Uuteen maahan muuttamisen jälkeen asuinmaansa kansalaisuuden saaminen on tavallaan se ylin porras, joka maahanmuuttajastatuksensa kannalta on mahdollista saavuttaa. Kansalaisena saa kaikki samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kyseisen valtion syntyperäisetkin asukkaat, päästen näin yhteiskunnan täysimääräiseksi jäseneksi – ainakin paperilla. Kansalaisuuden saaminen voi olla myös symbolisesti tärkeä osa uuteen maahan integroitumisprosessia.
Miksi hain Portugalin kansalaisuutta?
Arvasittekin varmaan, että olen hakenut Portugalin kansalaisuutta asuttuani täällä vajaat 6 vuotta! Suomen kansalaisuudesta en luopuisi, mutta onneksi sekä Suomi että Portugali hyväksyvät kaksoiskansalaisuuden, kuten tekee noin puolet maailman maista. On mahtavaa, että voin olla myös Portugalin kansalainen luopumatta synnyinmaan kansalaisuuden mukanaan tuomasta turvasta. Uudesta kotimaastani on kuitenkin tullut minulle melkeinpä yhtä rakas, ja jos kansalaisuus myönnetään, tulen kyllä kantamaan sitä ylpeydellä.
Itseltäni löytyy jo pysyvä oleskelulupa, joka myönnetään EU-kansalaiselle 5 vuoden asumisen jälkeen aina 10 vuodeksi kerrallaan, eikä Portugalin kansalaisuudella saa kovin merkittäviä etuja siihen verrattuna. Suomen passi on hitusen Portugalin passia vahvempi, joten passista en tule hyötymään. Saan kuitenkin kansalaisena esimerkiksi äänestää vaaleissa, ja luulisin sen olevan eduksi myös vaikkapa lainaa täkäläisestä pankista hakiessa. Ehkä suurin hyöty tulee kuitenkin paikallisen sirullisen henkilökortin saamisesta, jonka avulla moni paperihomma osoitteenmuutoksesta alkaen tulee onnistumaan verkkoasiointina. Pääsen myöskin lopullisesti eroon kamalasta ulkomaalaisvirastoissa asioimisesta.
Kansalaisuus tuo mukanaan myös tietynlaisen vakaamman aseman; koska olen päättänyt elää ja asua tässä maassa ainakin näillä näkymin pysyvästi, miksi en hakisi sen kansalaisuutta ja lakkaisi olemasta täällä ulkomaalainen, jos en täysin kulttuurillisesti, niin ainakin paperilla? Vaikka en usko maahanmuuttoa koskevan lainsäädännön yhtäkkiä muuttuvan, on se kuitenkin jollain tasolla mahdollista, ja kansalaisena kukaan ei ainakaan tule ajamaan minua pois uudesta kotimaastani.
Kuka voi saada Portugalin kansalaisuuden?
Portugalin kansalaisuuden voi saada itselleen tai lapselleen monella eri perusteella, mutta en nyt käsittele kaikkia niitä tässä – kaikki perusteet voi katsoa täältä. Suomalaiselle, itselleen kansalaisuutta hakevalle aikuiselle, jolla ei ole portugalilaisia sukujuuria, perusteita on käytännössä kaksi: Portugalissa asuminen ja avio- tai avoliitto portugalilaisen kanssa. Itse käytin perusteena jälkimmäistä.
Portugalissa asuminen
Kansalaisuutta voi hakea yli 18-vuotias ulkomaalainen, joka on asunut Portugalissa laillisesti vähintään 5 vuotta ja voi todistaa osaavansa portugalin kieltä tarpeeksi hyvin. Estäviä tekijöitä ovat rikostuomio, josta Portugalissa saisi vähintään 3 vuotta vankeutta, ja terrorismin harjoittaminen. Kieliosaamisen voi todistaa A2-tason kielikokeella, kielikurssin todistuksella tai todistuksella portugalin opiskelusta vieraana kielenä. Itse sain tällaisen todistuksen käytyäni parin kuukauden mittaisen alkeiskurssin, eli vaatimuksena ei todellakaan ole mikään sujuva kielitaito!
Avio- tai avoliitto portugalilaisen kanssa
Kansalaisuutta voi hakea yli 18-vuotias ulkomaalainen, joka on ollut avio- tai avoliitossa portugalilaisen kanssa yli 3 vuotta ja jolla on lisäksi jokin yhteys portugalilaiseen yhteisöön. Estäviä tekijöitä ovat rikostuomio, josta Portugalissa saisi vähintään 3 vuotta vankeutta, julkisen luottamustehtävän hoitaminen toisessa maassa, vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaminen toisessa maassa ja terrorismin harjoittaminen. Yhteyden portugalilaiseen yhteisöön voi todistaa esimerkiksi veroilmoituksella tai sähkölaskulla.
Portugalin kansalaisuuden hakeminen – oma kokemukseni
Kansalaisuushakemuksen voi tehdä verkossa asianajajan välityksellä, palvelutiskillä tai postitse. Kaikissa tapauksissa kansalaisuuden hakeminen yllä mainituilla perusteilla maksaa 250 euroa – eri perusteilla hinta vaihtelee ja joissain tapauksissa se on ilmaista. Selvittelin itse eri vaihtoehtoja, ja pyysin tarjouksia parilta eri asianajajalta. Ensimmäinen olisi suostunut hoitamaan homman 1500 eurolla, toinen 500 eurolla (plus itse hakemusmaksu eli 250 euroa). Hintataso vaihtelee siis paljon, ja jos tähän vaihtoehtoon päätyy, kannattaa asianajaja kilpailuttaa.
Pidin molempia summia kuitenkin liian suurina, joten valitsin itse palvelutiskillä hakemisen. Täältä voit tarkistaa kaikki paikat, jossa kansalaisuushakemuksen voi jättää, sekä lisätiedot ja tarvittavat dokumentit. Kävin ensin oman kotipaikkakuntani Conservatória do Registo Civil -toimistossa, mistä sain ohjeeksi mennä Lissabonin Conservatória dos Registos Centrais -virastoon, jollainen löytyy myös Portosta.
Kansalaisuuden hakeminen Conservatória dos Registos Centrais -virastossa
Tämä Lissabonin keskusvirasto on hyvin ruuhkautunut, joten verkosta saa varattua sinne ajan vasta noin 6 kuukauden päähän. Minua kuitenkin huoletti, ettei Suomesta tilaamiani papereita enää niin pitkän ajan jälkeen hyväksyttäisi, joten päätimme mennä paikan päälle yhtenä arkiaamuna hieman toimiston avautumisen (klo 9:00) jälkeen. Ensimmäisellä yrityksellä ovella päivystävä vartijanainen kertoi, että kaikki päivän vuoronumerot oli jo jaettu. Hän kehotti tulemaan takaisin joko maanantai- tai perjantaiaamuna, jolloin vuoronumeron saisi varmimmin. Joka tapauksessa jonoon kannattaisi tulla jo 5-6 aikoihin aamulla.
Teimme näin, ja seuraavana perjantaina liityimme lähinnä afrikkalais- ja eteläaasialaistaustaisista koostuvan jonon jatkeeksi puoli seitsemän aikaan aamulla. Toimisto aukesi kello 9, ja kaikille jaettiin saapumisjärjestyksessä vuoronumerot. Kaikki eivät kuitenkaan mahtuneet kerralla viraston odotussaliin, vaan kadulla piti vielä odotella jonon lyhenemistä vajaa tunti. Sen jälkeen pääsi sisälle istumaan.
Kun oma vuoro vihdoin koitti noin kello 11:20, olin jo sen verran hermona viraston kamalasta toiminnasta, että virkailija kysyi halusinko oikeasti jättää hakemuksen. Vastasin jotain, että no enpä ole kaiken tämän jälkeen enää ollenkaan varma, mutta tässä nyt on nämä paperit. Vaikka kaikki virasto- ja byrokratia-asiat toimivat Portugalissa vähän miten sattuu, oli tämä kyllä kokemuksena kaikista hirvein. Ja veikkaanpa, että jos asiakaskunta koostuisi enemmän eurooppalaisista, saatettaisiin asialle tehdäkin jotain.
Kansalaisuuden hakemiseen tarvittavat dokumentit
Olin varautunut ties millä papereilla aina viimeisimmän veroilmoituksen tulostamisesta suurlähetystöstä hankittuun sertifioituun passikopioon, mutta loppujen lopuksi virkailija tarvitsi vain passin ja kolme paperia: itse tulostetun ja täytetyn hakemuslomakkeen sekä Suomesta tilatut englanninkielisen syntymätodistuksen ja rikosrekisteriotteen. Loput tiedot virkailija sai itse katsottua järjestelmästään.
Allekirjoitin hakemuspaperin, maksoin 250 euroa kortilla ja niin hakemus oli jätetty. Olo oli hieman typertynyt ja todella helpottunut, koska prosessi oli sujunut kaikesta huolimatta oikeastaan helpommin kuin mihin olin varautunut, ja virastokäyntejä oli kertynyt vain kolme. Käsittelyaika olisi kuulemma pitkän jonon takia 2-2,5 vuotta ja sähköpostiin tulisi ilmoitus, jos hakemus hyväksyttäisiin. Sillä aikaa hakemuksen etenemistä voi seurata omalla numerolla verkkopalvelussa. Nyt sitten vain seuraillaan ja odotellaan!
Lista asiakirjoista, joita itse tarvitsin Portugalin kansalaisuuden hakemiseen avioliiton perusteella:
- Itse hakemuslomake, jonka saat tulostettua täältä.
- Syntymätodistus, jonka saat tilattua postitse Suomen Digi- ja väestötietovirastosta.
- Rikosrekisteriote Suomesta, jonka saat tilattua Oikeusrekisterikeskuksesta, ja/tai mahdollisista muista aiemmista asuinmaista.
- Passi.
Huom! Jos haet kansalaisuutta asumisen tai muun syyn perusteella, tarvitset mukaasi ainakin osittain eri dokumentit.
Oletko sinä ikinä harkinnut kaksoiskansalaisuuden hakemista, tai ehkä saanutkin sellaisen? Olisi hauska kuulla kokemuksia! Jos kaipaat lisävinkkejä Portugalin byrokratiaan, kannattaa lukea tämä postaus. Tai kiinnostaisiko kenties Yhdysvaltojen Green Card -lottovoitto?
Viestiä ja kysymyksiä saa aina laittaa Instagramin tai Facebookin kautta blogin tilille @muumaamandariini tai henkilökohtaiselle tililleni @johannahulda.
Portugaliin rantautunut kolmekymppinen monialayrittäjä ja luonnonlapsi, joka rakastaa metsissä samoilua, paratiisirantoja ja hyvää kasvisruokaa. Mukana menossa pyörivät portugalilaissiippa ja corgipoika Sisu.
On minulla kaksoiskansalaisuus. En tosin ole koskaan hyödyntänyt sitä. Suomen passi on todellakin vahva, joten sillä toisella kansalaisuudella ei ole ole sinänsä mitään merkitystä. En vaan koskaan jaksanut viedä sen luovuttamisprosessin loppuun asti. Sekin on muuten työlästä ja kallista.
Mielenkiintoista, että kansalaisuudesta luopuminenkin on kallista ja työlästä. Itselleni kansalaisuudella on syvempi merkitys kuin pelkkä passi, muutenhan Suomen kansalaisuus riittäisi hyvin 🙂
– Johanna M.
Itselläni ei ole tullut mieleenkään kaksoiskansalaisuus, ja suomen kansalaisuudesta en varmasti tule luopumaan. Minulla on kuitenkin Suomessa useampia kaksoiskansalaisuuden omaavia ystäviä. Jos ulkomailla asuinsin, voisihan tuota harkita, mutta omasta passista en taatusti luopuisi.