löytyy meistä jokaisesta. Venäjällä tämä mentaliteetti on viety äärimmäisyyksiin asti, minkä vuoksi kouluissa uhkailulla, pelottelulla ja pienellä kiristyksellä saa oppilaisiin liikettä. Huomaan Venäjällä asuessani omaksuneeni tätä piirrettä itseeni välillä liiankin kanssa. Pienen paineen alla on mukavampi työskennellä, eikö?

Opettajani kertoi, että historia tämän takana on niiltä ajoilta, kun venäläinen yhteiskunta perustui maanviljelylle. Venäläiset ovat tottuneet työskentelemään lyhyen kesän aikana intensiivisesti ja talven ajan makaamaan laakereillaan. Työt täytyi saada tällöin lyhyessä ajassa tehtyä ja tämä on ilmeisesti jäänyt elämään myös nyky-yhteiskuntaan.

Venäläisten ajatus asioiden ylläpidosta on joka keväinen aitojen maalaus uudelleen ja uudelleen. Siitä tietää, että kesä on lähellä, kun tunnet vahvan maalin tuoksun leijailevan ympärilläsi.

Elävä jono

Monessa paikkaa vuoronumerolla jonotus on tuntematon käsite. Venäjällä käytetään termiä elävä jono, joka ei ole lähelläkään suomalaista jonotustapaa, jossa jokainen kiltisti seisoo peräkkäin. Venäläisessä mallissa tullessasi paikkaan, jossa vallitsee kyseinen jonotus tapa, tehtävänäsi on kysyä kuka on jonossa viimeinen. Jono muodostelmaa harvoin on, vaan jokainen seisoo eri puolilla huonetta, joten mysteeriksi jää kuinka monta todellisuudessa edessäsi on. Kun kuulet kuka on jonon viimeinen, tiedät jonottavasti hänen jälkeen. Kun huoneeseen tulee seuraava ihminen, joka kysyy jonon päätä, tulee sinun avata suusi. On täysin normaalia, että ihmiset pyytävät pitämään paikkaa ja lähtevät käymään asioillaan useiden minuuttien ajan. Tämänkään vuoksi, et voi koskaan tietää kuinka monta ihmistä edessäsi on, sillä näitä paikan varanneita saattaa olla useita.

Ihan näin mutkatonta jonottaminen ei ole, sillä ihmisten tullessa ja mennessä, pitäessä paikkaa toisilleen ja päästäessään muita eteen, helposti unohtuu se oma paikka tai jää välistä oma vuoro. Voimme arvata, että tässä tapauksessa venäläisen veren kiehahtaessa, on tilanteesta välillä leikki kaukana. Pääsin juuri viime viikolla todistamaan ilmiriitaa maahanmuutto virastossa.

Yliopistossamme jonojen kasvaessa pitkiksi otettiin käyttöön paperi, jolle jokainen merkkasi numeron ja nimensä. Voisi kuvitella, että tämä tekisi jonotuksesta helpompaa, mutta aina löytyy ihmisiä, jotka joko pokalla menevät jonon ohi ’’kysymään nopeasti’’ tai repivät nenäsi edessä tämän paperin, jonka mukaan ihmiset ovat jonottaneet ja aloittavat uuden päästäkseen jonon ensimmäiseksi.

Elävästä jonosta löytyy myös hyvää. Esimerkiksi viisumia tehdessäni minulta puuttui kaksi dokumenttia, jotka jouduin tulostamaan viereisestä rakennuksesta. Kysyin virkailijalta, voinko tiputtaa dokumentit hänelle suoraan tulostettuani ne vai jonotanko uudelleen. Nainen katsoi minua hölmistyneenä ja tokaisi, miksi ihmeessä jonottaisit uudelleen, kun olet sen jo kertaalleen tehnyt. Suomalaisena olin valmis palaamaan jonon hännälle. Paperit tulostettuani kiilasin jonon eteen ja asioin asiani loppuun.

Dokumentit

Samaisella reissulla palasi mieleeni hyvin elävästi yksi yliopiston ajalta hyvin tutuksi tullut asia. Miksi mikään ei voi olla sähköisenä? Katsoin virastossa epäuskoisena pikkuruisesta palveluikkunasta sisään, kabinetti oli pullollaan dokumenttikasoja ja virkailija kirjoitti kirjaansa käsin päivämäärän, jolloin hakemukseni on annettu. Mieleeni nousi väistämättä ajatus kuinka monet näistä hakemuksista hukkuvat? Vai onko tämä vuosien saatossa hyvin harjoiteltu prosessi, jonka virkailijat suorittavat unissaankin? Venäjällä rakastetaan leimoja ja monesti mitä suurempi nippu dokumentteja löytyy sen parempi.

Lämpimän veden katkaisu

Tällä hetkellä kun julkaisen tätä postausta, olen lukenut kerrostalomme ilmoitustaululta, että lämmin vesi katkaistaan viikoksi. Olemme olleet onnekkaita ja missanneet tämän joka vuotisen tradition viettäessämme kesää Suomessa, mutta tänä vuonna pääsemme nauttimaan tästä ajasta. Syyksi lämpimän veden katkaisulle olemme kuulleet putkien korjauksen. Mysteeriksi jää minkä vuoksi tämä vaatii lämpimän veden katkaisun.

Nyt kun aloin jakamaan näitä asioita, joita en ymmärrä Venäjällä, tuntuu lista kasvavan ja kasvavan. Voi olla, että osa kaksi on tulossa. Nämä kaikki ovat pieniä asioita, jotka vaikuttavat elämääni hyvin vähäisesti, mutta eroavat elämästä Suomessa. Mielestäni ulkomailla asumisen paras puoli on juurikin siinä, kun pääset tutustumaan uuden kotimaasi eroavaisuuksiin.  Nämä yllä luettelemani asiat tekevät tästä maasta tällaisen kuin se on.

Asiat, joita rakastan Venäjällä

Apua on aina saatavilla

Venäläiset ovat erittäin avuliaita ja tekevät kaikkensa auttaakseen. Viimeisten viikkojen aikana olen tavannut suuren määrän ihmisiä, jotka ovat tehneet kaikkensa auttaakseen minua. Jouduin ikävään tilanteeseen, minkä vuoksi etenkin ulkomaalaisena apu on ollut tarpeen. Onnekseni ihmisiä, jotka auttoivat minua kaikin keinoin, löytyi iso joukko.

Ystäväni joutui taannoin sairaalaan. Hän oli asioinut yksityisellä klinikalla, josta he soittivat hänelle ambulanssin. Ystäväni oli todella huonossa kunnossa, mutta hänestä pidettiin hyvää huolta. Vielä kolmen viikon jälkeenkin lääkäri kyseli hänen vointiaan. Hänellä lopulta todettiin korona ja hoito tapahtui sairaalassa, joka on erikoistunut korona potilaiden hoitoon. Viikon ajan hän oli hoidossa erikoissairaalassa, minkä jälkeen hänet siirrettiin eristykseen toiseen sairaalaan. Koko tämä lysti oli hänelle ilmainen, vaikka hän on opiskelijaviisumilla opiskeleva ulkomaalainen.

Avoimuus

Ensi tapaamisella Moskovalaiset voivat tuntua hieman kylmiltä ja etäisiltä, mutta toisaalta se on mielestäni myös hyvin suomalainen piirre. Muissa kaupungeissa Venäjällä ilmiöön en ole törmännyt, vaan ihmiset ovat olleet ensi tapaamisesta asti hyvin lämpimiä ja mukavia.  Moskovalaisistakin kuoriutuu kuitenkin hetken päästä ulos avoimuus ja ystävällisyys, saatat pian huomata kuuntelevasi heidän elämän tarinaansa.

Asioimme taannoin poliisin kanssa, joka kertoi olevansa Krimiltä kotoisin. Olimme tavanneet hänet juuri, mutta siinä hän kertoi meille kuinka köyhistä oloista hän oli lähtöisin. Kuinka Krimin kuuluessa Ukrainaan, ihmiset joutuivat ulostamaan ämpäreihin takapihalla, sähköjä pystyi käyttämään lyhyen aikaa päivästä. Hän muutti Venäjälle vuonna 2005, koska elämä Ukrainan alla oli ollut siihen aikaan sietämätöntä.

Tämä samainen ihminen teki kaikkensa auttaakseen minua ja pyysi välittämään terveiset, että Venäjällä on erittäin mukavia poliiseja. Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että venäläisten suhtautuminen poliisiin on vaikuttanut myös minuun suomalaisena. Suomalaisena olen pitänyt poliisia turvana, jonka puoleen voi kääntyä. Venäjällä minua kauhistutti ajatus asioimisesta virkamiesten kanssa. Tapaamani poliisit olivat kuitenkin erittäin mukavia ja keittivät vielä kahvitkin, joten erityismaininta poliisin ystävällisyydestä on paikallaan.

Kohteliaisuus

Seisoin eilen metrossa, kun nainen vieressäni kohotti kätensä ja ojensi sen minua kohti. Katsoin häntä järkyttyneenä ja ensimmäinen ajatukseni oli ottaako hän kuulokkeeni korvastani. Käsi pysähtyi hiuksiini ja veti niistä lehden irti. Katsoin hölmistyneenä naista ja kiitin.

Olen mennyt laskuissa sekaisin, kuinka monta kertaa minulle on ystävällisesti huomautettu, että paitani lappu näkyy, laukkuni vetoketju on auki tai paidastani roikkuu hintalappu.

Miehet avaavat ovia, tuntemattomia ja vanhempia teititellään, metrossa annetaan paikka vanhemmille ja monesti myös meille nuoremmille naisille mukisematta. Saan onnellisena ojentaa ostoskassit miehelleni, välttääksemme pahoja katseita, joita saisimme osaksemme, jos minä kantaisin kassit ja hän kävelisi vierelläni vähemmillä kantamuksilla.

Vieraanvaraisuus

Ei liene kenellekään suuri yllätys, kuinka vieraanvaraisia tämän maan kansalaiset ovat. Tullessamme vuosia sitten kylään mieheni tädille viikon ajaksi, oli kaikki ruuat tehty puolestamme ja odottamassa nenämme edessä. Ulkoa tullessa he pesivät kenkämme, jottei kura pilaa niitä. Mennessäsi kylään venäläiselle, saat ensimmäisenä sisätossut jalkaasi, jonka jälkeen koko vierailun ajan sinua pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Rehellisesti sanottuna, minun suomalaisena tulisi ehkä ottaa hieman mallia tästä. Olen tottakai vieraanvarainen, mutta Venäjällä painitaan tässä asiassa täysin eri liigassa.

Asioita, joita rakastan Venäjällä on pitkä lista. Juuri eilen sain TikTokissa kuulla, kuinka eräs paikallinen oli yllättynyt siitä, kuinka ulkomaalainen voi tykätä asua Venäjällä. Rehellisesti sanottuna, yllätän välillä itsenikin, mutta ehkä olen edellisessä elämässäni asunut Tsaarin valtakunnassa. Niin kotonani olin kuvituskuvien Tsaritsynon puistossa, josta löytyy tämä upea linna.

Jos olet matkustanut Venäjällä, mitkä listaamistani asioista kuulostavat tutuilta? Lisäisitkö jotakin listalleni? Tule höpöttämään mun kanssa instagramissa @muumaamandariini tai henkilökohtaisella tililläni @minttumari.