JASMI QVICK DE PALACIOS

Tämä ensimmäinen postaukseni on kutsu kurkistaa elämääni Costa Rican Nosarassa sekä siihen kuka olen ja miten päädyin Väli-Amerikkaan.

---

Kuka on Jasmi Qvick De Palacios?

Olen Jasmi Qvick de Palacios ja jos törmäisit minuun täällä rannalla ilman titteleitä, todennäköisesti oppisit minusta sen että rakastan kaikkia eläimiä: koiria, mölyapinoita, hevosia. Suomalaista on minussa se, että viihdyn paljon yksin ja hiljaisuudessa. Aikaisemmin olen matkustellut soolomatkoja yksin ja koirani kanssa ympäri maailmaa, mutta olen aina tuntenut vetoa Latinalaiseen Amerikkaan, jossa uskon viettäneeni edellisiä elämiä. Jos koen epäoikeudenmukaisuutta minusta löytyy myös äkillisesti tulistuva latino-mentaliteetti, joka ajautuu vähän kuin vahingossa mitä eriskummallisempiin seikkailuihin. Lähellä sydäntäni eläinten ja matkustelun lisäksi on luonnon rytmissä eläminen, alkuperäiskansojen viisauteen tutustuminen, yhteiskunnalliset asiat ja erilaiset ihmisten tarinat, kirjoittaminen, lukeminen, itseilmaisu varsinkin puhumisen ja esiintymisen kautta, jooga, ratsastus, tanssi, surffaus, lihaskuntoharjoittelu ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvät teemat sekä astrologia (aurinko jousimies, kuu vesimies, nouseva kaksonen täällä). Olen utelias sielu ja innostun helposti uusista asioista. Tällä hetkellä kirjoitan yhteiskuntatieteiden väitöskirjan tutkimussuunnitelmaa ja olen yrittäjä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvässä yrityksessä www.jasmiqvick.com. Teen vapaaehtoistyötä myös villieläinten suojelukeskuksessa apinoiden parissa.

Kun lähdin Suomesta, tarkoitus oli olla Costa Ricassa kaksi kuukautta lomalla suomalaisen koirani kanssa. Viisi päivää saapumiseni jälkeen sain Suomesta suru-uutisen: entinen miesystäväni, joka oli yhä läheinen ystäväni, oli menehtynyt äkillisesti. Surutyötä tehdessäni yksin Costa Rican parantavan luonnon keskellä ymmärsin, että joskus voi olla jo liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan. Siksi pitää toimia nyt. Päätin järjestää asiat niin, että voin jäädä pidemmäksi aikaa – ja nyt olen ollut Väli-Amerikassa 10 kuukautta.

---

Unelmista todeksi

Playa Peladan aamut Costa Rican Nosarassa Väli-Amerikassa alkavat luonnon äänten lumoavasta sinfoniasta: mölyapinoiden huudot kaikuvat sademetsästä, kukkojen kiekunta nousee naapurin puutarhasta ja meren kohina kantautuu viereiseltä rannalta. Ilma tuoksuu viereisen kahvilan vastapaahdetulta kahvilta ja gallo pintolta eli tyypilliseltä costa ricalaiselta aamupalalta, joka koostuu pavuista, paistetuista banaaneista, kananmunasta, riisistä ja ehkä juhlapäivinä myös juustosta. Samassa pihapiirissä asuu paikallinen ystäväni Laura perheineen. Piha on aina vähän elossa: lasten naurua, koirien haukahduksia ja lintujen vilkasta keskustelua. Kauempaa kuuluvat naapurien espanjankieliset huudahdukset.

Joogahetki yksin villissä luonnossa, oman ja naapuruston koirien kanssa kävely sekä aamu-uinti meressä tai takapihan uimaaltaassa päättyy usein kahviin kaikessa rauhassa puutarhassa. Tästä on tullut rauhallinen aamurutiini, jota en vielä vuosi sitten osannut kuvitella itselleni Suomessa, johtajantyön, harrastusten ja arkisen suorittamisen keskellä.

Tapasin nicaragualaisen aviomieheni Playa Peladan luonnonvaraisella rannalla Nosarassa. Meillä ei ollut aluksi yhteistä kieltä: hän puhui espanjaa, minä englantia. Nykyisin molemmat osaamme myös toistemme kieliä paremmin, mutta todellinen yhteys on enemmän kuin vain yhteinen sanasto ja kielioppi.

Hän oli tullut Costa Ricaan töihin, kuten niin moni nicaragualainen, paremman palkkatason perässä. Nicaraguassa mahdollisuudet ovat rajalliset ja palkat matalia, joten moni ylittää rajan rakentaakseen toisenlaista tulevaisuutta. Costa Ricassa palkat eivät ole suomalaisten palkkojen tasoisia, mutta selvästi korkeampia kuin Nicaraguassa.

Vaikka palkkataso on hyvä Latinalaiseen Amerikkaan nähden, Costa Rica on kuitenkin yksi Latinalaisen Amerikan kalleimmista maista ja eläminen täällä ei ole halpaa, ei varsinkaan Nosarassa. Tietyissä paikoissa asiat maksavat jopa yli Suomen hintatason. Ulkomaalaiset asukkaat ja turistit, erityisesti Yhdysvalloista, nostavat hintoja nostavat hintoja niin ruoassa kuin asumisessa. Gentrifikaatio ajaa paikallisia ja siirtotyöläisiä asumaan kauemmas keskustasta ja on aiheuttanut mielenosoituksia paikallisten keskuudessa. Nosaran keskusta ja Playa Peladan alue, jolla asumme, on enemmän paikallista, rauhallista ja luonnonvaraista aluetta, mutta Guionesin kaupunginosa on kuin Los Angelesin Santa Monica tai Venice Beach pienoiskoossa keskellä viidakkoa. Ihmiset tulevat tänne tavallisesti surffaamaan, ekoturisteiksi tai joogakeskuksiin retriiteille.

---

Nicaragua

Keväällä matkustimme mieheni kotiseudulle Nicaraguaan ja viivyimme siellä pari kuukautta. Kotitalossa oli maalattia ja peltikatto, siellä ei ollut sähköä eikä lukkoja ja nukuimme sängyllä ilman patjaa isoisän uinuessa vieressä. Naapureilta sai sähköä öisin puhelimen lataamiseen ja vahtikoirat pitivät huolen siitä, ettei kukaan hiipinyt pimeässä huomaamatta. Vierailimme myös mieheni äidin kotiseudulla keskellä Nicaraguan maaseutua hevosten, härkien, lehmien ja lapsipaljouden keskellä. Maaseudulla on vielä tavallista, että lapset eivät käy koulua vaan auttavat vanhempia kotitöissä. Managuan pääkaupungin syke oli taas omanlaisensa innostava kaaos. San Juan del Sur -rantakohde oli kuin Rio pienoiskoossa Jeesuspatsaineen, tosin paljon roskaisempi Costa Rican puhtaaseen luontoon verraten.

Elämä Nicaraguassa oli yksinkertaista ja yhteisöllistä, tähtitaivaan alla oudon rauhallista. Joskus saattoi kuitenkin herätä aseen ääneen tai huomata naapurin kadonneen lopullisesti yön aikana.

Nicaraguan poliittinen tilanne tuntuu Nicaraguassa ja Costa Ricassa. Nicaraguan hallinto on pitkään ollut autoritäärinen: opposition ääni on tukahdutettu ja sananvapautta kavennettu. Monet perheet ovat hajonneet, kun ihmiset lähtevät rajan yli ilman papereita etsimään turvaa ja toimeentuloa. Costa Rican rannikolla nämä tarinat näkyvät naapureissa, työpaikoilla ja rakenteissa. Donald Trumpin hallinnon kiristys maahanmuuttopolitiikassa on aiheuttanut sen, että monet kriisimaat kuten Nicaragua ja Venezuela sysäävät edelleen ihmisiä liikkeelle, mutta koska USA ei ole avoin ihmiset jäävät jumiin Costa Ricaan.

Kun matkustin Nicaraguaan ja poistuin sieltä, taustani käytiin tarkkaan läpi. Hallinto suhtautuu ulkomaalaisiin tiukasti, ja esimerkiksi aktivistien, tutkijoiden ja avustustyöntekijöiden maahantulo on virallisesti kielletty, eikä poliittisesti saa ottaa tietenkään kantaa maan asioihin tai ainakaan arvostella. Kun minä matkustin rajan yli passintarkastuksen kautta, läheistä valvomatonta reittiä kulki paperittomina iso joukko nicaragualaisia joko Costa Rican tai Nicaraguan puolelle ilman passeja (Quincy-koira oli myös paperiton siirtolainen ja matkusti nicaragualaisen repussa, välttäen kalliit rajapaperit).

Nicaraguassa ystävystyin naapurin capuchin-lemmikkiapina Fanoriin. Vaikka en hyväksy villieläinten pitämistä lemmikkinä Fanor ei olisi selvinnyt enää luonnossa vapaana ja hän toi paljon iloa minulle ja perheelle, joka tämän omisti. Fanorin tarinasta inspiroituneena päätin aloittaa vapaaehtoistyönn villieläinten suojelukeskuksessa Costa Ricassa apinoiden parissa.

---

Monilajista yhteyttä

Quincy, 12-vuotias suomalainen koira, on nuortunut täällä silmissä. Hän kulkee vapaana, merituuli heiluttaa hänen harmaantunutta turkkia ja hänen askelissaan on keveyttä, jota en ollut nähnyt vuosiin. Rajamuodollisuudet, paperit ja pitkä lentomatka ruumassa on koiralle pitkä ja hintava, mutta kaiken sen arvoinen. Quincy on rohkea ja reipas koira, jota matkustus ei stressaa ja hän nauttii täällä olosta. Maan sisällä matkustaminen bussilla on kuitenkin koiran kanssa vaikeaa ellet saa lääkäristä “emotional support dog” todistusta, jossa todetaan eläimen olevan emotionaalinen tukieläimesi, jota ilman et selviä (kyllä, hätä keinot keksii ja järjestin itselleni tämän dokumentin). Quincy on nähnyt maita ja eksoottisia eläimiä enemmän kuin moni ihminen, eikä enää hätkähdä apinoista tai muista eläimistä. Läheisellä lammella joudumme kuitenkin varomaan krokotiileja, varsinkin sadekauden aikaan. Selvisi Quincy myös kerran myrkkykäärmeen puremasta.

Costa Ricassa aloitin tekemään välillä vapaaehtoistyötä villieläinten suojelukeskuksessa, missä olen hoitanut apinoita, jotka ovat vammautuneet sähkölinjoilla, jääneet orvoiksi tai jotka ovat joskus olleet huumekauppiaiden lemmikkejä ja pelastettu heiltä pidätystilanteissa. Olen lukenut mölyapinoille ja leikkinyt heidän kanssaan, rakentanut aktivointileluja hämähäkkiapinalle, tehnyt ja tarjoillut apinoille ruokaa, kuntouttanut vammautunutta apinaa kuntosalilla (ja joutunut saman apinan puremaksi niin, että sain infektion).

---

Lopuksi

Minua kiehtoo, miten Costa Ricassa luonto ja eläimet ovat niin konkreettisesti läsnä ja miten monilajinen yhteiselämä kietoutuu ihmisten arkeen. Samalla haluan ymmärtää ja tehdä näkyväksi niitä ihmisiä tai tarinoita, jotka liikkuvat rajojen yli ilman papereita, paremman elämän toivossa.

Tämä blogi kulkee mukanani matkalla rajojen yli ja toivotan Sinut tervetulleeksi mukaan 🙂

XXX Jasmi

Lopuksi vielä muutama fakta minusta:

Olen onnellisimmillani kun:
… kun saan herätä kiireettömään aamuun ja juoda kahvikupin rauhassa yhteydessä ympäröivään luontoon tai kun pääsen heittäytymään täysillä johonkin uuteen juttuun tai luovaan tekemiseen

Salainen paheeni:
… välttelen siivousta viimeiseen asti ja yleensä käytän mielummin siivoojaa

Haluaisin osata:
… espanjan kieltä paremmin

Harrastaisin kaikkea tätä, jos vuorokaudessa olisi lisää tunteja:
… kokeilisin kaikkia uusia lajeja, mielellään sellaisia mitä voi tehdä ulkona luonnossa tai eläinten kanssa

Parin viinilasillisen jälkeen kuuntelen Spotifysta:
… lattarimusiikkia

En ole koskaan uskaltanut:
… laite- tai vapaasukeltaa meressä. Aloitin sukelluskurssin, mutta vedin niin monta kertaa vettä henkeeni jo pelkästään altaassa, että lopetin sen kesken. Pelkään myös korkeita paikkoja ja ollessani Utahin Zion National Parking Angels Landing -spotilla en yksinkertaisesti uskaltanut kiivetä loppuun asti

Tulevaisuudessa haluaisin:
… että suomalaisia tulisi luokseni enemmän vierailemaan Väli-Amerikkaan ja pääsisin näyttämään heille sen helmet

Muu Maa Mandariini -blogissa Väli-Amerikka on näkynyt aikaisemmin mm. Veran OAXACA ON MEKSIKON HELMI – Muu maa mandariini sekä Johannan Meksiko-postauksissa SUOMALAINEN SUORITTAJA VS. MEKSIKOLAINEN MAKUSTELIJA – Muu maa mandariini ja TACOJA JA TEQUILAA: MEKSIKOLAISEN RUOKA- JA JUOMAKULTTUURIN SALAT – Muu maa mandariini

---