KASVISSYÖJÄNÄ AASIASSA – UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Kun muutin Singaporeen vuonna 2019, olin vielä täysin sekasyöjä-moodissa. Sitä ennen opiskeluaikoina Lontoossa olin tosin vähentänyt lihan syöntiä varsin roimasti, sekä lihan hinnan että sen ympäristövaikutusten takia, joten kasvisruoka oli jo tullut osittain tutuksi. Lontoossa kasvisvaihtoehtoja olikin tarjolla jo vähän joka paikassa, ja jo Suomessa 2010-luvun puolivälissä oli lukiossa aina tarjolla kasvisvaihtoehto liharuoan lisäksi. Siksi ehkä tulikin hieman yllätyksenä, että Singaporessa (ja Kakkois-Aasiassa yleisestikin) ihan kaikessa ruoassa oli lihaa.

Kokopäiväinen kasvissyöjä ja Singaporen ruokakulttuuri

Ehkä syynä oli tämä yllättävä lihan määrän lisääntyminen ruokavaliossa, tai paikallisen lihan kehnompi laatu, tai jopa se, että ensimmäistä kertaa elämässäni musta tuli lemmikin omistaja, kun adoptioitiin kaksi kissaa vuonna 2020 – tiedä häntä, mutta tulos joka tapauksessa oli sama: noin vuosi sitten päätin jättää punaisen lihan ja siipikarjan kokonaan ruokavaliosta. Silloin vielä jotenkin ajattelin, että vaikein osa oli itse päätöksen tekeminen ja siinä pitäytyminen noin niin kuin tahdonvoiman tasolla, mutta näin ei lopulta ole ollut. Vaikeinta on ehdottomasti ollut sosiaalisen ympäristön negatiivinen suhtautuminen ja ihan käytännön tasolla kasvisvaihtoehtojen löytyminen. Tästä syystä en ole vielä pystynyt kokonaan jättämään esimerkiksi kalaa pois ruokavaliosta, koska ajoittain menulta ei vaan kerta kaikkiaan löydy yhtä ainutta kasvisannosta.

Toki kotona kokkailu sujuu hyvin, kuten myös ulkona syöminen, kun käydään ravintolassa tai paikallisissa ruokakojuissa eli ’hawkereissa’ miehen kanssa kahdestaan. Hän ehdottomasti tukee mun päätöstä ja tykkää itsekin syödä kasvisruokaa, joten voidaan hyvin valita paikkoja, joiden tiedetään joko tarjoavan kasvisruokaa tai suostuvan jättämään lihan pois joistain annoksista. Ongelmia tulee yleensä esiin vasta silloin, kun ollaan menossa syömään isommalla porukalla, joko kavereiden tai perheen kesken. Tähän väliin on ehkä hyvä mainita, että Singaporessa ja Kaakkois-Aasiassa ylipäätään on ulkona syöminen hyvin keskeinen osa kulttuuria. Iso osa ihmisistä ei laita ruokaa lainkaan kotona, koska naapurustosta löytyy paljon pienten ruokakojujen erikokoisia keskittymiä, nimeltään ’hawker center’ tai ’kopitiam’ joissa ruoka-annoksen saa helposti $5 hintaan eli noin kolmella eurolla. Usein näistä myös haetaan ruokaa koko perheelle iltaisin, ja viikonloppuisin saatetaan syödä vähän arvokkaammissa syöttölöissä vaikkapa ostoskeskuksissa, joissa ilmastointi ja tarjoilu nostavat ruoan hintaa mutta keskimääräisesti pysytään silti noin $15 Singaporen dollarin huitteilla eli suurin piirtein kymmenen euron kulmilla.

Skeptisiä asenteita ja ruokapainostusta

Ulkona syöminen on siis täällä todella iso osa jokapäiväistä elämää ja kulttuuria, ja tämä ehkä osaltaan selittää kasvissyönnin vaikeutta, joka tulee suurilta osin sosiaalisesta kanssakäymisestä. Jopa ruoka-aine allergiat ovat täällä suhteellisen harvinaisia, ja jopa ne saatetaan nähdä ikään kuin ylimääräisenä hankaluutena. Näin suomalaisena yltiömiellyttäjänä tää on ollut kyllä henkisesti itselle aika vaikeaa, kun koko ajan tuntuu, että pitää pyydellä anteeksi omaa ruokavaliota. Yhdessä ruokaa tilatessa porukan reaktiot vaihtelee ihan silmien pyörittelystä aina vaivautuneeseen hiljaisuuteen, joka saatetaan rikkoa vähän vaativalla sävyllä esitettyyn ”Mutta kai sä nyt sentään mereneläviä syöt?” kysymykseen. Mitäpä siihen vastaamaan, kun että ”No joo, voin syödä”. Todellisuudessa usein jää silti syömättä, mutta katkaravut on helpompi poimia vaivihkaa pois ruuasta miehen lautaselle kun jauheliha. Usein käyn nykyään myös ostamassa omat ruoat etukäteen jos syödään jonkun luona, tai syön kotona jämiä jääkaapista jos tilataan ruokaa meille. Onneksi mun puoliso on myös huomannut tämän ilmiön, ja nykyään usein tarkoituksella ehdottaa vaan sellaisia paikkoja, josta hän tietää, että mullekin löytyy jotain syötävää!

Myös appivanhemmat on ollut aika ihmeissään tästä päätöksestä, ja tuntuu, että eivät ihan ymmärrä mitä kasvissyönti tarkoittaa. Oltiin juurikin lounaalla heidän kanssaan pari viikkoa sitten, ja vaikka alusta asti olen hyvin selkeästi heille ilmaissut että en halua enää syödä lihaa eettisistä ja ilmastollisista syistä, niin ruokaa tilatessa appiukko kysyi multa ihan ohimennen josko mä syön taas lihaa. Vähän ymmällään sitten kysyin häneltä, että miten niin, tai siis mitä hän oikein tarkoittaa tällä kysymyksellä. Johon hän sitten tarkensi, että niin, onko tämä mun kasvissyöntivaihe tai projekti jo ohitse, tai kauanko meinaan vielä olla syömättä lihaa. Ehkä vähän tiukastikin siihen sanoin sitten, että ihan ajattelin näillä näkymin loppuelämän olla kasvislinjalla. Aika ällistyneeltä hän näytti, mutta ei sitten sanonut tähän asiaan enää mitään – ainakaan tällä erää. Mutta epäilen kyllä vahvasti, että aihe tulee vielä esille tulevaisuudessakin.

Vahinkopossua ja eriäviä käsitteitä lihasta

Vaikka olisi kiva sanoa, että vuoteen en ole syönyt lihaa, valitettavasti se ei ole ihan totta. Nimittäin lihaa on päätynyt useampaankin ruoka-annokseen, jonka olisi pitänyt olla kasvisannos. Tässä onkin siis kasvissyönnin toinen suuri vaikeus, nimittäin se, että monet pienemmät ruokapaikat eivät ota sitä tosissaan. Ei ole nimittäin yhtä tai kahta kertaa käynyt niin, että tilattu fried rice (paistettu riisi) tai ban mian (nuudeliannos) jota on nimenomaan pyydetty ilman lihaa, tuodaan silti pöytään jonkin toisen lihan kanssa höystettynä – esimerkiksi riisin sekaan ei ole pistetty jauhelihaa, vaan sen sijaan sinne on sekoitettu kananlihasta tehtyjä makkaranpalasia. Kysyttäessä asiasta vastaus on ollut, että niin, jätettiin se jauheliha pois kuten pyydettiin. Samaten kysyttäessä kasvisliemivaihtoehdosta nuudeleihin vastaus on ollut, että löytyy, ja annos tuodaan kanaliemessä lihaliemen sijaan. Siinä onkin sitten kinkkinen tilanne, kun keittiössä ollaan usein sitä mieltä, että ruoka on tehty ihan toivomusten mukaan.

Samoin on monta kertaa ruokakojusta tilatessa kysytty, että onko näissä dumplingeissa lihaa, tai tässä kevätrullassa, sekä minun taholtani englanniksi että mieheni toimesta kiinaksi – vastaus on ollut molemmilla kielillä vakaa ”ei ole, nämä on täytetty kasviksilla”. Kunnes rullasta haukatessa paljastuu, että kyllä siellä on possu poikineen ollut pannulla mukana. Nykyään tiedän kyllä tarkistaa jokaisen lautasellisen ruokaa perusteellisesti ennen kuin uskallan alkaa syömään, tai maistattaa ensin miehelläni, jonka tehtävänä on varmistaa, että annos ei varmasti maistu lihalta. Vaikka välillä näistä jutuista on tullutkin vähän ikävä mieli, koitan kuitenkin suurimmaksi osin ottaa asian huumorilla: aina ei voi voitta! En kuitenkaan ole valmis luopumaan paikallisen, autenttisen ruoan syömisestä, ja näihin ruokiin kuuluu täällä liha. Yrityksen ja erehdyksen kautta ollaan kuitenkin löydetty monta ihanaa vakkaripaikkaa, joista tietää, että sieltä saa erittäin maukasta kasvisruokaa – ja se varmasti ON kasvisruokaa!

Parhaat vinkit kasvissyöntiin Singaporessa

Loppuun vielä mun-top vinkit onnistuneeseen kasvissyöntikokemukseen Kaakkois-Aasiassa:

1. Lue muiden kokemuksia! Varmasti maassa on muitakin kasvissyöjiä, ja instagramista, facebookista ja ruokablogeista löytyy usein hyviä suosituksia. Instan puolelta parhaiten löytää tilejä hashtagien kautta, mutta erityisesti Singaporessa mun lemppareita on ollut muun muassa @jx_veg_journal ja @tofuandvanilla, ja Taiwanissa asuva @chez.jorge.
2. Pyydä rohkeasti annoksia ilman lihaa, vaikka ruokalistalta ei löytyisi kasvisvaihtoehtoa. Varmuuden vuoksi voi vielä spesifioida eläimet, joita ei syö ja ihan listata possun, naudan, kanan ja niin eteenpäin, jotta varmasti tulee ymmärretyksi.
3. Joskus muut kuin Itä-Aasialaiset paikat tarjoavat paremmin kasvisruokia – muun muassa monista Intialaisista paikoista saa todella montaa eri kasvisvaihtoehtoa, sillä kasvissyönti kuuluu Etelä-Aasialaiseen kulttuuriin ihan eri tavalla kuin vaikkapa kiinalaiseen ruokakulttuuriin.
4. Google on kasvissyöjän paras kaveri. Etsimällä kasvisravintoloita ihan vaan simppelillä haulla google mapsista on löytynyt monta lempparia – tosin toki mukaan on sattunut pettymyksiäkin. Mutta avoimella mielellä vaan kokeilemaan!

Jos kulttuurierot ruokaan liittyen kiinnostaa laajemmin, niin kurkkaa täältä Veran postaus kiinalaisesta alkoholikulttuurista tai Johannan postaus Meksikolaisesta ruoka- ja juomakulttuurista täältä! Tuttuun tapaan meidän Muu Maa Mandariini-instagram löytyy täältä ja Saran oma instagram taas täältä.