Lyhyen junamatkan päässä Barcelonasta sijaitsee Girona (lausutaan pehmeällä G:llä), keskiaikainen kaupunki, jossa näkyy niin roomalaiset, arabialaiset kuin juutalaisetkin vaikutteet. Se loistava paikka tutustua Kataloniaan Barcelonan ulkopuolella ja mikäli aikataulu on tiukka, voi Gironan toteuttaa pelkkänä päiväretkenäkin. Minä ja puoliksi katalonialainen poikaystäväni vietimme kaupungissa kaksi yötä vanhaa kaupunkia koluten, perhettä tavaten ja kulttuuria ihaillen. Kirsikkana kakun päällä olimme kahteen otteeseen oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja pääsimme yksityiskierrokselle Katedraalin suljettuihin osiin ja näkemään paikallista juhlintaa paraatipaikoilta!
Käytännönasioita
Gironaan pääsee kätevästi junalla tai bussilla Barcelonasta. Matka kestää 40-90min riippuen kulkuvälineen reitistä. Junissa on paljon valinnanvaraa ja kaikista hitaimmat reitit ovat loogisesti myös halvimpia. Junaliput me ostimme vasta asemalta, sillä paikallisjunien vuoroja menee tasaiseen tahtiin. Meidän lippumme maksoivat alle 10€ suuntaansa.
Kaupungin keskusta on suhteellisen pieni ja siellä pystyy kävellä kaikkialle. Yövyimme vanhan kaupungin ulkopuolella Hotel Ultonia:ssa, jota voin suositella. Sieltä oli vain n. 7min kävelymatka menon ytimeen, joten ”syrjäinen” sijainti ei haitannut yhtään ja juna-asemallekin käveli sujauksessa. Jos kuitenkin menisin Gironaan uudestaan, haluaisin yöpyä vanhassa kaupungissa.
Tiesitkö muuten, että Girona on kilpapyöräilijöiden suosiossa? Lance Armstrong asui kaupungissa ja toi tiiminsä mukana harjoittelemaan, mikä aloitti villityksen.
Mitä tehdä ja nähdä?
Girona on yksi niistä kaupungeista, jotka on paras kokea päämäärättömän kävelyn kautta. Vanha kaupunki on varsin pieni ja pieniä kivisiä kujia löytyy joka kulman takaa. Itse nähtävyyksiä ei ole hirvesti, mutta kaupungin Katedraalia ei tule missata missään tapauksessa! Sen lisäksi kannattaa kävellä kaupungin muurilla (mm. Torre del General Peralta on hyvä paikka katsoa auringonlaskua), käydä Banys Arabs eli arabialaisessa kylpylässä (nykyään vain raunio) ja mennä kävelylle Parc de la Devesa:aan ja Jardins dels Alemanys. Kaupungista voi myös tehdä hikejä, mutta meillä ei ikävä kyllä jäänyt tälle aikaa.
Placa de Sant Feliu:lla pääsee näkemään pylväässä olevan leijonan patsasta. Vieressä oli vielä ainakin tammikuussa 2024 kyltti, joka pyytää ihmisiä olemaan suutelematta sen takamusta COVID-19:n takia 😀 Perinteisesti uusien Gironan asukkaiden tuli suudella leijonan pyllyä näyttääkseen kunnioitusta kaupungille. Kivinen leijona on aika korkealla, mutta seinässä on toinen kyltti, jonka leijona on kyllä selvästi saanut parikin suudelmaa vuosien saatossa.
Erittäin maukkaan illalisen söimme perinteisessä Vintages-ravintolassa (poikaystävän gironassa asuvan kummisedän suositus). Toinen tärppi on Rocambolesc Bikineria eli neljää erilaista toastia myyvä liike. Sen on perustanut paikallinen kokki, jonka ravintola El Celler de Can Roca on valittu maailman parhaaksi kahdesti (tämä ravintola sijaitsee myös Gironassa, mutta sillä on 3 Michelin tähteä, joten pöytää on varmaan ”hieman” vaikea bookata). Kulman takaa löytyvät myös Rocambolesc Confiteria ja Rocambolesc Gelateria, jotka ovat saman kokin omistuksessa, mutta myyvät makeisia ja jäätelöä.
Oikeassa paikassa oikeaan aikaan – kahdesti
Kuten mainittu, poikaystävälläni on sukua Gironassa. Herkkuillallista seuraavana päivänä ehdotimme serkulle (ja serkku on tässä käsitteenä erittäin suhteellinen :D) toista tapaamista. Hänellä oli kuitenkin parempi ehdotus. Hänen vanhempansa olivat menossa yksityiskierrokselle katedraaliin heidän arkkitehtituttaviensa kanssa ja näin mekin saimme kutsun tälle once in a lifetime -kokemukselle. Pääsimme siis yleisöltä suljettuihin osiin rakennusta, sillä oppaana toimi kellotornista vastanneen perheen poika. Ihan huippu kokemus! Ja jopa hieman epäuskottava, sillä siellä me olimme vanhassa kellotornissa kahden arvostetun brittiarkkitehdin kanssa kuuntelemassa tarinoita katedraalista ja siellä työskentelystä. Kaiken lisäksi opastus oli espanjaksi, sillä se oli porukan lingua franca ja yllätykseni ymmärsin yllättävän paljon, vaikka konseptit eivät olleet mistään helpommasta päästä.
Toinen onnekas sattumuksemme tapahtui viimeisenä aamunamme. Etsimme kartasta summamutikassa aamupalapaikkaa ja päädyimme kehuttuun Xocolateria L’antigaan kirjaimellisesti kuumalle suklaalle. Istuimme terassilla kun yhtäkkiä vieressämme alkoi tapahtumaan. Oli Kolmen Kuninkaan juhlapäivä (espanjalaisessa maailmassa jopa Jouluakin tärkeämpi juhla) ja satuimme istumaan juuri siinä kohdassa, jossa aamupäivän aktiviteetit suoritettiin. Emme olleet odottaneet näkevämme mitään juhlallisuuksia Gironassa ja olimmekin matkalla takaisin Barcelonaan katsomaan pääparaatia. Pääsimme siis ihastelemaan lasten iloa, kuuntelemaan yhteislaulua ja näkemään ilma-akrobatiaesityksen, jossa kaupungintalon kuntoa tarkistettiin kuninkaiden saapumista varten.
Kaiken kaikkiaan matkamme Gironaan oli 10/10 ja voin suositella sitä lämpimästi. Kaksi yötä oli hyvä pituus matkalle, joskin meiltä jäi vaellukset välistä. Vaikka Barcelonakin on monin tavoin hyvin katalonialainen, on siellä myös paljon espanjalaista ja kansainvälistä vaikutusta. Girona on ”syvempää” Kataloniaa ja ihmiset selvästi hyvin itsenäisyysmielisiä. Kunnioituksen merkissä kannattaa siis huikata perustervehdykset espanjan sijasta kataloniaksi. Vinkki vitosena, katalaanit yleensä sanovat kiitoksena ranskasta napatun ”merci”:n (mutta meidän suomalaistyylisellä R:llä) virallisen ”gracies”:n sijasta – se kun on hyvin lähellä espanjan versiota.
Oletko sinä käynyt Gironassa tai tutustunut Kataloniaan muuten Barceloonaa pidemmältä? Jätä kommentti tai laita viestiä Instagramissa @muumaamandariini tai minulle suoraan @verawinter.
Seitsemän Pekingissä vietetyn kuukauden ja viiden Macaussa vietetyn vuoden jälkeen Lissaboniin muuttanut alunperin Helsingistä kotoisin oleva tyttö. Rakkautena kielet, kulttuurit, matkustelu ja Aasia.
Ei ole Girona itselleni tuttu eikä oikein Katalonia ylipäätään. Tuo pyöräilyn merkitys tuli myös yllätyksenä, voisi siinä mielessä olla isellenikin kiinnostava, sillä pidän pyöräilystä. Mutta kieltämättä ihan mahtava tuuri teillä! Itse muuten joskus yritin saada pöytää myös maailman parhaana palkitusta Nomasta, mutta eihän se onnistunut.