HELI KUKKURAINEN

Kaikkea muuta kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!
– Minna Canth

Olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa vasta täytettyäni kahdeksantoista, kohteena Unkarin Budapest ja Itävallan Wien. Kelataan puoli vuotta eteenpäin, ja olin julistamassa lähipiirilleni ilouutisia siitä, miten olin löytänyt internetistä host-perheen Kiinan Shenzhenistä, jonne olin päättänyt lähteä vuodeksi au pairiksi.

Miljoonakaupungissa vietetty aika avasi maailman täysin uudella tavalla ja kokemuksen ansiosta karttunut itseluottamus ja lapsenomainen uteliaisuus saivat mut laittamaan hakupaperit sisään Amsterdamin yliopistoon, tavoitteena suorittaa kanditutkinto yhdessä maailman arvostetuimmista psykologian ohjelmista.

Amsterdam on suurimmalle osalle tuttu, sillä se on yksi Euroopan suosituimmista kaupunkikohteista. Niinkin suosittu, että Amsterdamin pormestarin yksi tärkeimmistä agendoista on turismin hallitseminen, sillä liikaturismi tosissaan koettelee pientä, hädin tuskin merenpinnan yläpuolella olevaa kaupunkia. Usein uudet tuttavuudet päivittelevätkin miten ihana kaupunki Amsterdam on ja kuinka mukavaa siellä varmasti onkaan asua.

Noh, kandin loppuvaiheilla erinäisistä syistä Amsterdam alkoi kyllästyttää ja päätinkin repäistä ja lähteä koronaa pakoon Ruandaan, Keski-Afrikkaan. Kolme kuukautta Afrikan sydämessä, päiväntasaajan kupeessa laittoi asioita perspektiiviin ja vannoin etten enää palaa Alankomaihin, ainakaan Amsterdamiin. Ruandan reissua seurasi välivuosi, joka meni suurimmaksi osaksi Islannissa töiden parissa, ja Latinalaisessa Amerikassa reppureissaten.

Never say never, sillä jossain islantilaisen varaston ja meksikolaisten hiekkarantojen välillä löysin itseni kuitenkin jälleen täyttämässä hakupapereita Amsterdamissa sijaitsevaan Global Health maisteriohjelmaan. Lähipiirini ei ole koskaan kyseenalaistanut tai ihmetellyt menemisiäni sen enempää, mutta ilmoitus Amsterdamiin paluusta kohotti muutamatkin kulmat.

”Siis sähän et yhtään enää tykännyt asua siellä??”

Jokin siinä tutussa kanaalikaupungissa kuitenkin viehätti, sillä tällä hetkellä käynnissä on siis neljäs vuosi Amsterdammerina ja työn alla Global Health maisterin ensimmäinen vuosi. Opintojen ohella aika kuluu ystävien kanssa, true crime podcastien parissa, joogaten ja matkustellen. Innostun helposti milloin mistäkin ja mulla on aina jokin projekti aloitteilla tai tekeillä, mutta vastapainoksi tylsistyn ihan yhtä nopeasti ja jollain ilveellä jätän varmaan enemmän asioita kesken kuin aloitan niitä. Luonteeltani olen enemmän analyyttinen ja teoreettinen ihminen, toisin sanoen siis aika kädetön käytännön asioissa. Muita epämääräisiä kiinnostuksen kohteita mulla on mindfulness, geopolitiikka, ja kognitiivinen neurotiede.

Olen onnellisimmillani kun:

… herään aamulla uudessa kaupungissa ilman kiireen häivää, hotelliaamiaisen odottaessa.

… lähelläni on vuoria. En tiedä mikä siinä on, mutta vuoriston läheisyydessä koen oloni aina normaalia rauhallisemmaksi.

Salainen paheeni:

… Premier league fantasy football. En tiedä jalkapallosta mitään, mutta poikaystävä houkutteli kokeilemaan tätä sillä verukkeella että ”kyse ei ole niinkään futiksesta vaan tilastotieteestä”. Tilastonörttinä tartuin syöttiin ja olinkin yllättävän hyvä tässä pelissä. Nyt siihen kuluukin enemmän aikaa ja mentaalisia resursseja mitä varmaan pitäisikään…

Haluaisin osata:

… Vaikka mitä kieliä, mutta pääasiassa varmaan italiaa ja mandariinikiinaa. Ja arabiaa. Ja ehkä venäjää myös.

… Koodata.

Harrastaisin kaikkea tätä jos vuorokaudessa olisi lisää tunteja:

… Kokkaisin. Tykkään ruuanlaitosta konseptina, mutta siihen menee ihan liikaa aikaa kaiken pilkkomisen, muun valmistelun, ja tiskaamisen kanssa.

Parin viinilasillisen jälkeen kuuntelen Spotifysta:

… Joku spotifyn oma soittolista otsikolla ”Best songs to sing in the shower”

En ole koskaan uskaltanut:

… Karkottaa yhtään ötökkää, joka on asuntooni eksynyt. Viimeeksi Ruandassa luovutin suosiolla asuntoni määräysvallan kylpyhuoneesta löytyneelle torakalle.

Tulevaisuudessa haluaisin:

… Muuttaa takaisin Kiinaan edes joksikin aikaa, sillä sinne jäi pala sydäntä.

… Suorittaa joogaopettajan koulutuksen, ei niinkään opettaakseni vaan syventääkseni omaa ymmärrystäni joogasta.