KOLME PÄIVÄÄ SYKSYISESSÄ EDINBURGHISSA

Olen palannut Edinburghiin kerran vuodessa siitä lähtien, kun muutin Englantiin. Nykyään ajoitamme vierailut loppuvuoteen, sillä silloin kaupunki on kesän jälkeen rauhallisempi, ruska korostaa goottimaisen kaupungin karua kauneutta ja tunnelma on ihanan kotoisa. Palasin juuri viikonlopun kestäneeltä Edinburghin reissulta ja huomaamattani onnistuin suunnittelemaan täydellisen kolmen päivän matkasuunnnitelman, jonka haluan jakaa teille! Jos kotoisat kahvilat, kirjakaupat, kauniit kadut ja maisemat ovat sun juttu, ota tästä vinkit talteen Skotlannin pääkapunkiin.

Miksi Edinburgh juuri syksyllä?

Syksyn ja talven lähestyessä moni haaveilee lomasta auringon alla – minä en. Skotlannin pääkaupunki Edinburgh on suosikkikohteeni juuri silloin, kun sade ropisee kivikatuihin ja sumu kietoo kaupungin harmaaseen huntuun. Goottimaiset kivirakennukset, terävät kirkontornit ja hämärät kujat näyttävät parhaat puolensa synkällä säällä. Harva kaupunki on yhtä kaunis sateessa.

Kun jouluvalot syttyvät, näyteikkunat loistavat ja säkkipillimusiikki kantautuu pimeyteen, Edinburgh muuttuu taianomaiseksi. Höyryävä juoma kädessä kahvilan tai pubin lämpimässä syleilyssä, kaupunki tuntuu yhtä aikaa mystiseltä ja kotoisalta. Se on kuin vanha satu, johon voi astua sisään.

Olen palannut Edinburghiin kerran vuodessa siitä lähtien, kun muutin Englantiin. Nykyään ajoitamme vierailut loppuvuoteen, sillä silloin kaupunki on kesän jälkeen rauhallisempi, ruska on upea ja jouluinen tunnelma alkaa jo hiipiä kaduille. Sää on tosin arvaamaton. Mukaan kannattaa aina pakata lämpimiä kerroksia ja joka säähän sopivia vaatteita. Sateenvarjoa en suosittele – Edinburghin tuuli tekee siitä lähinnä taisteluvälineen. Hupullinen sadetakki on paras valinta, sääennusteesta riippumatta.

Viikonloppu Edinburghissa riittää mainiosti tärkeimpien nähtävyyksien kokemiseen ja kaupunki toimiikin loistavasti minilomakohteena. Vietin juuri kolme päivää Edinburghissa ja suunnittelin itselleni pienen kaupunkikierroksen, joka sopii erinomaisesti myös ensikertalaiselle. Tässä siis vinkit kävelykierrokseen, herkullisiin ruokapaikkoihin, tunnelmallisiin ostoksiin ja must-see-nähtävyyksiin.

Ensimmäinen päivä: Vanhakaupunki, kivikatuja, puistokävely ja kotoisa illallinen

• Saapuminen Waverley-asemalle ja Cockburn Street
• Royal Mile – säkkipillejä, historiaa ja indie-marketti Tron Kirkissä
• Scots Monument, Scottish National Gallery & Princess Street Garden
• Illallinen Uudessa kaupungissa: pubitunnelmaa ja The Palmerstonin makuja

Saavuimme puolenpäivän aikaan Edinburghin Waverley-rautatieasemalle, josta pääsee helposti astumaan yhdelle kaupungin suloisimmista kaduista eli Cockburn Streetille, joka on alunperin rakennettu yhdistämään rautatieasema sekä vanhankapungin läpikulkeva Royal Mile. Sen mutkitteleva viktoriaaninen arkkitehtuuri, tunnelmalliset kivijalkaliikkeet ja eläväinen ilmapiiri tiivistävät heti Edinburghin viehätyksen. Toki matkatavaroiden kanssa pikkuisissa liikkeissä ja kahviloissa voi olla hiukan kömpelöä kulkea, mutta itse tahdon käydä vilkaisemassa Cockburn Streetin heti ensimmäisenä, varsinkin jos saavun kapunkiin arkipäivänä, kun kadulla on hiukan hiljaisempaa.

Cockburn Streetillä sijaitsee somessa hehkutettu kahvila The Milkman, josta saa todella hyvää kahvia. Kahvilan rakennus myötäilee hauskasti kadun kaarevaa muotoa ja sopii täydellisesti sen tunnelmaan.

Cockburn Street johtaa Royal Mile-kadulle, joka on Edinburghin ydin. Melkein kahden kilometrin mittainen pääkatu alkaa Edinburghin linnalta ja kulkee vanhan kaupungin läpi aina Skotlannin kuninkaalliselle residentille Holyroodin palatsille. Kadun varrella on turistikrääsää myyviä kauppoja, katutaiteilijoita, pubeja ja historiallisia rakennuksia. Siellä myös säkkipillit soivat kilpaa ja erilaisten turistikierrosten vetäjät etsivät ryhmiään muun väkijoukon seasta. Ensimmäisellä Edinburghin vierailulla Royal Mile kannattaa toki tutkia ja kävellä päästä päähän, ja miksei suunnitella myös vierailua linnaan ja palatsiin, joihin kannattaa tosin varata liput etukäteen.

Itse välttelen Royal Mile-katua väkimäärän vuoksi, mutta käyn yleensä Tron Kirk-kirkossa sijaitsevassa indie-marketissa, jossa paikalliset taiteilijat, käsityöläiset ja pienyrittäjät myyvät töitään printeistä korvakoruihin, villapaitoihin ja lahjatavaroihin goottikirkon sisällä. Suosin Tron Kirk-markettia matkamuistojen ja lahjojen ostamisessa sillä siellä voi tehdä löytöjä suoraan tekijöiltä.

Royal Milen tutkimisen sijaan käännyimme takaisin Cockburn Streetin yläpäässä ja aloimme suunnata kohti uuden kaupungin puolella olevaa hotelliamme, jonne pääsisimme pian kirjautumaan sisään. Mitään kiirettä emme pitäneet, vaan kävelimme puiston kautta vaikuttavan ja dramaattisen Scots monumentin ohi (monumenttiin pääsee sisälle ja sen huipulla on näköalatasanne, jos kuvakulma kaupungin yläpuolelta kiinnostelee) kohti Scottish National Galleryä, joka on ilmainen, upea taidegalleria, jonne kannattaa suunnata esimerkiksi sadepäivinä tai rauhoittumaan silloin kun kaupungin vilinä käy liiaksi.

Taidegallerian toisella puolella levittäytyy Princess Street Garden, jonka yllä Edinburghin linna jylhästi istuu kukkulallaan. Puisto on alunperin ollut tekojärvi Edinburghin suojaksi, mutta nyt puistossa on ruskan värjäämiä puita, lampuin valaistuja tunnelmalisia kävelypolkuja, näyttävä suihkulähde sekä parhaat näkymät linnaan.

Hotelliin kirjautumisen jälkeen aurinko oli laskenut ja kaupunki tummunut. Uuden kaupungin puolella rakennukset kylpevät pehmeässä valossa ja iltaa kohti kadut muuttuvat tyylikkäiksi illanviettopaikoiksi. George Street, Rose Street ja Thistle Street tarjoavat erilaisia baareja, pubeja ja viinibistroja, joista itse tällä kertaa päädyimme erikoisoluisiin erikoistuneeseen pubiin.

Myöhemmin illalla kävimme vielä illallisella The Palmerston-ravintolassa, joka panostaa sesonkien mukaisiin, paikallisiin raaka-aineisiin ja jonka päivittäin vaihtuva ruokalista sisältää modernia eurooppalaista ruokaa, kuten tuoretta kalaa, kotitekoista leipää ja kekseliäitä kasvisvaihtoehtoja. Erittäin laadukasta ruokaa ilman jäykkyyttä, ravintola on nimittäin todella ystävällinen ja rentotunnelmainen. Juuri sellainen, jossa viihtyy pitkän päivän päätteeksi.

Toinen päivä: Puistopolkuja, vintage-aarteita ja uusia sekä vanhoja kirjoja

• Aamiainen Bruntsfieldissä
• Kävely puiston halki kirjakauppoihin ja gallerioihin
• Greyfriarsin hautausmaa ja Victoria Street
• Armstrongs Vintage, Vennel-näkymä ja Toppingsin kirjakauppa
• Kirjanjulkaisujuhlat Edinburghin linnan varjossa

Toinen päivämme Edinburghissa alkoi rauhallisesti. Kävelimme upeassa aamuauringon paisteessa kirkkopihan kautta Bruntsfieldin alueelle, joka on tunnettu tunnelmastaan ja pienistä putiikeistaan. Aamiaispaikaksi valikoitui suloinen Margot-kahvila, joka on valoisa, kodikas ja juuri sopivan rento aloitus päivälle. Kahvi oli hyvää ja ympärillä vilisi paikallisia, jotka näyttivät aloittavan päivänsä samalla tavalla.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme kävellen The Meadows-puiston halki. Puisto oli ruskan värittämä ja täynnä koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä ja opiskelijoita. Puiston toisella puolella poikkesimme kirjakauppoihin ja Summerhall-galleriaan. Nautimme myös kaakaot puistossa. Edinburghin syksyssä on jotain erityisen lohdullista.

Matka jatkui Greyfriarsin hautausmaan kautta, jossa historia ja mystiikka kulkevat käsi kädessä ja sieltä suuntasimme Victoria Streetille, joka on hyvin tunnettu, kaareva, värikäs katu, joka on kuin suoraan satukirjasta. Kävimme Armstrongs Vintage -liikkeessä, joka on täynnä aarteita: kilttejä, samettitakkeja, villaneuleita ja kaikkea siltä väliltä. Ostin aurinkolasit, sillä päivä oli niin aurinkoinen, että niille oli kova tarve.

Poikkesimme myös Vennel-näkymäpaikalle, josta avautuu yksi kaupungin parhaista näkymistä Edinburghin linnalle. Se on pieni, helposti ohitettava kulmaus, mutta ehdottomasti näkemisen arvoinen. Tosin nykyisin, ilmeisesti Netflixin Sinä Päivänä-sarjan innoittamana, Vennel on todella täynnä turisteja, varsinkin viikonloppuisin.

Päivän päätteeksi kävelimme Uuden kaupungin puolelle Toppings-kustantamon kirjakauppaan, joka on kauniisti sisustettu, hyllyt täynnä kirjoja ja tunnelma kuin vanhassa kirjastossa. Sieltä suuntasimme hotellille pikaisesti laittautumaan, sillä ilta huipentui kirjanjulkaisujuhliin. Tunnelma oli lämmin, keskustelut vilkkaita ja viini hyvää – täydellinen päätös kulttuurintäyteiselle päivälle.

Kolmas päivä: Joenvarsikävely, puutarhoja ja hyvästit kaupungille

• Aamiainen hotellilla ja kävely Dean Villagesta Stockbridgeen
• Lannan Bakery ja Royal Botanic Garden
• Calton Hill
• Lounas Tipo-ravintolassa ja lähtö juna-asemalle

Kolmas päivä alkoi taas rauhallisesti hotellin aamiaisella, sillä edellinen ilta oli venynyt myöhään, joten hitaampi aamu tuntui ansaitulta. Aamiaisen jälkeen suuntasimme kävellen Dean Villageen, joka on kuin postikortti: vanhoja kivitaloja, jylhiä kirkkoja ja ruskasta värjääntyneiden puiden peittämä joenvarsi, jossa aika tuntuu pysähtyvän.

Joen vartta pitkin jatkoimme matkaa kohti Stockbridgeä, Edinburghin boheemia kaupunginosaa. Pysähdyimme Lannan Bakeryyn, joka tunnetaan taivaallisista leivonnaisistaan. leipomoon kannattaa saapua aikaisin, sillä jonot kasvavat naurettavan pitkiksi.

Stockbridgeä kiertäessä vastaan tuli vintage-liikkeitä, kirjakauppoja ja kukkakioskeja. Tunnelma oli kodikas ja inspiroiva. Suuntasimme romanttisen asuinalueen ja joen viereisen polun kautta kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa kävelimme kahvin kanssa puiden lomassa. Puutarha oli rauhallinen ja ruskan sävyt tekivät siitä lähes satumaisen.

Puistosta suuntasimme kohti Calton Hilliä, mutta matkalla pysähdyimme Bearded Baker -kahvilassa ja pienissä putiikeissa. Calton Hillin huipulta avautui jälleen upea näkymä kaupungin ylle – täydellinen hetki ennen lounasta.

Lounas nautittiin uuden kaupungin puolella Tipo-ravintolassa, joka tarjoilee modernia italialaista ruokaa tyylikkäässä mutta rennossa ympäristössä. Pasta oli tuoretta, palvelu ystävällistä ja tunnelma juuri sopivan rauhallinen ennen lähtöä.

Lounaan jälkeen haimme tavaramme hotellilta ja suuntasimme juna-asemalle. Edinburgh jätti jälleen jäljen sydämeen – kaupunki, jossa historia, kulttuuri, kirjallisuus ja kahvilat kulkevat käsi kädessä.

Muita Edinburghin nähtävyyksiä, joissa en tällä kertaa käynyt, mutta joita suosittelen:

Arthur’s Seat: Kauan sitten sammunut tulivuori, joka kohoaa Edinburghin keskustan vierellä. Sen huipulle voi kiivetä ja olenkin sen muutaman kerran tehnyt. Patikointi huipulle on vaivan arvoista, jos sää suosii. Pilvisellä säällä nimittäin vuoren huipulta ei näe yhtään mitään. Kyseessä ei myöskään ole mikään helppo ja kepeä kävelyreitti, vaan tarvitsen kunnon kengät ja varusteet mukaan. Kun ensimmäisen kerran kiipesin huipulle, olin opiskelukavereideni kanssa yliopiston järjestämällä Edinburghin matkalla, eikä meitä varoitettu huipun vaarallisuudesta. Balleriinat jalassa huipulle pyrkinyt ystäväni lipsahti jyrkänteeltä ja kieri alas jyrkkää mäkeä saaden useita murtumia ja ruhjeita. Kunnon kengät mukaan siis!

Museot, linnat ja palatsit: Esimerkiksi kirjailijoiden museo, National Museum of Scotland ja Scottish National Gallery ovat kaikki ilmaisia ja niiissä saa helposti kulutettua useamman tunnin. Linnat ja palatsit maksavat, mutta ne ovat vierailun arvoisia, erityisesti Edinburghin linna.

Pubit: Eihän se ole Skotlannin reissu eikä mikään, jos et käy oluella pubissa tai jopa syömässä. Pubi-illalliset ovat rentoja ja kotoisia. Skotlannissa pitää tiestysti kokeilla haggista, jota onneksi saa kasvisversiona monesta paikasta. Se, lasketaanko kasvis-haggis oikeaksi haggikseksi, on sitten ihan oman arvion varassa.

Turistikierrokset: Tein ensimmäisellä Edinburghin reissullani johdetun kaupunkikierroksen ja sain siitä hurjasti irti. Olen kuullut paljon hyvää myös esimerkiksi maanalaisesta kierroksesta. Jos johdettu kierros alkaa kiinnostaa paikan päällä, Royal Milellä on monia kierroksien vetäjiä, joiden mukaan pääsee yleensä ilman etukäteen varaamista, mutta jos haluat jonkin tietyn aihepiirin kierroksen, esim viskin maisteluun, kirjallisuuteen tai kummituksiin erikoistuneen kävelykierroksen, niitä kannattaa tutkia netistä etukäteen.

Leith: Satama-alue, jonne pääsee ratikalla keskustasta tai kävellen, jos pidempi reippailumatka kiinnostaa. Upeita ravintoloita ja merimaisemia.

Edinburgh Jupiter Artland taiteesta kiinnostuneille. En ole itse käynyt, mutta sitä on suositeltu. 

Kolmen päivän jälkeen Edinburgh tuntuu jo tutulta – kuin vanhalta ystävältä, jonka kanssa on jaettu kahvihetkiä, sadepäiviä ja iltakävelyitä. Kaupunki ei yritä olla täydellinen, mutta juuri siksi se on niin rakastettava: rosoinen, kaunis, mystinen ja kodikas yhtä aikaa.

Jos etsit kaupunkia, jossa historia hengittää, kahvi maistuu paremmalta ja jokainen kulma voi yllättää, Edinburgh on oikea valinta. Ja jos palaat, kuten minä palaan, se toivottaa sinut tervetulleeksi kuin et olisi koskaan lähtenytkään.

Kivaa loppusyksyä ja alkavaa talvea!

Karita

xxxx