KOTI 7 MAASSA – KOKEMUKSIA 10 VUODEN AJALTA

Minulla on koti 7 maassa. Tämä kuulostaa aika mahdottomalta yhtälöltä, mutta totta se on. Viimeiset 10 vuotta olen asunut lukuisissa paikoissa Euroopassa ja Aasiassa ja vaikka niistä toiset ovat luonnollisesti lähempänä sydäntä kuin toiset, ovat kaikki 7 paikkaa tärkeitä osia identiteettiäni. En olisi sama ihminen ilman jokaista kotiani. Tässä kooste kokemuksistani niissä kaikissa.

Suomi – 19 vuotta

Suomi on tietysti se paikka, josta olen kotoisin. Siellä on perheeni, lapsuuteni ja vanhimmat ystävyyssuhteeni. Asuin Helsingissä 19 vuotta ja on turha väittää, etteivätkö arvomaailmani ja maailmankatsomukseni kumpuaisi niistä kokemuksista. Mutta nyt kun olen asunut Suomen ulkopuolella jo 1/3 elämästäni ja ns. kasvanut aikuiseksi hyvin erilaisessa kulttuurissa, on suhteeni Suomeen ja suomalaisuuteen hieman monimutkainen.

Joillain ulkosuomalaisilla suhde Suomeen ja suomalaisuuteen vahvistuu ulkomailla asuessa, mutta kohdallani näin ei ole. En ikävöi Suomea maana itse asiassa yhtään, vain läheisiäni ja heidän kanssa vietettyä aikaa. Kun kerron uusille tuttavuuksille olevani Suomesta, en koe, että se kuvailee minua ihmisenä kovin hyvin. En sauno, tykkää talviurheilusta, kuuntele suomalaista musiikkia, katso suomalaisia sarjoja tai kokkaa suomalaista ruokaa (joskin salmiakkia pitää aina olla kaapissa haha). Enkä sano näitä asioita koska haluan tieten tahtoen olla mahdollisimman epä-suomalainen. En pidä Suomea huonona tai tylsänä paikkana. Se ei vai ole minun tyylinen ja näin olen tuntenut lapsuudesta asti.

Suomessa on kiva käydä läheisteni takia ja koska se on minulle hyvin nostalginen paikka. Jos koskaan muutan takaisin, olisi syynä vain perhe – ja onhan Suomen työkulttuuri aika utopinen hahah.

Kiina – 7 kuukautta

Siinä missä en kokenut yhteyttä Suomeen, toi Kiinaan muutto ”hei joo” -tuntemuksen ja se aktivoi minussa jotain. Lähdin Pekingiin au pairina ja siksi pääsin asumaan kahdessa paikallisessa perheessä ja näkemään kulttuuria pintaa syvemmältä. Molemmat perheet olivat varakkaita, varsinkin se jossa vietin 5kk, joten en todellakaan väitä, että olisi nähnyt ”tavallisen” kiinalaisen elämää. Mutta joka tapauksessa se oli aitoa varakkaan kiinalaista elämää. Seurustelin myös kiinalaisen miehen kanssa 2 vuotta, joten näin myös tämän puolen kulttuurista ja pääsin osaksi kolmatta kiinalaista perhettä.

En osaa tarkalleen sanoa mikä Kiinassa viehättää. Kiina on täynnä vastakohtia ja se näkyy esimerkiksi ihan vain kaupunkikuvassa, jossa huippumodernit rakennukset ja perinteiset temppelit elävät vierekkäin. Maa on täynnä uskomattomia kohteita, eikä niitä kaikkia voi mitenkään ikinä nähdä. Kiinalainen ruoka on juuri sellaista mistä tykkään (aito kiinalainen ruoka on todella erilaista kuin se, joka länsimaissa saa ja Kiinassa on 8 erilaista pääkeittiötä, joten valinnanvaraa riittää!) ja rakastan kiinan kieltä sen kaikkine eri murteineen. Lisäksi kiinalaisten ystävällisyys, huumori ja tietynlainen arvostus, mutta paradoksisesti myös sellainen ”teen ellei erikseen kielletä”-asenne tuntuivat omilta.

En todellakaan väitä, että Kiinassa ei olisi ongelmia, koska niitä on. Vaikka sivuutettaisiin poliittiset asiat kokonaan, jäisi jäljelle silti monia asioita, joista en pitänyt (ja hei, Kiinassa on yli miljardi asukasta, joten mukaan mahtuu vaikka minkälaista). Mutta kokonaisuudessaan Kiina vain iski. Opin siellä olemaan täysin peloton ja pitämään omia puolia. Kiinassa oli aina sellainen ”kaikki on mahdollista” -tunnelma, jota en ole ikinä kokenut Euroopassa.

Ikävä kyllä en enää pidä yhteyttä Pekingin perheisiini, eikä minulla ole ystäviäkään enää Pekingissä. En haluaisi asua Pekingissä uudestaan, mutta yhteys Kiinaan on yhä olemassa. Olen Kiinasta lähdön jälkeen viettänyt paljon aikaa Shenzhenissä ystäväni ja hänen perheensä kanssa ja mikäli mahdollisuus tulisi, voisin mielelläni asua siellä tai vaikka Shanghaissa.

Macau – 5 vuotta

Macau oli rakkautta ensisilmäyksellä ja vitsailen aina, että olen varmasti ollut macaulainen entisessä elämässäni. Kävin paikallista yliopistoa neljä vuotta ja -vaihtarit poislaskettaessa- olin koulun ainoa Aasian ulkopuolelta tullut kaksi niistä. Koronan takia vietin Macaussa vielä valmistumisen jälkeen ylimääräisen vuoden mandariinikiinaa opiskellen ja kaupungista nauttien. Töitä ei ulkomaalaisille silloin ollut tarjolla yhtään. Onneksi kouluni antoi minun jatkaa asuntolassa asumista (vuokra privahuoneesta n. 240€/kk), sillä muutoin olisin ollut pahassa pulassa…

Olin hyvin onnekas, sillä heti koulun alettua löysin kaveriporukkani ja näin pääsin heti kiinni macaulaiseen elämään. Paikallisten kavereiden kanssa teimme vähintään miljoona ryhmätyötä ja söimme paikallisissa ravintoloissa. Kävimme myös Kiinan puolella Zhuhaissa ja Shenzhenissä ja Hong Kongissa monta kertaa. 1.5 vuotta Macaussa asumisen jälkeen tutustuin hyvin randomisti baarissa Macaussa kasvaneisiin, mutta monikulttuuriset juuret omaaviin tyyppeihin, joista tuli toinen läheinen kaveriporukka minulle. Heidän kanssaan ei ollut minkäänlaista kielimuuria, toisin kuin koulukavereiden kanssa, joiden kanssa kieli helposti vaihtui kanttoniin ja jäin keskusteluiden ulkopuolelle. 4. vuotenani kouluun tuli n. 10 ulkomaalaista opiskelijaa stipendien kera ja näin sain kolmannen kaveriporukan. Heidän kanssaan meistä tuli erityisen läheisiä kun vain puoli vuotta myöhemmin jouduimme yhdessä karanteeniin yliopistokampukselle 4 kuukaudeksi. Pidän edelleen yhteyttä kaikkiin näihin kolmeen porukkaan.

Macaussa koin muovautuneeni siksi versioksi itsestäni, joksi minun pitikin tulla. Reppureissasin soolona myös muissa Aasian maissa ja elin puhtaasti unelmaani. Macau on erikoinen paikka, jossa kiinalainen ja portugalilainen kulttuuri elävät rinnakkain ja kasinoiden valot värjäävät taivaat. Kun vihdoin lähdin Macausta, itkin varmaan kaksi viikkoa putkeen hyvästellessäni kaikki paikat ja ihmiset. Ehkä pitääkin siis kysyä, miksi lähdin? Koska töitä ei ollut, oli maisterin opinnot ainoa vaihtoehto ja halusin saada kokea yliopiston jossain muussakin paikassa. Niin yksinkertaista.

Muuttaisinko takaisin Macauhun? Sanottakoon ensiksi, että se Macau, jota elin, ei ole enää olemassa. Ulkomaalaiset kaverit ovat muuttaneet valmistumisen jälkeen pois ja läheisin Macaussa kasvanut kaveri asuu nykyään Hong Kongissa. Jäljellä ovat siis vain luokkakaverit, jotka aloittelevat jo omia perheitään. Koen myös, että Macau on nähty ja voin hyvin pitää sen täydellisessä pikku paketissa. Mutta kyllä, kaipaan edelleen takaisin ja voisin asua Macaussa.

Portugali – 1 vuosi

Maisterin opinnot veivät Lissaboniin, joka on maailman toisiksi macaumaisin paikka 😀 Lissabon ja koko Portugali ovat ihania – mutta shokki Aasian jälkeen oli aika kova. Kaipasin koko ajan takaisin. Yllättäen myös portugalilaiset luokkakaverit eivät ottaneet meitä ulkomaalaisia mukaan ryhmään, mikä jätti aika huonon maun suuhun. Eivät he epäkohteliaita olleet, mutta eivät vain yrittäneet millään lailla ystävystyä ja näkivät meidän hyvin ulkopuolisina. Onneksi luokallani oli kaksi mahtavaa ulkomaalaista tyttöä, joiden kanssa meistä tuli todella läheiset. Olen jo ollut toisen heistä häissä puolisen vuotta sitten ja toisen häitä vietetään ensi kesänä! Pidämme siis yhä yhteyttä läheisesti. Portugalissa pääsin myös viettämään aikaa aivan kasvotusten meidän mandariini-tiimin Johannan kanssa, joka asuu edelleen Lissabonin lähellä Costa da Caparicassa!

Portugalissa matkustin paljon: Portossa, Alentejossa, Algarvessa, Sintrassa, Setubalissa, Costa da Caparicalla ja Portugalille kuuluvilla saarilla Azoreilla ja Madeiralla. Kouluni oli OK, mutta näin jälkikäteen ei siitä ole jääneet parhaat muistikuvat (thesis-kokemus ei ollut paras mahdollinen). Opin kuitenkin uusia asioita ja nautin Lissabonista asumisesta. En saanut Aasiaa pois mielestäni millään ja niinpä hain vaihto-oppilaaksi toiseksi vuodeksi.

Asuisinko Portugalissa uudestaan? Sanoin pitkään, että jos siellä olisi paremmat palkat, ei minun tarvitsisi miettiä asiaa yhtään. Nyt kun etäisyyttä on kuitenkin tullut, en usko, että tulen ikinä asumaan Portugalissa uudestaan. Mutta tämä ehkä erityisesti siksi, että olen löytänyt Etelä-Euroopasta toisen kodin (siitä lisää myöhemmin).

Hong Kong – 1 vuosi

Paluu Aasiaan oli katharttinen. Vaikka korona olikin vielä vahvasti läsnä saapumiskaranteenin ja maskipakon tavoin, olin onneni kukkuroilla. Koska Portugalissa toinen opintovuosi oli vain thesisin kirjottamista varten (moni aloitti jo työt), sain valita kurssini vapaasti. Niinpä opiskelin mm. antropologiaa, neuvottelua, markkinointia kiinassa, kansainvälistä kommunikointia, mandariinia ja kanttonia. Lähdin alunperin vaihtoon yhdeksi jaksoksi, mutta kun saimme ”mainoksen” vaihdon pidentämisestä, tiesin heti sen olevan oikea ratkaisu. Ja niinpä vietin Hong Kongissa vuoden.

Kokemus vaihto-opiskelijana oli todella erilainen kuin Macaussa opiskelu. Nyt ystäväni olivat 95%:sti muita vaihtareita, enkä päässyt niin sisään paikalliseen elämään. Tuntui kuitenkin kuin olisin palannut kotiin. Osasin kieltä auttavasti (moni Hong Kongissa asuva ulkomaalainen ei koskaan opettele kanttonia) ja tunsin jo kulttuurin.

Joskus olikin vaikeaa olla muiden vaihtareiden seurassa, kun he kovaan ääneen huusivat kuinka ällöttävää jokin paikallinen ruoka oli tai käyttäytyivät normien vastaisesti esim. metrossa. Mutta vaihtarikokemus oli omalla tavallaan mahtava ja pääsin näkemään kaupunkia puolelta toiselle, sillä muut vaihtarit halusivat aina päästä näkemään uusia paikkoja. Sain myös siivun paikallista elämää, sillä hyvä ystäväni Macausta ja hänen poikaystävänsä olivat muuttaneet Hong Kongiin ja pääsin heidän porukoihinsa. Tutustuin koulussa myös kahteen paikalliseen tyttöön, jotka molemmat päätyivät sattumalta Suomeen vaihtoon myöhemmin haha. Kirsikkana kakun päälle, tapasin toisen vaihto-opiskelijan, joka vielä nyt kolme vuotta myöhemmin on edelleen poikaystäväni. Aika hullua.

Suunnitelmana on palata Hong Kongiin parin vuoden kuluttua. Se tuntuu kodilta ja siellä on ihan kaikkea – pilvenpiirtäjiä, pieniä kyliä, vuoria, rantoja, temppeleitä, katuruokaa, huippuravintoloita ja kattobaareja ja suurin osa työikäisistä ihmisistä osaa englantia, joten kommunikaatio on sujuvaa. Ilmastokin on taifuuneineen ja hikihelteineen minulle oikein käypä 😀 Ja tietysti, Macau on vain tunnin matkan päässä.

Alankomaat – 1.5 vuotta

Siinä missä Portugaliin muutto oli kolahdus Macaun jälkeen, oli Alankomaat Hong Kongin jälkeen täysi kriisi. Pääsin mukaan johtajuusohjelmaan Marriott Internationalille ja kohteekseni kaikista Euroopan maista, Qatarista ja Yhdistyneistä Arabiemiraateista valikoitui Amsterdam. Hotelli siis valitsi minut, ei toisin päin. Olin kuitenkin avoin, sillä minulla oli tuttuja Alankomaissa ja se tuntui jotenkin helposti lähestyttävältä ja kansainväliseltä.

Alusta asti koin oloni ”vääräksi” Alankomaissa. Kuin olisin jossain, jossa minun ei pitäisi olla. Ja tunne oli molemminpuolinen, sillä olin koditon kolmesti ja asuin kolmessa eri asunnossa kahdessa eri kaupungissa puolentoista vuoden aikana. Ilmasto, kalliit vuokrat, surkea ja järkyttävän hintainen julkinen liikenne ja pakollinen ja 140+€/kk maksava, mutta ei mitään kattava sairasvakuutus painoivat koko ajan kuin kivi kengässä. En vain sopeutunut. Työpaikka oli todella kiva ja nautin työstäni, mutta maana Alankomaat ei vain napannut.

Ystäviä sai työpaikalta läjäpäin, joskin jään murtamisessa vapaa-ajalla hengaamiseen menikin aikansa. Loppua kohden kuitenkin moni ystävyyssuhde muodostui todella lujaksi ja oli surullista lähteä. Mutta lähdettävä oli. Se Hong Kongissa tapaamani mies oli muuttanut perässäni Alankomaihin ja jakoi tuntemukseni, ehkäpä vielä vahvemmin. Niinpä alkoi pohdinta seuraavasta kodista kun johtajuusohjelmani läheni loppua. Ja kuten rivien välistä ehkä voi lukea, en halua enää ikinä asua Alankomaissa uudestaan.

Espanja – 3 kuukautta (tähän mennessä)

Barcelonaan muutin kolme kuukautta sitten. Tänne saapuminen oli kuin syvä huokaus. Vihdoin pystyi rentoutua ja alkaa taas nauttia elämästä. Aurinko paistaa usein ja vielä lokakuun loppupuolellakin on tarjennut T-paidassa. Tiesin jo Suomesta lähdettyäni, että auringon määrä vaikuttaa minuun kovasti, mutta nyt Alankomaista lähdettyäni tiedän kuinka tärkeää se minulle oikeasti on.

Poikaystäväni on puoliksi meksikolainen ja puoliksi mallorcalainen, mutta hänen täti ja setä perheineen asuvat Barcelonassa. Olemme siis lähellä perhettä (todella lähellä, sillä asumme vain kilometrin päässä toisistamme haha) ja on mahtavaa kun on syvemmät juuret asuinpaikkaan. On myös käytännöllistä, kun poikaystäväni puhuu molempia paikallisia kieliä ja näin kaikkien asioiden järjestäminen on paljon helpompaa. Itse opettelen nyt espanjaa, jonka perusteet jo luistavat varsin hyvin. Töissä joudun/pääsen käyttämään espanjaa paljon ja tavoitteeni on puhua sitä jokseenkin sujuvasti vuoden kuluttua.

Barcelona tuntuu oikealta paikalta asua juuri nyt. Usein lausahdamme poikaystäväni kanssa toisillemme ”we live in Barcelona!” ja huokaisemme onnesta, että pääsimme pois Alankomaista (dramaattista, kyllä). Tämä saattaa muodostua Euroopan kodikseni pitkäksi aikaa. Kuten mainittu, suunnittelemme Hong Kongiin tai muualle Aasiaan muuttamista vielä, mutta sen jälkeenkin saattaisimme palata takaisin Barcelonaan.

Olen kutsunut 7 maata kodikseni. Joihinkin yhteyteni on vahvempi kuin toisiin, mutta jokainen niistä on tärkeä osa tarinaani. Nyt haluaisin asettua aloilleni 2-3 vuodeksi ja sitten palata pidemmäksi aikaa Aasiaan. Olisi kiva, jos olisi yksi selvä koti, mutta se on hyvin vaikeaa kun halua kokea monia eri maita 😀 Onneksi minulla on kumppani, joka ei myöskään ole jähmettynyt yhteen paikkaan. Hong Kongin tai jonkun muun Aasian maan lisäksi haluaisin asua myös vuoden Mexico Cityssä ja poikaystäväni taas haluaa Suomeen, Sveitsiin ja jopa Kanadaan tai USAan (viimeisin ei houkuttele yhtään itseäni). Joten saa nähdä, minne päädymme. Kotini ei ehkä ole missään tietyssä paikassa, mutta tämä myös mahdollistaa sen, että se voi muodostua ihan minne vain.